Olemme hädin tuskin ehtineet asettua rauhassa piilokojuun, kun alkaa tapahtua. Katselemme metsän reunustamaa aukeaa, johon ilmestyy ahma.

Se ei tule päivänvalossa näkyvillemme ihan ilman syytä. Hangelle on aseteltu pari sianruhoa ja lohenpäitä. Ahma rynnistää sianruhon kimppuun ja alkaa irrottaa siltä jalkaa.

Paikalla liitelevät korpit yrittävät estää saalistajaa ja lentävät hetken pedon perässä. Tyytyväinen ahma ei linnuista välitä. Se katoaa takaisin metsään siansorkka suussaan.

Olemme talvisella päiväretkellä Kuhmon erämaassa, alle kilometrin päässä Venäjän rajalta. Ruokahoukutukset on lumelle käynyt asettelemassa Suomen piilokojutoiminnan pioneeri, yrittäjä ja luontokuvaaja Lassi Rautiainen.

Hän matkusti ympäri maailmaa valokuvaamassa susia ja karhuja, kunnes hoksasi alkaa tarjota tällaisia retkiä Suomessa vuonna 1988. Hänen yrityksensä Wildlife ­Safaris ­Finland kerää kuvauksen harrastajia Kuhmoon erityisesti ulkomailta, mutta myös suomalaiselle karhun, suden ja kotkan näkeminen niiden luonnollisessa ympäristössä on hyvin mieleen­painuva kokemus.

Eläinten bongausretkiä tehdään useimmiten keväästä ­syksyyn. Silloin eläimiä on yleensä liikkeellä runsaammin ja valoisaa aikaa on tietysti enemmän. Suurpedot liikkuvat etenkin öisin. Suomen piilokojuissa valvotaan kesäöitä joskus jopa helteisissä oloissa. Yleensä kojuissa yöpyminen on silloin kuitenkin helpompaa kuin kylmänä aikana.

Talvinen luonto antaa aivan oman sävynsä kokemuk­seen. Alan yrittäjät tarjoavat usein myös valmiita retkipaketteja eväineen ja varusteineen. Rautiaisen firmasta voi vuokrata kaiken tarvittavan vaikka valokuvaamiseenkin, eli kymppi­tonnin kuvauskalustoa ei tarvitse omistaa itse saadakseen hyviä kuvia.

Yleensä eläimet pelästyvät maastoon kojuille saapuvia ihmisiä, erityisesti näiden hajuja ja ääniä. Otukset tapaavat pysyä piilossa muutaman tunnin ajan. Meidän näkemämme ahma oli poikkeuksellinen onnenkantamoinen.

Piilokojuissa eläinten katselun ja kuvaamisen viehätys on juuri tällaisissa hetkissä, arvaamattomuudessa. Kun villieläin tulee näkyville, muutamien ohikiitävien minuuttien ajan valokuviin voi tallentua jotakin hauskaa. Samalla eläimen käyttäytymistä näkee läheltä, toisella tavalla kuin vaikkapa television luonto-ohjelmista.

Bongauksen jälkeen seuraavan eläimen saapumiseen paikalle voi mennä tuntejakin – eikä villieläinten näkemistä voi koskaan taata varmuudella. Silti moni jää helposti hyvällä tavalla koukkuun tähän kokemukseen, ollaanhan siinä myös itse todella keskellä luontoa.

Karhujen ja ahmojen kohdalla bongaamisen sesonki alkaa kevättalvella ja päättyy yleensä lokakuussa. Susia näkee talvikaudella marraskuussakin, ja ne myös tulevat keväällä näkyville ahmojen tavoin jo maaliskuussa.

Syyskuun alku on petojen kuvaamiseen siinä mielessä otollisinta aikaa, että tällöin itikat ovat poissa, lämpötila miellyttävä ja luonnossa on kauniin ruskaiset värit. Väkevimmän kaamoksen aikaan valokuvaaminen ei onnistu: valoa on liian vähän, ja petojen ruokintaan tarkoitetut haaskat ovat kovan pakkasen vuoksi liian jäässä ja siksi syömäkelvottomia. Tällöin sudet siirtyvät kaatamaan hirviä ravinnokseen, eikä niitä enää piilokojuilta näe.

Talvikaudella kameran kanssa päivystetään kojuissa yleensä valoisaan aikaan eli päivisin. Kaasulämmitin pitää paikan lämpimänä niin, että sisällä pärjää toppavaatteissa, vaikka päivä kuluukin enimmäkseen paikoillaan istuen. Majassa kannattaa aina olla täysin hiljaa tai korkeintaan kuiskia kaverin kanssa, jotta eläimet uskaltaisivat tulla esiin. Niitä odottaessaan voi vaipua miellyttävään hiljaisuuteen luonnosta nauttien.

Piilokoju on yleensä pelkistetty pieni rakennus, jossa on ikkunat moneen suuntaan ja seinässä reikiä, joista kameran pitkän linssin saa työnnettyä ulos. Kuvaaja itse jää kojun suojiin, pois villieläinten näkyviltä. Isommissa kojuissa on usein kuivakäymälä ja lavitsoja nukkumiseen, pienissä kävijä mahtuu juuri ja juuri seisomaan.

Esimerkiksi Wildlife Safaris Finlandin retket maksavat parisataa euroa per henkilö yöltä tai päivältä, mikäli kojussa on vähintään kaksi ihmistä. Tarjolla on satasen kalliimpi erikois­kojukin, joka on kaivettu maan sisään niin, että valokuvaaminen onnistuu maan tasalta. Tällöin eläimet saa kuvattua erilaisesta perspektiivistä kuin yleensä.

Nykyään kotkia, karhuja ja susia voi valokuvata useiden eri yrittäjien pitämissä piilokojuissa esimerkiksi Kuhmon, Lieksan ja Oulun seudulla. Osa alan firmoista on erikoistunut linturetkiin, ja niillä voi olla mahdollista kuvata vaikkapa teeriä, metsoa, petolintuja tai vesilintuja.

Meidän kojustamme Kuhmossa näkyy korppilauma, joka päivystää jatkuvasti haaskalla. Linnut seurustelevat keskenään ja näykkivät välillä jäistä lihaa. Niiden ansiosta kuulee selvästi, mikäli sudet tai ahmat ovat lähellä, sillä silloin lintujen ääntely muuttuu. Ne kertovat paikalle saapuvasta pedosta hyvissä ajoin.

Iltapäivällä korpit alkavat taas varoitella. Pian taivaalla liitää merikotka. Annettuaan kunnon lentonäytöksen komea kotka laskeutuu haaskalle ruokailemaan. Pian sen seuraksi saapuu lajitoveri.

Merikotkia Kuhmon kojulla näkee ympäri vuoden ja maakotkia loka–maaliskuussa. Talviretkillä on iltaisin ja öisin mahdollisuus nähdä myös revontulia, sillä niiden kulta-aika on syyskuusta maaliskuun loppuun.