Kävin Oulussa. Halusin nähdä, onko kotiseutuni pääkaupunki vaipunut koomaan, kun Nokia vetää sieltä toimintojaan pois. Apatiasta ei ollut tietoakaan. Oululaisten itsetunto on kohdallaan, ja kaupungista huokuu tekemisen meininki.
Tuoreiden kuntaliitosten jälkeen Oulussa on noin 200 000 asukasta. Kaupungissa on yliopisto ja teknologiateollisuuden mukanaan tuomaa korkeaa osaamista. Oululaiset uskovat, että Nokian lähdöstäkin selvitään, kun käytetään luovuutta ja nostatetaan yrittäjähenkeä.
Oulu haluaa olla ”rohkeasti uudistuva Skandinavian pohjoinen pääkaupunki”. Kaupungin valmisteilla oleva strategia perustuu siihen, että ilmastonmuutos sulattaa napajäätä ja avaa Jäämerelle uuden pohjoisen merireitin. Joidenkin visioiden mukaan Suomi voi olla vuonna 2030 Euroopan logistiikan pohjoinen solmukohta – Oulu haluaa olla sen keskus.
Oulu haluaa olla myös kansainvälinen osaamis- ja innovaatiokeskittymä sekä Suomen paras opiskelukaupunki. Tällaisia suunnittelee kaupunki, joka on menettämiensä työpaikkojen vuoksi julistettu rakennemuutospaikkakunnaksi.
Yksi iso murheenkryyni Oulullakin on: kaupungin menot ovat takavuosina kasvaneet aivan liikaa. Leikkauksia ei ole juuri tehty, mutta nyt niitä on varmasti edessä. Nykyistä palvelutasoa ei pystytä pitämään yllä. Kuntatalouteen tarvitaan pian koko Suomessa sellainen remontti, että sote-urakka alkaa tuntua sen rinnalla piperrykseltä.
