Mottoni on vanha teekkarisanonta: Lystiä ei ole, jos ei itse hieman pidä.

Kun pikkupoikana kävelin isän kanssa kaupungilla, ihmettelin, mitä ovat nuo halkopinojen välissä istuvat miehet, jotka juovat olutta pulloista. Isä sanoi, että he ovat puliukkoja. Siksi juon olutta vain lasista.

Opiskeluaika opetti, että työ tulee valmiiksi vain tekemällä. Ei voi valmistua, jos viettää pelkkää opiskelijaelämää. Minulla oli siihen taipumusta. Olin myös koko ajan töissä – aloitin kesätoimittajana 15-vuotiaana. Valmistuin vasta kolmikymppisenä ja väittelin tohtoriksi 55-vuotiaana. 

Politiikassa pääsee pitkälle, jos osaa oikeaan aikaan nousta myös periaatteidensa yläpuolelle – politiikassa joutuu tekemään kompromisseja. Tämä on vaikea asia sekä poliitikoille että äänestäjille. Politiikassa ei voi heittäytyä koko ajan poikkiteloin, vaikka olisi eri mieltä. Demokratiassa enemmistön mielipide määrää. 

Eräs tuttavani on sanonut minusta, että olen aina onnistunut tekemään pakkolaskutkin kiitoradalle. Onhan niitä ollut: olen pudonnut eduskunnasta ja saanut potkut töistä. 

Rakastan venäläistä sananlaskua: ”Jos tietäisi mihin kaatuu, niin heinäähän siihen levittäisi.” Vaikeudet tulevat kun ovat tullakseen. Ne on vain kohdattava ja mentävä eteenpäin. 

Elämän parasta aikaa on ollut se, kun jälkikasvumme harrasti urheilua. Me vanhemmat saimme olla mukana kolmen K:n ohjelmassa: kuljeta, kustanna, kannusta. 

Olen opetellut metsästämään. Se on joukkuelaji, joka vaatii kurssien käymistä ja porukassa harjoittelua. Siinä kiehtoo yhteys menneisyyteen, aikaan jolloin ihminen oli riippuvainen siitä, mitä metsästäjä toi leiriin. 

Historia on äärettömän mielenkiintoista. Kun arkistoja aukeaa, niistä voi löytyä jotain, mikä muuttaa kuvan menneistä tapahtumista täysin. 

Historiasta pitäisi oppia, mutta näyttää siltä, että samat virheet tehdään aina uudelleen. Nyt kahden suurvallan johtajat puuhaavat samaa, mitä puuhattiin ennen toista maailmansotaa. 

Meillä on ollut suuressa osassa maailmaa historiallisesti katsottuna hyvin pitkä rauhan aika. Mutta ennen varustelu johti aina siihen, että jossain vaiheessa aseita käytettiin. Toivon, ettei historia toista itseään. 

Jos koko ajan etsii elämänsä tarkoitusta, elää onnettoman elämän, sanoi Albert Camus. Ajattelen samoin: jos jatkuvasti hakee sitä, mikä on tärkeintä, menee aika hukkaan. 

Rakkaus on määritelty hyvin Raamatussa: ”Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” Näinhän se ei elämässä mene, mutta tähän pyrin. 

Unelmoin, että pystyn kirjoittamaan, tutkimaan ja esitelmöimään jatkossakin. Minulla on paljon keikkoja, koska ilmainen esitelmöitsijä on kysytty. Eniten iloa minulle tuo tämä päivä ja huomisen odotus. 

Teksti Leena Raivio, kuva Petri Mulari