Puheenaiheet
Apu

Toinen kierros

Toinen kierros

Pekka Haavisto ja Sauli Niinistö eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, ja toisesta kierroksesta tulee ankaran tasaväkinen taisto.
Teksti Yrjö Rautio
Kuvat Kari Kaipainen

Epäonnistuneimman kommentin ensimmäisen kierroksen tuloksesta esitti yllättäen Paavo Lipponen. Hän totesi, että toinen kierros on pelkkä läpihuutojuttu, kun häntä itseään ei sille valittu. Raskaan sarjan valtiomies osoittautui surkean huonoksi häviäjäksi.

Läpihuutojuttua siitä ei tule missään tapauksessa. Kylmien numeroiden valossa Haavistolla on vähintään yhtä suuret edellytykset voittoon kuin Niinistöllä.

Ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saanut on voittanut toisen kierroksen kaikissa suoran kansanvaalin aikaisissa vaaleissa. Tämä tekee Niinistöstä ennakkosuosikin, mutta muut luvut puhuvat Haaviston puolesta.

Niinistön 37 prosentin ääniosuus on heikko pohja toiselle kierrokselle. Vuoden 2000 vaaleissa Tarja Halonen sai ensimmäisellä kierroksella tasan 40 prosenttia äänistä, Esko Aho 34,4 prosenttia. Halonen sai toisella kierroksella 51,6 prosenttia äänistä.

Halonen sai vuoden 2006 vaaleissa ensimmäisellä kierroksella 46,3, Niinistö 24,1 prosenttia. Toisella kierroksella Halonen sai 51,8 prosenttia. Luvut kertovat, että paljon pitempikin ensimmäisen kierroksen etumatka kuin nyt on Niinistöllä, on riittänyt vain niukkaan voittoon toisella kierroksella.

NIINISTÖN KANNATUS on laskenut kiihtyvää vauhtia. Se romahti kampanjan aikana 60 prosentin tasolta 37 prosenttiin. Niinistö sai varsinaisena vaalipäivänä viisi prosenttiyksikköä heikomman kannatuksen kuin ennakkoäänestyksessä.

Haaviston kannatus kasvoi kampanjan aikana muutamasta prosentista 18,8 prosenttiin. Varsinaisena vaalipäivänä Haavisto sai peräti kahdeksan prosenttiyksikköä korkeamman kannatuksen kuin ennakkoäänestyksessä.

On syntynyt Haavisto-ilmiö, vyöry. Kun toisen käyrä menee jyrkästi alas ja toisen ylös, ei kulu kuin hetki ennen kuin ne risteävät. Haaviston voitto olisi jo selvä, elleivät muut asiat mutkistaisi tilannetta.

Haavisto on vihreä ja homo. Hän on itse arvioinut, että vihreys on paljon korkeampi kynnys monen äänestäjän ylitettäväksi kuin homous. Siinä hän lienee oikeassa. Äänestäjien suuri enemmistö ymmärtää, että sukupuoliasiat ovat jokaisen henkilökohtainen asia, eikä niillä ole vähäisintäkään merkitystä presidentin viran kannalta. Vihreys sen sijaan liittyy aivan oikeisiin asioihin, arvomaailmaan.

JO HAAVISTON NOUSU toiselle kierrokselle on valtava suvaitsevaisuuden, humaanien arvojen ja tasa-arvon voitto. Se noteerataan laajasti myös maailmalla. Vielä on kuitenkin arvoitus, onko suomalaisten äänestäjien enemmistö kyllin kypsää ylittääkseen ennakkoluulojen ja ahdasmielisyyden viimeisetkin raja-aidat.

Vain hyvin harva uskoi vuoden 2000 vaalien alla, että suomalaiset voisivat ikinä valita Tarja Halosen kaltaisen henkilön presidentiksi, mutta niin vain valitsivat. Asenneilmapiiri ja arvomaailma ovat sen jälkeen muuttuneet Suomessa paljon konservatiivisemmiksi. Siksi on täysin mahdollista, että tällä kertaa ei vastaavaa ihmettä aivan tapahdu. Lähelle se menee aivan varmasti.

Myös kilpakumppaneiden taustajoukot eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.

Tavastia oli tupaten täynnä Haaviston vaalivalvojaisissa. Tunnelma lähenteli hurmosta. Suurin osa väestä oli nuoria, täynnä uskoa ja energiaa. He tunsivat olevansa kerrankin historian tekijöitä.

Hotelli Presidentissä Niinistön valvojaisissa tunnelma oli yläluokkaisen hillitty, jopa vaisu. Osallistujat olivat enimmäkseen keski-ikäisiä ja vanhempia varakkaita ihmisiä, jotka tietävät itsekin olevansa niin sanotusti parempaa väkeä.

HAAVISTON TAKANA on aito kansanliike. Hänen kampanjansa rahoituskin tulee pieninä puroina tavallisilta ihmisiltä. Niinistön kampanjan takana on perinteinen puoluekoneisto, ja rahoitus tulee niin sanotulta suurelta rahalta. Niinistö luottaa kalliisiin mainoksiin. Haavistolla ei ole niihin varaa, vaan hän luottaa sosiaaliseen mediaan ja jalkatyöhön.

Jos katsoo ehdokkaita itseään ja heidän taustavoimiaan, toisen kierroksen taistelua voi verrata urheilukilpaan, jossa nuori ja parhaissa voimissa oleva urheilija ja väsynyt ikämiessarjalainen ottavat mittaa toisistaan.

Tämä vaikutelma korostunee vaaliväittelyissä. Niinistö sanoi, ettei toisella kierroksella varmaankaan tule enää uusia asioita ja teemoja. Hän aikonee siis jatkaa samalla vaisulla linjallaan kuin ensimmäiselläkin kierroksella. Tähän on nälkäisen ja selväsanaisen haastajan herkullisen helppo iskeä, ja sen Haavisto epäilemättä tekeekin.

On sitä paitsi harhakuva, että kaikki tärkeät asiat olisi jo ensimmäisellä kierroksella pohjia myöten käsitelty. Täysin epäselväksi on jäänyt esimerkiksi Niinistön Nato-kanta. Hän on sanonut, että ensin on katsottava eurooppalaiset järjestelyt, mutta jos ne eivät riitä, on Nato-jäsenyys väistämättä edessä. Ei kai kukaan tosissaan kuvittele, että eurooppalaiset järjestelyt, esimerkiksi aseiden yhteisostot, olisivat sotilasliiton jäsenyyden vaihtoehto?

Haavisto on ulko- ja turvallisuusasioissa Niinistöä kokeneempi. Ne asiat kuuluvat presidentille. Niinistö on kokeneempi talousasioissa. Ne asiat eivät kuulu presidentille.

ENSIMMÄINEN KIERROS oli eurooppalaisen yhteistyön, avoimen yhteiskunnan ja sivistyneiden arvojen voitto. Molemmat jatkoon päässeet ehdokkaat edustavat näitä arvoja. Eurokriittisyys ei aivan vienyt Paavo Väyrystä toiselle kierrokselle, ja Timo Soinin kannatus oli vain puolet hänen puolueensa kannatuksesta. Vaaleja voi pitää myös eräänlaisena antijytkynä kevään eduskuntavaaleille.

Haavisto ja Niinistö eivät ole muutoin likimainkaan toistensa kaltaisia ehdokkaita, toisin kuin monissa vaali-illan kommenteissa väitettiin. Niinistö on perinteinen oikeistolainen ja konservatiivinen kokoomuslainen. Hänen lähestymisensä työväkeä ja tavallista rahvasta on silmiinpistävän vaalitaktista, päälle liimattua. Hän on sanonut, että on rikkaidenkin etu, että vähävaraisista huolehditaan. Hän ei näe siis vähäosaisuuden poistoa syvänä tasa-arvokysymyksenä vaan etukysymyksenä.

Haaviston ja Tarja Halosen arvoista on vaikea löytää olennaista eroa. Molemmat ovat samanlaisia uuden, tasa-arvoisemman, suvaitsevamman, oikeudenmukaisemman ja ekologisesti kestävämmän yhteiskunnan ja maailman rakentajia. Vasemmistolaisten äänestäjien on erittäin helppo asettua Haaviston tueksi toisella kierroksella.

Haavisto saanee paljon tukijoita myös Rkp:stä ja keskustan liberaalisiivestä. Vaikeampaa on ennustaa, mitä Väyrysen ja Soinin uskollisimmat tukijat tekevät. Suurin osa heistä äänestänee Niinistöä, melko suuri osa jäänee kotiin.

VÄYRYSEN HYVÄ TULOS kuului vaalien suuriin yllätyksiin. Ahkera työ ja rento esiintyminen tuottivat tuloksen. Väyrynen sai houkutelluksi takaisin osan passiivisiin ja Perussuomalaisiin karanneista keskustan äänestäjistä. Tässä mielessä hän on puolueensa pelastaja. On kuitenkin hyvin mahdollista, että Väyrynen ilmoittaa jo tällä viikolla haastavansa Mari Kiviniemen puheenjohtajakisaan. Hyöty, joka keskustalle Väyrysen menestyksestä oli, on silloin saman tien syöty.

Vielä suurempi yllätys oli Paavo Lipposen surkea vaalitulos. Hän teki pahan virheen ryhtyessään ehdokkaaksi. Kampanjassa meni pieleen likimain kaikki mahdollinen. Vastuu on paitsi Lipposen itsensä, myös Sdp:n. Kaiken jälkeen toistunee tuttu kaava: kaikkien aikojen katastrofi selitetään torjuntavoitoksi, ja jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Timo Soini tuskin halusi tosissaan presidentiksi. Vielä vähemmän hänen puolueväkensä halusi menettää puheenjohtajansa Mäntyniemeen. Tämä selittänee kuitenkin vain osan heikohkosta vaalituloksesta. Aivan ilmeisesti Soini joutui nyt maksamaan hintaa muutamien puolueensa kansanedustajien möläytyksistä. Sekin on mahdollista, että Perussuomalaisten kannatushuippu on nyt ohitettu. Ihmiset, jotka panivat toivonsa puolueeseen viime keväänä, ovat saaneet vastineekseen kovin vähän – lähinnä vain komeaa retoriikkaa.

Julkaistu: 31.1.2012