
Päivitetty 25.5.2023 – Alkuperäinen julkaisu 21.5.2021
Toukokuussa 2021 Apu kertoi elämäntarinan, jonka pääosaa esitti Anna Mae Bullock. Maailma on tuntenut hänet paremmin nimellä Tina Turner. Vielä pari vuotta sitten hän eli rauhallista elämää. Takana oli pitkä ura, jolta hän oli eläköitynyt yli vuosikymmen sitten. Se ei tarkoittanut, että hän olisi ollut joutilaana.
Tina Turner julkaisi vuonna 2018 uuden omaelämäkerran Minun rakkaustarinani. Vuonna 2020 ilmestyi vielä kaksi kirjaa, kuvallinen elämäkerta That’s My Life sekä Onnellisuus on olemuksesi, joka kuvaa laulajan buddhalaisia uskomuksia, jotka ovat olleet osa hänen päivittäistä elämäänsä vuosikymmenten ajan.
Hän kirjoittaa kirjan esittelytekstissä: ”Halusin aina olla opettaja, mutta oli tärkeää odottaa sitä hetkeä, kun minulla olisi jotain sanottavaa ja osaisin jakaa aitoa viisautta. Sen aika on nyt.”
Artisti, joka tuli tunnetuksi energisistä esityksistään ja jättihiteistään, viettää nyt aikaa hoitaen puutarhaansa Zürichinjärven rannalla. Turner luopui Yhdysvaltojen kansalaisuudesta vuonna 2013 ja on nykyään Sveitsin kansalainen.
Soulin kuningatar jättää jäähyväiset
Tina Turnerin elämästä on valmistunut Dan Lindsayn ja TJ Martinin HBO:lle tekemä kiehtova dokumenttielokuva Tina, joka kertoo selvästi, että soulmusiikin kuningatar on jättämässä faneilleen viimeisiä jäähyväisiä.
Elokuvan tekijöille hän kertoi: ”Miten lavalta poistutaan hitaasti? Arvostan kaikkea saamaani rakkautta, mutta olen loppu, väsynyt ja haluan nauttia eläkepäivistäni.” Hänen puolisonsa, entinen musiikkituottaja Erwin Bach lisää: ”Tässä se on. Päätös.”
Ikääntyvistä rocktähdistä kertovat dokumenttielokuvat tarjoavat usein itsekehun täyttämää materiaalia, joissa haastatellaan vuosikymmenten ajan paikallaan polkeneita esiintyjiä.
Turnerista kertova dokumentti on erilainen. Se kertoo tarinan naisesta, joka lähes katosi parrasvaloista 1970-luvulla erotessaan aviomiehestään Ike Turnerista, mutta teki paluun 80-luvulla. Fanit saattavat olla sitä mieltä, että laulaja teki parhaat laulunsa silloin, kun vierellä oli manipuloiva ja väkivaltainen aviomies Ike Turner.
Tina syntyi uudelleen
On silti selvää, että Tina Turnerin kaupallinen menestys nousi aivan uudelle tasolle hänen syntyessään uudelleen stadionit täyttävänä esiintyjänä.
Turnerin levyjä on myyty yli 100 miljoonaa kappaletta, mikä tekee hänestä yhden kaikkien aikojen menestyneimmistä artisteista. Harva tummaihoinen laulaja on saanut samalla tavalla suuren yleisön suosion osakseen.
Dokumentti Tina yhdistelee laulajan omia pohdintoja kiinnostavaan arkistokuvaan erityisesti Turnerin loiston ajalta 1960-luvulla. Kaiken menestyksen keskellä dokumentissa on myös nähtävissä melankolinen väre. Kaikki takaiskut ja traumat eivät ole jääneet menneisyyteen.
On raskasta nähdä dokumentissa Turnerin vanhimman pojan, Craigin, muistelevan äitinsä kärsimää pahoinpitelyä kontrolloivalta aviomieheltään Ikelta – varsinkin kun saa tietää, että Craig ampui itsensä 59-vuotiaana vuonna 2018.
Kirjassa Minun rakkaustarinani Tina Turner paljastaa, että Craigin itsemurhassaan käyttämä ase kuului Tinan äidille, Zelmalle, jota laulaja ei juuri ihaillut. ”Muh”, kuten Turner äitiään kutsui, oli hylännyt lapsensa, kun tämä oli pieni.
Turnerin ei selvästi ole ollut helppo antaa anteeksi. ”Tiesin, että olin lapsi, jota äitini ei halunnut”, hän muistelee Onnellisuus on olemuksesi -kirjassaan. ”Se on pienelle tytölle hirvittävä taakka kantaa.”
Ike kohteli vaimoaan kuin orjaa
Säkenöivän musiikin lisäksi Tina-dokumenttielokuvan keskeinen teema on Tina Turnerin häiriintynyt suhde Ikeen, joka oli taidokas muusikko ja rock and roll -musiikin pioneeri, mutta kohteli vaimoaan kuin orjaansa.
He tapasivat 1950-luvun loppupuolella, jolloin Turner halusi päästä laulamaan tähtilaulajan ja hänen bändinsä kanssa.
Ike oli jo tällöin R&B-musiikin kuuluisuus ja tunnettu naistenmies. Pian Turnerista tuli Iken bändin laulaja. Aluksi heidän suhteensa oli lähinnä sisaruksellista, mutta myöhemmin he solmivat avioliiton ja Anna Maesta tuli Tina.
Ike oli äärimmäinen perfektionisti, ja hän oli suurilta osin luomassa vaimonsa viettelevää ja hyperaktiivista lavapersoonaa sekä tanssikuvioita, jotka Ikettes-nimellä tunnetut taustalaulajat toistivat. Ike ei ollut showmies vaan pikemminkin ujo ja huono ilmaisemaan itseään.
Tina toi karisman ja sielukkaan esiintymisen, ylläpitäen samalla äärimmäisen kiireistä kiertueaikataulua, jonka hänen aviomiehensä oli määritellyt. Jopa perustaessaan perheen he olivat tien päällä kahdeksana kuukautena vuodesta.
Phil Spector, joka tunnettiin myös kontrolloivana, tuotti vuonna 1966 Tinan albumin River Deep – Mountain High, eikä halunnut Iken olevan studiossa sen valmistusaikana.
Samaan aikaan väkivallasta oli tulossa päivittäinen rutiini. Mitä enemmän ylistystä Tina sai osakseen, sitä enemmän Ike yritti kontrolloida häntä.
Iskut tulivat usein odottamatta. Dokumentissa kuullaan koskettava nauhoite People-lehden haastattelusta, jossa Tina lopulta paljasti pahoinpitelyn.
”Asuin 16 vuotta sellaisen miehen kanssa, jonka luona en koskaan voisi olla onnellinen”, hän kertoo. ”Minusta tuntui, että minun oli pakko jäädä. Elin kuin olisin ollut kuollut. Minua ei ollut olemassa.”
Iken huumeriippuvuus syveni
Väkivalta paheni 1970-luvulla, kun Iken kokaiiniriippuvuus syveni. Hänen kerrotaan käyttäneen vuosien aikana yli kahdeksan miljoonaa euroa kokaiiniin, ja hänet myös pidätettiin useasti huume- ja aserikoksista.
Tina tunsi olonsa yhä epätoivoisemmaksi. Hän oli jo aikaisemmin yrittänyt itsemurhaa.
Hän kertoo myöhemmin Minun rakkaustarinani -kirjassa:
”Halusin rakkautta. Halusin romantiikkaa. Olisin tyytynyt kunnioitukseen ja normaaliin elämään. Intiimielämästä Iken kanssa oli tullut raiskausta muistuttava väkivallan muoto, varsinkin kun se alkoi tai päättyi lyömisellä.”
Dokumentissa hän kertoo ahdistuvansa, kun joutuu puhumaan väkivaltaisesta suhteestaan Ikeen. Tämä voi yllättää, koska se oli keskeinen teema ensimmäisessä omaelämäkerrassa Minä, Tina, josta tehtiin elokuva nimeltä What’s Love Got to Do with it. Perheväkivalta on näkyvissä myös tässä elokuvassa.
Laulaja löysi tuen buddhalaisuudesta, ja lopulta hän erosi Ikesta vuonna 1976.
Erään riidan päätteeksi Turner pakeni laukussaan vain kolikoita ja luottokortti, ja alkoi rakentaa soolouraansa.
Aluksi vaikutti, että hänenkin kohtalonsa olisi päätyä unohdettujen tähtien nostalgiaesitykseksi, mutta hänen uusi managerinsa Roger Davies, joka oli nähnyt Turnerin esiintyvän klubilla San Franciscossa, näki hänessä potentiaalia. Muut eivät.
Dokumentissa Davies muistelee, kuinka eräs vanhempi levy-yhtiön tuottaja piti Turneria vain ”vanhana mustana idioottina”.
Uusi ohjelmisto käänsi laulajan tien vähitellen kohti supertähteyttä.
Uusi rakkaus
Yksi dokumentin koskettavimmista hetkistä on hänen kuvauksensa uudesta rakkaudesta, jonka hän löysi 16 vuotta nuoremman Erwin Bachin kanssa 1980- luvulla, vuosien epäonnisten rakkaussuhteiden jälkeen.
He avioituivat vuonna 2013 ylellisessä seremoniassa, joka oli kuin suoraan seurapiirilehtien palstoilta.
Tina Turner on siviilissä paljon rauhallisempi ja hiljaisempi kuin hänen räiskyvästä lavapersoonastaan voisi olettaa.
Kuka olisi uskonut Jackie Kennedyn olevan hänen suuri esikuvansa? ”Rakastan lukea hänen lapsuudestaan, ajasta Valkoisessa talossa sekä hänen tyylitajustaan ja jopa epävarmuuksistaan”, Turner kertoi The New York Times -lehdelle.
Turner ei halua antaa kärsimystensä määritellä itseään. Dokumentin ohjaaja Martin kertoi toimittajalle:
”Ymmärsimme hyvin aikaisin keskusteluista Tinan kanssa, että hänen kivulias menneisyytensä vaanii aina kulman takana.”
Hän sanoo niin itsekin. Hän voi puhua pahoinpitelystään, mutta tietää muistojen palaavan uniin, mikä on post-traumaattisen stressioireyhtymän yksi muoto.
Sovinto menneisyyden kanssa
Nykyisessä kotimaassaan Sveitsissä hän elää toista elämäänsä.
Onnellisuus on olemuksesi -kirjassa Turner kertoo, että Zürichin ympärillä sijaitsevat niityt muistuttavat hänen lapsuuskodistaan Yhdysvalloissa, Nutbushin kaupungista Tennesseen osavaltiossa. Kaupunki on inspiroinut Turnerin kappaleen Nutbush City Limits.
Laulajan elämä Sveitsissä ei kuitenkaan ole ollut pelkkää idylliä. Hän sai aivohalvauksen vuonna 2013, ja kolme vuotta sen jälkeen hänellä diagnosoitiin suolistosyöpä, joka johti munuaisten vajaatoimintaan.
Nykyinen aviopuoliso Bach luovutti Turnerille jalomielisesti toisen munuaisistaan.
Mitä tapahtui Ikelle? Hän ilmaisi lopulta katumusta teoistaan. Hän kuoli 76-vuotiaana 2007. Onnellisuus on olemuksesi -kirjassa Tina on tehnyt sovinnon menneisyytensä kanssa.
Hän kirjoittaa:
”On olemassa sanonta ’Satutetut ihmiset satuttavat muita.’ Jos ihmistä on loukattu, hänen täytyy parantaa haavansa ennen kuin hän satuttaa muita tai itseään. Olen varma, että Ike oli yksi loukatuista ihmisistä, mutta kesti kauan ennen kuin pystyin tuntemaan myötätuntoa häntä kohtaan avioliittomme jälkeen. Lopulta hyväksyin sen, että Iken on täytynyt kärsiä sisällään suunnattomasti kohdellakseen minua ja lapsiamme niin kuin hän meitä kohteli. Toistin vuosien ajan buddhalaista mantraa, ja sain voimaa antaa hänelle anteeksi.”
Tina Turnerin suurimmat hitit
- What’s Love Got to Do with it – Ensimmäinen listaykkönen (1984) USA:ssa. Antoi nimen elämäkertaelokuvalle. Kappaletta tarjottiin myös Cliff Richardille, Bucks Fizzille ja Donna Summerille.
- Proud Mary – Vuonna 1971 julkaistu versio John Fogertyn Creedence Clearwater Revival -yhtyeelle tekemästä laulusta, joka alkaa introlla ja kasvaa raketin lailla loppua kohti.
- Nutbush City Limits – Klassikko vuodelta 1973, joka kertoo hänen kotikaupungistaan Nutbushista. Kitara, rummut ja torvet yhdistyvät kappaleessa kauniisti Turnerin lauluääneen.
- River Deep — Mountain High – Phil Spectorin tuottama kappale, joka ei menestynyt Yhdysvalloissa ilmestymisvuonnaan 1966.
- A Fool in Love – Iken ja Tinan ensimmäinen iso hitti vuodelta 1960. Laulu on pelkistetty. Laulussa voi kuulla häivähdyksen Ray Charlesin soulista.
- Private Dancer – Mark Knopflerin Dire Straits -yhtyeen albumille kirjoitettu laulu, jonka yhtye hylkäsi. Turner levytti kappaleen vuonna 1984, ja tästä tulkinnasta tuli menestys.
- The Acid Queen – Turner sai roolin vuonna 1975 ensi-iltansa saaneessa Tommy-elokuvassa, joka pohjautui The Who -yhtyeen samannimiseen albumiin. The Acid Queen oli alun perin The Who -yhtyeen kappale, josta Turner teki oman versionsa valkokankaalle.
- Help! – Tina Turnerin rauhallisessa versioinnissa Beatlesin klassikkolaulusta muovautuu sydänsurusta kertova balladi.
- I’ve Been Loving You Too Long – Otis Reddingin kappaleesta tehty versio vuodelta 1969, jossa Turner muuntaa alkuperäisversion intiimiksi ja kiihkeäksi.
- Goldeneye – James Bond -tuotanto vaikutti olevan ajautumassa parodiaan itsestään, kun Turner levytti tunnuskappaleen vuonna 1995. Turner osui kultasuoneen U2-yhtyeen jäsenten Bonon ja The Edgen kirjoittamalla laululla.