Vaikea ehkä uskoa, mutta Timo Soini oli nuorena ujo. Niin ujo, että sai ensimmäisen pusunsakin vasta penkkariauton lavalla 17-vuotiaana ”kun sieltä ei päässyt pakoon”.
Miten ujosta espoolaisnuorukaisesta sitten kasvoi politiikan isäntämies, jolla on kivitalon kokoinen itsetunto?
Tarina alkaa Suomen Uutiset -lehdestä, jota Timo luki enonsa luona.
– Rappio kukkii ja vaino yltyy, Soini siteeraa lehdessä käytettyä värikästä kieltä.
Se on viehättänyt häntä aina. Kielen vuoksi hän kiinnostui 14-vuotiaana myös tv:ssä näkemästään Veikko Vennamosta.
– Vennamohan oli livepuhujana aivan lyömätön. Se tilannetaju ja älykkyys!
Soini sanoo ihailleensa myös sitä, miten oppi-isä haastoi oman aikansa herroja.
– Veikko kävi aina isompien kimppuun. Minäkin olen arvostellut Euroopan unionia, suurta rahaa ja vanhoja puolueita. On ihan vieras ajatus, että kävisin jonkun kärsivän, maahanmuuttajan tai pakolaisen kimppuun.
Työhuoneen seinältä oppipoikaansa katseleva Veikko Vennamo oli Soinille profeetta. 16-vuotiaana Soini meni kuuntelemaan presidenttiehdokkaana ollutta Vennamoa Laulumiesten salille livenä.
– Sieltä tuli kuin kura rännistä. Veikko ampui kuin lumitykillä joka suuntaan. Ajattelin, että tämähän on kelpo veli, mitä ne sitä haukkuu ja pitää pellenä.
Timo Soinin maailmankuva muovautui monella tavalla 14–16-vuotiaana. Myös uskonnollisesti.
– Yksi 13–14-vuotias tyttö meidän koulusta tuli raskaaksi. Hän päätti pitää sen lapsen. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Ajattelin, että niin pitääkin tehdä. Kuiskittiin, että tyttö pilaa elämänsä, mutta ei se pilannut mitään. Sieltä nousi minun kantani aborttiin.
Lue koko juttu uudesta Avusta (4/2018)!
Teksti Marja Aarnipuro
Lue myös:
