Matkailu
Apu

Toisenlainen Viipuri

Toisenlainen Viipuri

Allegro-juna ajaa vartissa Vainikkalasta Viipuriin. Maailma muuttuu silti täysin. Huonompaanko suuntaan? Ei suinkaan!
Teksti Hannu Koskela
Kuvat Timo Pyykkö
Mainos

Kun lähden reissuun kello 6.30, Tampereen rautatieasemalla kerjää Romanian romani. Ja kun vaihdan suomalaisesta junasta venäläiseen Tikkurilassa, alikulkutunnelissa soittaa kovaa ja korkealta ehdottoman rytmitajuton hanuristi, Romanian romani.

Mietin, että kaikkialle niitä riittää. Joka ainoaan tunneliin ja kadun kulmaan läpi koko asutun kotimaamme.

Viipurin asemalla hämmästelen. Jotakin ei näy, jotakin ei kuulu. Asemalla ei ole ainuttakaan romanialaista harmonikan soittajaa, - miksiköhän ei?

Ainoa kerjäläinen kolme päivän reissuni aikana on perusvenäläinen mies, joka linja-autopysäkin tungoksessa pyytää muutamaa kopeekkaa paikalliseen rapakaljaan.

Annan kymmenen ruplaa (25 eurosenttiä).

Täällä Viipurissa myös hämmästyttää, että kun ensimmäisenä matkapäivänäni sataa räntälunta, se aurataan. Toisena päivänä jalkakäytävät on harjattu koneella puhtaiksi ennen kuin kostea lumi on ehtinyt niille jäätyä, ja yhdenkään harjakattoisen talon (suomalaisaikaisia, samanlaisia kuin Helsingin Töölössä) katoilla ei ole lunta tai jäätä putoamassa meidän jalankulkijoiden päähän.

Tämä olisi ihme koto-Suomessa.

Paikallisessa pubissa tapaan jättiskriinin äärellä urheilun ystäviä, jalkapallon katsojia, jotka eivät suinkaan ole kaljahuuruissa möliseviä äijiä, vaan itsekin urheilijoita, jotka ottavat kolan tai kahvin, ja asiantuntevasti seuraavat lajia kuin lajia. Vertaan heitä omaan kaveriporukkaani, kun Tampereen Castro-Pub Sohossa katsomme silloin tällöin lauantaisin Englannin Valioliigaa. Kyllä siihen aina kuuluu muutama kannu ohrapirtelöä, ja ääntäkin enemmän kuin asiantuntemus edellyttäisi.

Viipurissa on suomalaiselle edullista syödä ja juoda. Maisema on sen verran erilainen, että omia asioita voi katsoa eri vinkkelistä, vähän kuin itsensä ulkopuolella. Kapitalismi on muuttanut entisen Neuvostoliiton kiireiseksi. Siinä kehitys on sama kuin Suomessa. Täällä mustat city-maasturit eivät millään tahdo ehtiä etenemään osin kuoppaisillakin kaduilla.

Kapitalistinen kulttuuri on syönyt ajan, jota edellisen järjestelmän aikana oli rajattomasti.

Mielenkiintoista on saada elää hetkinen kuin Suomessa (talot meikäläisiä, muistot meikäläisiä), mutta ei kuitenkaan Suomessa. Talvinen aikaero kaksi tuntia vielä lisää eksoottista tunnelmaa.

Minulla on taatusti jetlag, kun illalla palaa kolmipäiväiseltäni. Mitä se sitten tarkoittaakin.

Hannu Koskela, Viipuri

Julkaistu: 21.3.2012