Mondo

Tobago – pala taivasta



Tobago – pala taivasta

Haaveiletko Karibian auringosta mutta pienellä budjetilla? Mondon toimituspäällikkö Pekka lähti matkalle luonnonkauniiseen Tobagoon. Ja ihastui. Lue Pekan vinkit, tässä saattaa olla Karibian paras kohde.
Teksti Pekka Hiltunen

Tobago on harvinainen edullinen löytö Karibialla. Mondon toimituspäällikkö vieraili saarella ja ihastui. Tässä kokemuksiamme Tobagolta ja parhaita vinkkejä, joilla reissu onnistuu. 

Tobago? Miksi juuri sinne?

Halusimme puolisoni kanssa Karibian idylliin mutta kohtuullisella budjetilla. Tahdoimme lomalle trooppiselle saarelle, sukeltamaan turkoosiin mereen. Asumaan rauhallisiin kyliin, joista kantautuu arkipuuhien ääniä. Poimimaan itse puista mangoja suoraan syötäviksi.

Valitsimme Tobagon, koska löysimme sinne hyvät lentohinnat ja saari on niin pieni, että sen ottaa haltuun helposti – ja tarpeeksi iso, että siltä löytää omia poukamia.

Tobago on harvinainen Karibian-kohde siksi, että siihen voi monilla olla varaa. Useilla Karibian lomasaarista riittää kalliita hotellirysiä (kuten Antigualla, Guadeloupella ja Aruballa) tai ne täyttyvät amerikkalaisten risteilyalusten turisteista (kuten Bahama-saaret ja Yhdysvaltain Neitsytsaaret). Trinidad ja Tobago on kahden saaren pikkuvaltio, jossa voi kohdata aitoa kulttuuria ja hinnat ovat melko edullisia. Se on matkailijalle myös turvallisempi kuin esimerkiksi Jamaika tai Dominikaaninen tasavalta.

No mistä reissu Trinidadissa ja Tobagolla kannattaa aloittaa?

Me lensimme pääkaupunkiin, Trinidadilla sijaitsevaan Port of Spainiin. Siirryimme pian Tobagolle, jota kiersimme paikallisilla kyydeillä ja asuimme eri kylissä.

Port of Spain on ainoa isompi kaupunki koko maassa – ja samalla ainoa paikka, missä kannattaa olla tarkkana varkauksien varalta. Port of Spainissa on karu viehätyksensä. Oli kiva kiertää vehreässä Savannah-puistossa, missä oli Magnificent Seveniksi kutsuttu rivi rapistuneita siirtomaa-ajan kartanoita. Kurkkasimme Royal Botanic Gardensin kasveja ja luuhasimme Independence Square -aukiolla, missä trinidadilaiset hengailevat.

Port of Spainilla on iso matkailuvaltti: Trinidadin suuret karnevaalit, joita pidetään yhtenä maailman parhaista karnevaaleista. Helmi–maaliskuussa kaupunki ja osa muuta Trinidadin saarta juhlii paraatien, steel pan - ja soca-musiikin tahdissa monta päivää. Majoitukset, lennot ja lautat varataan täyteen jo kuukausia aiemmin. Jos haluaa mukaan, on paras olla bilekunnossa. Moni juhlii Trinidadin saarella pari päivää ja huilaa sitten Tobagolla, missä karnevaalia vietetään kevyemmin. Meille riitti Trinidadissa pari päivää.

Ettekö pitäneet Trinidadista?

Ei se oikein iskenyt. Olisi siellä ollut muutakin katsottavaa: saari on paljon isompi kuin Tobago, ja esimerkiksi Port of Spainista pääsee autoilemaan pohjoisrannikolle, missä on kauniita rantoja ja sademetsää. Autolla voi tutkia myös muuta saarta, ja lintubongareille riittää nähtävää. Mutta suuri osa Trinidadista on epäkiinnostavaa öljyteollisuuden temmellyskenttää, ja meistä Tobago oli paljon viehättävämpi. Siellä on enemmän kauniita hiekkarantojakin.

Rantoja! Mikä on Tobagon paras ranta?

Vaikea valita – hyviä on niin paljon. Tunnettu ja suosittu on Pigeon Point, jolla on maksullisia palveluitakin. Se sijaitsee saaren lentokentän ja Crown Pointin hotellien lähellä. Moni matkailija asettuu tänne, varsinkin ne, jotka haluavat enemmän loikoilla kuin kierrellä luonnossa. Seudulla riittää muitakin hiekkarantoja, kuten Store Bay ja hiljaisempi Back Bay.

Jos haluaa vähän rauhallisemman rannan, kannattaa lähteä muualle saarella. Esimerkiksi pohjoisosissa sijaitsevat Castara, Parlatuvier ja Englishman’s Bay. Niissä ei ole yleensä ruokapaikkoja tai muita palveluja, mutta Englishman’s Baystä löytyy pieni Eula’s-kahvila.

Meidän paras vinkkimme on kuitenkin Charlottevillen seudun upeat rannat, etenkin Pirate Bay ja Campbleton’s. Pirate Baylle pääsee vain vesitse veneellä tai maitse, kun kävelee rinnepolkua ja monia portaita. Usein siellä on matkailija tai pari, ja joku vuokraamassa aurinkotuoleja, mutta toisinaan sen rauhasta saa nauttia yksin. 1950-luvulla Pirate Bayllä filmattiin elokuvaa Robinson Crusoe. Tällaisten palmurantojen ja kirkkaiden vesien vuoksi moni pitää Tobagoa vanhanajan karibialaisena seikkailijoiden aarresaarena.

Entä millaista porukkaa tobagolaiset ovat?

Mukavia. Sympaattisia. Tapasimme saarella esimerkiksi taksikuski Feris Davidsonin, joka ajoi meidät Scarborough’n satamakaupungista saaren itäosiin. Hän on fiksu kaveri, joka puhuu syvällä rintaäänellä ja hohottaa paljon. Puhuimme hänen kanssaan kylien elämästä, politiikasta (Davidsonin kannattama puolue oli voittanut äskettäiset vaalit ylivoimaisesti) ja eläkeläisten oloista. Vaikka eläkkeet ovat pienet, Tobagolla arvostetaan vanhuksia. He saavat esimerkiksi liikkua ilmaiseksi busseilla.

Mieleen painui, kun Feris tööttäsi yhdelle naiselle autonsa torvella ja torui häntä lempeästi: ”Ei ole sinua näkynyt!” Nainen oli taksikuski mutta ei ollut viime päivinä ilmestynyt auton rattiin. She was liming, Davidson selitti.

Tobagolla liming tarkoittaa kaikkea kivaa hengailua, mitä ihmisen on hyvä elämässä harrastaa. Joka päivä kuuluu viettää aikaa tuttuja tavatessa, jutellessa, vaikka rannalla viileää juomaa siemaillen.

Monissa tobagolaisissa oli myös vähäeleistä omanarvontuntoa. Ravintolassa yksi työntekijä saattoi ilahtua tipistä mutta joku toinen ei suostunut ottamaan sitä vastaan.

Kaupungeissa ja kylien raitilla voi nähdä joutilaita miehiä, joita teki mieli vähän varoa. Mutta ei Tobago ole hankala kohde, se sopii niin lepolomaa haluaville, reppumatkailijoille kuin lapsiperheillekin. Sekin on kivaa, että paikalliset eivät hössötä ulkomaalaisista, heillä on omakin elämä.

Onko ruoka Tobagolla hyvää?

Pari kertaa olimme haltioissamme ruuasta, enimmäkseen se oli kohtalaisen maukasta. Trinidadin ja Tobagon keittiö, trinbagonian food, on sekoitus afrikkalaista, kreolilaista, eurooppalaista ja intialaista. Tobago on mahtava paikka syödä vaikkapa hummeria. Isoimpien turistirysien ulkopuolella sitä voi saada kohtuuhintaankin. Se paistetaan usein voissa, valkosipulissa ja chilissä – muuta ei tarvita. Jos haluaa saada varmasti hummeria tai muuta herkkua, kannattaa tilata ruoka seuraavalle päivälle, muuten sitä ei aina ole.

Siellä täällä saa länsi-intialaista rotia, taikinaan paistettuja, currylla ja muulla maustettuja vihanneksia ja lihaa. Paistetun kalan tai lihan kanssa tarjotaan usein kasvislisäkkeitä, meheviä mössöjä. Ne tehdään aamuisin, eikä niitä kuumenneta tarjoillessa. Kansallisruuan asemassa on callaloo, jota sekoitetaan tarosta, okrasta, kookosmaidosta ja muista aineksista. Jälkkäriksi napsitaan hedelmiä. Lagerolut Carib on aika hyvää, ja helteessä maistuivat kevyenmakeat shandy-juomat. Niissä oli eri makuja: inkivääri, lime, hibiskuksenkukka…

Näkeekö Tobagon vesissä muita otuksia kuin hummereita?

Totta kai. Rauskuja, haita, kilpikonnia, eri kalalajeja… Sukeltamiseen parhaat paikat ovat Speysiden kylän luona, ja niihin pääsee vaikka majoittuisi saarella muuallakin. Hyvää snorklausta riittää. Buccoon rantojen koralliriutta oli ennen niin hieno, että meritutkija Jacques Cousteau nimesi sen maailman kolmanneksi parhaaksi riutaksi. Riutta on kärsinyt, mutta sitä yritetään nyt suojella. Muuta luontoa pääsee katselemaan opastetuilla retkillä. Sademetsäretkillä ei näe isoja eläimiä, lintuja kyllä.

Oliko iltaelämä hurjaa?

Tobagon baarivilske on rentoa. Mutta Buccoon kylässä on joka sunnuntai-ilta kuuluisat bileet, Sunday School. Steel pan -orkesteri soittaa reggaeta ja kansainvälisiä pophittejä. Aikuiset juovat rommisekoituksia, lapset mehuja, ja grillit myyvät ruokaa. Myöhään illalla, lapsiperheiden lähdettyä, bileet yltyvät tiiviiksi seuranhauksi. Sesongin ulkopuolella Buccoon bileissä voi olla hiljaisempaa.

Kai Tobagolla nyt joitakin miinuksiakin on?

No, suuria nähtävyyksiä ei ole. On luontoa ja mukavaa elämänmenoa. Ja Tobagossakin eletään karibialaisen machokulttuurin keskellä. Se näkyy esimerkiksi siinä, että homojen maahantulo on laissa kielletty – vaikka asiaa ei tietenkään matkailijoilta udella ja kaikki tuntevat olonsa tervetulleiksi.

Mikä oli paras hetki reissussa?

Kaksi hetkeä palailee mieleen. Ensimmäinen oli se, kun löysimme Charlottevillen kylästä Ocean View -majapaikan. Sen terassilta avautui näkymä alas kylään ja merelle. Istuimme siinä joka päivä, seurasimme kyläläisten touhuja ja sitä, kuinka pilvimassat leijuivat kukkuloilta merelle. Unohtumatonta.

Toinen hetki oli Buccoon Sunday School -bileissä. Loppuillasta, kun kaikki alkoivat olla juhlafiiliksestä ja juomista nauravaisia, kävelimme steel pan -orkesterin taakse. Kurkottelimme siinä, musiikki pauhasi lävitsemme. Se hetki pysyy aina mukanamme, se miltä tuntui olla keskellä rumpujen ja hymyilevien soittajien lämpimiä ääniaaltoja.

Julkaistu: 19.12.2014