Mittakaavat. Odotin ennakkoon, että nuoret kannattavat perussuomalaisia ja vihreitä enemmän kuin heidän vanhempansa, mutta minut yllätti, että erot olivat niinkin suuret. Lähes 30 prosenttia nuorista kannattaa perussuomalaisia. Lisäksi taustakysymyksissä ja vertailuissa oli yllättäviä tuloksia. Etenkin se, että Tiktokia seuraavista nuorista suhteettoman moni kannattaa perussuomalaisia. Eroa Tiktokia seuraamattomiin oli noin kymmenen prosenttiyksikköä, joka on aika iso vaikutus yhdelle viestintäkanavalle.

Tulos oli yllättävän robusti. Se näytti aika vahvasti johtuvan Tiktokista eikä pelkästään siitä, millaiset nuoret sovellusta käyttävät. Varsinaisesta kausaalianalyysistä ei kuitenkaan ole kyse. Näyttää siltä – tästä minulla ei ole käsillä dataa – että nuorille kännykän myötä nämä kanavat ovat merkittävämpiä kuin ennen. Ei lueta Hesaria, Yleä ja Imagea vaan katsotaan netistä mitä sattuu, ja pian algoritmi ohjaa Sebastian Tynkkysen videoihin. Jos puolueessa on taitavia ehdokkaita tai muita työntekijöitä, tästä voi saada vaaleissa isoakin hyötyä.

Tulkitsen sen myös näin. Yhteiskunta­poliittiset näkemykset olivat hämmästyttävän samanlaisia. Luultiin, että identiteetti­poliittiset erot tulisivat enemmän esille. Eniten yhteyttä haluttuun politiikkaan määritti vanha vasemmisto–oikeisto-jako. Se elää ja voi hyvin nuorten keskuudessa. Sieltä tuli esiin luontevia eroja esimerkiksi verotukseen liittyen. Toisaalta 40 prosenttia ei osannut asemoida itseään kummallekaan janalle.

Hyvä pointti. Politiikkatoiveet eivät kantaneet puoluekannatukseen asti. Ehkä se liittyy viestin selkeyteen. Identiteetti­poliittiset viestit puhuttelevat nuoria eniten. Jos olet liberaali ja pro ympäristö, sinulle on selkeätä, ketä äänestät. Samoin, jos olet vähän konservatiivisempi ja maahanmuuttovastainen. Toisaalta se voi kertoa siitäkin, että ehkä maailma oli ennen selkeämmin jaettavissa kahdelle eri janalle. Ennen saatoit olla talouspoliittisesti oikeistolainen arvoliberaali tai talousvasemmistolainen tehdaskonservatiivi. Voi miettiä, ovatko poliittiset identiteetit muuttuneet yksiulotteisemmiksi.

Suurin ero oli työperäisen maahanmuuton vastustamisessa, ja hieman useampi suhtautui myönteisesti turkistarhaukseen. Muutoin kannat erosivat jopa yllättävän vähän. Nuoret keskimäärin korostavat ympäristöarvoja mutta keskimäärin äänestävät silti perussuomalaisia. Toisaalta kyseessä eivät välttämättä ole samat nuoret. Meillä on myös alustavia tuloksia, joissa samankaltainen ristiriita löytyy aikuisväestöstä. Ilmastosta ollaan huolissaan mutta ei kannateta ilmastonmuutosta hillitseviä toimia.

Merkittävin poikkeama vanhempiin ikäryhmiin oli, että nuoret haluaisivat lyhyemmän työpäivän. Syyt ovat spekulatiivisia. Ehkä työidentiteetti syntyy vasta vanhemmalla iällä. Julkisen talouden tasapainottamisen kannalta se on ongelma, koska huoltosuhde heikkenee. Työntekijöitä on koko ajan vähemmän suhteessa vanhuksiin ja muihin hoidettaviin. Nuoret eivät myöskään olleet innokkaita pidentämään eläkeikää mutta halusivat pienempiä veroja siinä määrin, kun se oli kyselymallissa mahdollista.

Tavallisissa kyselytutkimuksissa on hirveän helppo toivoa kaikkea hyvää: paremmat palvelut, matalammat verot ja vähemmän valtionvelkaa. Ne eivät ole aina yhteensopivia tosimaailmassa, joten tässä mallissa niistä luodaan erilaisia yhdistelmiä valittaviksi. Vertailu pakottaa priorisoimaan ja paljastaa toiveiden välisen suhteellisuuden. Jotkut tykkäävät vaikka veronalennuksista kaksi kertaa enemmän kuin turkistarhauksen kieltämisestä.

En tiedä, olinko tässä taloustieteilijän hattu vai mikä hattu päässä. Ajattelen yleisesti, että olen kvantitatiivinen yhteiskuntatieteilijä ennemmin kuin tiukasti taloustieteilijä. Olen ollut kolme vuotta töissä valtio-opin laitoksella Lontoossa, ja puolet julkaisuistani on valtio-opin lehdissä. Ajattelen, että käytetyt metodit määrittävät minua enemmän kuin substanssi. Haluaisin muutenkin nähdä yhtenevämmän yhteiskuntatieteiden kokonaisuuden, jossa käytetään joustavasti sellaisia metodeja kuin missäkin tilanteessa kysymykseen vastaamisen kannalta on järkevä käyttää.

Taloustieteilijät ovat huomattavasti homogeenisempi joukko kuin monet muut yhteiskuntatieteilijät. Me olemme yleensä melko yhtä mieltä siitä, että isoja datoja on kiva katsoa, eksperimenttejä kannattaa tehdä ja matemaattisia teorioita olisi läpinäkyvyyden nimissä hyvä käyttää. Muut yhteiskuntatieteet ovat keskimäärin menetelmiltään moninaisempia. Kokemukseni ulkomailta on, että politiikan tutkimuksen laitoksen sisällä käytiin isoja riitoja rekrytoinnista hakijoiden menetelmiin perustuen ja siitä, mikä on asiallista tiedettä. Suomessa kiistely on enemmän sitä, että muut yhteiskuntatieteilijät piikittelevät taloustieteilijöitä.

Se on ollut hyvä ja hyödyllinen keskustelu. Yhteiskuntatieteissä on kirkastunut, että me tarvitsemme pelisäännöt. Lääketieteen eettisissä ohjeissa yllättävä löydös velvoittaa joko lopettamaan tutkimuksen tai antamaan lääkettä kaikille sen osallistujille. Onko sille verrannollisia tilanteita? Ollaanko päättämässä jotain niin tärkeää, että siihen prosessiin pitää antaa lisää inputtia, vaikka tutkimus olisi kesken? Onko parempi, että päätöksiä tehdään puutteellisella informaatiolla vai että niitä tehdään luultavasti hyödyllisellä informaatiolla, jolla on hieman kohonnut riski olla väärää?

Taloustieteilijänä ajattelen, että taloustiede on hyvä tuottamaan tietoa, jossa teoreettinen ja empiirinen näyttö on niin vahvaa, että sitä voi pitää hyvänä politiikkana. Esimerkiksi hiilen hinnoittelu on tiedetty 1980-luvulta asti järkeväksi. EU:ssa vasta 40 prosenttia toimialoista on sen piirissä, vaikka pitäisi olla sata prosenttia. Me siis tiedämme, mitä pitäisi tehdä. Sen takia on tärkeä ymmärtää, mikä kansalaismielipide on, mikä sitä selittää ja mikä siihen vaikuttaa. Tuoreessa tutkimuksessa löydettiin kokeellisilla kyselytutkimuksilla, että ilmastotoimia estävät huolet epätasa-­arvosta ja tiedon puute. Esimerkiksi hiilivero kannattaisi varmaan myydä paketoituna muihin toimiin.

Tarkoittaako tämä sitä, että poliitikkojen kannattaisi painottaa, miten hiiliveroa tarvitaan esimerkiksi rahapulassa olevien sote-alueiden tukemiseen?

Äärimmilleen vietynä juuri näin. Tämmöistä paketointia kannattaisi tutkia enemmän.