Apu

KRP:n Thomas Elfgren johtaa sierraleonelaismiehen tutkintaa: "Luulin nähneeni kaiken, mitä rikospoliisin uralla voi kokea”

KRP:n Thomas Elfgren johtaa sierraleonelaismiehen tutkintaa: "Luulin nähneeni kaiken, mitä rikospoliisin uralla voi kokea”
Rikosylikomisario Thomas Elfgren johtaa rikostutkintaa Tampereella asuneesta sierraleonelaismiehestä. – Olen pitänyt työstäni ja onnistunut uravalinnassani. Sovin ilmeisesti työhön hyvin: joku toinen sanoisi, että pääni on umpiluuta, Elfgren sanoo.
Julkaistu: 5.2.2021
Sierra Leonen toisen sisällissodan kapinallisjoukko Revolutionary United Front oli tunnettu mielikuvituksellisesta raakuudestaan: sen tavaramerkki oli katkoa uhreilta raajoja. Osa sissiupseereista jatkoi sotaa Liberiassa, kunnes rauha julistettiin vuonna 2002.
Yksi sierraleonelainen mies ehti asua 10 vuotta Tampereella vapaana kansalaisena, kunnes kansainvälisen yhteistyön avulla selvisi, että hän oli yksi pahamaineisen vallankumousrintaman korkea-arvoisista upseereista. 
Maaliskuussa Keskusrikospoliisi tiedotti, että se on tutkinut poikkeuksellista rikostapausta jo puolitoista vuotta. Tamperelaismiestä epäillään useista murhista, seksuaalirikoksista ja muista ihmisoikeusloukkauksista.
Tutkinnanjohtajana toimii keskusrikospoliisin vakavien rikosten ja henkirikosten yksikössä työskentelevä rikosylikomisario Thomas Elfgren, 66.
– Kun lähdin Haagin rikostuomioistuimeen 1995, luulin nähneeni kaiken, mitä rikospoliisin uralla voi kokea. Sen jälkeen johdin järjestäytyneen rikollisuuden tutkintaa seitsemän vuotta ja löysin itseni Ruandasta viiden vuoden ajan. Suomeen palattuani eteeni tuli poliisimurhaa, kidnappauksia ja lopulta Liberiaa.

Afganistan – Jemen – Kirkkonummi

Elfgren on ollut mukana monessa muussakin kovassa paikassa: Hirsalan piirityksessä Kirkkonummella 1994, Vihdin poliisimurhassa 2016 ja selvittelemässä suomalaisten kidnappausta Afganistanissa sekä Jemenissä.
– Jemenissä ja Afganistanissa tilanteet olivat sikäli erikoiset, että yritettiin pelastaa ihmishenkiä. Yleensä rikos ja kuolema ovat jo tapahtuneet, kun poliisi tulee paikalle. Tapaukset etenivät hyvin, ja lopputulos oli vielä parempi, kun ihmiset päästiin kotiuttamaan, Elfgren muistelee.
Jo 45 vuotta vakavien rikosten parissa työskennelleestä helsinkiläispojasta piti alun perin tulla ratsupoliisi.
Viisiottelua harrastanut nuorukainen ajatteli, että urheilulajin vaatimasta maastoesteratsastustaidosta ja kesätyöstä ratsastuksenopettajana olisi voinut seurata ura sinisessä univormussa.
Hän kuitenkin päätyi liikkuvaan poliisiin, sitten Helsingin rikospoliisiin ja sieltä keskusrikospoliisiin vuonna 1978.
– Kertaakaan en ole menettänyt yöuniani työasioiden takia. Jos työt alkavat tulla kotiin mukaan, se ei ole henkinen haaste, vaan tiedän, etten ole pyhittänyt vapaa-aikaa muulle kuin työlle, rikosylikomisario kertoo.
Ihmisiä matkalla Ruandan kansanmurhan muistotilaisuuteen Kigalissa, huhtikuussa 2019.

Omat tunteet hallintaan

Hänen työssään vastaan voi koska tahansa tulla haaste, joka saattaa laittaa omat ajatukset ja tunteet liikkeelle: pitää olla valmis kohtamaan mitä tahansa ja käsittelemään asiat nopeasti, jotta ne eivät vaikuta työn tekemiseen tai vapaa-aikaan.
Ja aina, kun Elfgren on luullut kokeneensa jo kaiken, vastaan tulee jotain uutta.
– Kun lähdin Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen töihin vuonna 1995, luulin nähneeni kaiken, mitä rikospoliisin uralla voi kokea – mutta sen jälkeen johdinkin järjestäytyneen rikollisuuden tutkintaa seitsemän vuotta, ja menetelmät sekä jutut olivat aivan erilaiset kuin aikaisemmin. Sen jälkeen löysin itseni Ruandasta viiden vuoden ajan, minkä jälkeen Suomeen palattuani eteeni tuli muun muassa poliisimurhaa, kidnappauksia, lopulta Liberiaa.
Lain mukaan Elfgren voi jatkaa työtään 68-vuotiaaksi, eli vielä kaksi vuotta.
– Eteen voi vieläkin tulla jotain sellaista, mitä en ole ennen kokenut. Tämän työn luonne on se, ettet koskaan ole ihan valmis. Koska ihmisen pahuus ei tunne rajoja, meidän työllämmekään ei ole rajoja.
"Poliitikot mielellään puhuvat oikeudenmukaisuudesta ja lähes aina tarkoittavat rangaistusten koventamista. Oikeudenmukaisuus on niin paljon muutakin."

Tapaus Bazaramba

Afrikassa Elfgren sanoo oivaltaneensa, mitä oikeudenmukaisuus todella tarkoittaa. Hän lähti Ruandaan vuonna 2007 tutkimaan kansanmurhaa, jossa tapettiin miljoona ihmistä 100 päivän aikana.
– Asioita käsiteltiin Ruandassa paikallisilla kyläkäräjillä. Minulla oli kunnia olla läsnä ja seurata prosessia. Tapasin työssä sekä vapaa-ajalla uhreja ja tekijöitä. Monet olivat menettäneet omaisuutensa tai perheensä. Poliitikot mielellään puhuvat oikeudenmukaisuudesta ja lähes aina tarkoittavat rangaistusten koventamista. Oikeudenmukaisuus on niin paljon muutakin, Elfgren sanoo.
Yksi epäillyistä joukkotuhoon osallistujista oli ruandalainen pastori François Bazaramba, joka oli päätynyt Suomeen turvapaikanhakijana vuonna 2003. Thomas Elfgren sai tapauksen tutkittavakseen neljä vuotta myöhemmin. Bazaramba tuomittiin vuonna 2010 elinkautiseen vankeusrangaistukseen joukkotuhonnasta.
Ruandan kansanmurhan uhrien jäänteitä kirkossa Nyamatassa.

Politiikka vaikutti Haagissa

Oikeudenmukaisuuden ja totuuden pohtiminen eivät kuulu poliisin työhön, Elfgren painottaa. Poliisin tehtävä on vain etsiä oikeusprosessin kannalta olennaista tietoa. Tämä ajatus on ollut hänen uransa johtotähti.
– On vaarallinen tie, jos totuuden tai oikeudenmukaisuuden etsintää käytetään poliisin työssä ohjenuorana. Oikeudenmukaisuus on subjektiivinen tunne. On uhrin ja rikollisen yksinomainen oikeus pohtia, onko oikeus tapahtunut.
Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa työskennellessään Elfgrenin hyväuskoisuus sai kolauksen.
– Kuvittelin, että tuollainen kansainvälinen tuomioistuin on immuuni ulkopuolisille vaikutuksille, ”oikeudenmukaisuuden Mekka”. Mutta Haagissa jos missä valtioiden poliittiset tarkoitusperät näkyivät arjen työssä, ja niillä oli selvä rooli, hän sanoo.
Ruandan kansanmurhan uhrien jäänteitä kirkossa Nyamatassa.

Parasta elämässä ovat lapsenlapset

Ruanda muutti myös Elfgrenin yksityiselämän: hän lähti Itä-Afrikkaan eronneena 50-vuotiaana yksineläjänä mutta tuli takaisin suurperheen kanssa. Suomalaispoliisi nimittäin adoptoi kuusi ruandalaisnuorta, jotka olivat kasvaneet yhdessä, ja toi heidät mukanaan Suomeen.
Nyt lapset ovat 29–35-vuotiaita, ja yhtä lukuunottamatta he asuvat Suomessa. Yhteyttä pidetään päivittäin. Elfgren on kutsunut adoptiota elämänsä parhaaksi teoksi. Lapsenlapset saavat nyt vähintään saman verran suitsutusta.
– Minulla on viisi 5–6-vuotiasta lastenlasta ja yksi loppukesästä syntynyt. Lapsenlapsia parempaa asiaa ei olekaan. Kaikki lapseni ovat kotiutuneet hyvin Suomeen, ja puhumme keskenämme suomea tai englantia. Lapsenlapsille puhun ruotsia. Osaan lasteni äidinkieltä kinyarwandaakin sen verran, ettei minua torilla myydä, Elfgren kertoo.
– Etsimämme tiedon on oltava tapauksen kannalta oleellista. Syyttäjä ja puolustusasianajajat määrittelevät, mikä on olennaista, Elfgren selvittää rikostutkinnan perusteita.

Poliisi tarvitsee luovuutta

Pitkän uran tehneen Elfgrenin mielestä poliisin työssä on yksi tärkeä piirre, jota ei usein tulla ajatelleeksi: työn vaatima luovuus.
– Katsomme maailmaa hyvinkin poikkeavasta näkökulmasta. Yhtenä päivänä työpöydällä on henkirikos, seuraavana jotain muuta. Tarvitaan luovuutta ja kykyä kuunnella toisia ihmisiä, kun mietitään esimerkiksi niin sanotuissa pimeissä eli ratkaisemattomissa rikostapauksissa uusia oletuksia.
Myös oppimiskykyä kysytään, kun rikostutkijat joutuvat tutustumaan asioihin, joita he eivät entuudestaan tunne. Toisinaan erikoisaloihin voi joutua paneutumaan hyvinkin syvällisesti: jos rikos koskee vaikkapa työturvallisuutta, rikostutkijan pitää tutkia kaikkea siihen liittyvää.
– Suomalainen lainsäädäntö on hyvinkin hienojakoista, ja etsimämme tiedon on oltava tapauksen kannalta oleellista. Syyttäjä ja puolustusasianajajat määrittelevät, mikä on olennaista, Thomas Elfgren selvittää.
Ihan kaikkea rikostutkijankaan ei tarvitse opetella. Työssä saa – ja pitää – hyödyntää erikoisalojen asiantuntijoita. Elfgren kertoo, että koivun DNA:n selvittely henkirikostapauksessa on yksi omituisimpia asioita, joihin hän on joutunut perehtymään.
Ruandan kansanmurhan uhrien muistotilaisuus Kigalissa, huhtikuussa 2019.

Ei se mene kuten elokuvissa

Keskusrikospoliisin henkirikostutkintalinjan tutkinnanjohtaja Thomas Elfgren on myös psykologisen profiloinnin asiantuntija. Hän on opiskellut sitä Yhdysvalloissa.
Nyt pitää unohtaa amerikkalaisen viihdeteollisuuden antama kuva rikosten profiloijista. Poissaolollaan loistavat poikkeusyksilöt ja merkilliset erikoistaidot: todellisuudessa työ on yksinkertaistettuna sitä, että poliisi voi tehdä työkokemukseensa ja tietoonsa pohjautuen jalostuneita johtopäätöksiä.
– Kuvailisin sen niin, että kokenut rikostutkija näkee esimerkiksi rikospaikan mielessään värillisenä, kokematon mustavalkoisena. Jokainen poliisi joutuu niin sanottua pimeää juttua tutkiessaan miettimään, millaista tekijää etsitään – tai millaista ei. Mitä enemmän empiiristä kokemustausta, sitä tarkemmin poliisi voi tehdä johtopäätöksiä eli profiloida, Efgren selittää.
– Rikospaikalla käynti antaa tunteen siitä, että olet varmasti tehnyt työsi huolellisesti, ettei mitään jää huomaamatta, Elfgren sanoo.

Ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia

Profiloinnin taito perustuu siihen, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyvin samanlaisia, ja ihmisen käytöstä voi ennustaa. Siitä, miten jokin asia on aiemmin tehty, voidaan tehdä johtopäätöksiä tulevissa tapauksissa.
– Esimerkiksi raiskaustapauksissa voimme käyttäytymistieteitten valossa jakaa ihmisiä yhä pienempiin erilaisiin ryhmiin, ja voimme sanoa, että raiskaaja löytyy todennäköisemmin täältä tai tuolta ryhmästä. Useimmiten löytyykin, sillä profiloinnissa haetaan todennäköisyyksiä. Toiset ovat luovempia tässä työssä kuin toiset.
Rikospaikalla käymisen merkitystä ei mestariprofiloijan mukaan voi väheksyä. Valokuvista ei pysty hahmottamaan tapahtumapaikan hajuja, horisonttia tai kuva- ja näkökulmia. Asiat pitää tuntea paikan päällä.
– Rikospaikalla käynti antaa tunteen siitä, että olet varmasti tehnyt työsi huolellisesti, ettei mitään jää huomaamatta.

Thomas Elfgren

  • Keskusrikospoliisin henkirikostutkintalinjan tutkinnanjohtaja, psykologisen profiloinnin asiantuntija.
  • Toiminut myös Rajavartiolaitoksen kouluttajana ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan torjunnassa.
  • Haagin sotarikostuomioistuimen tutkintaryhmän johtaja 1995–98.
  • Toiminut asiantuntijana Kylmäverisesti sinun -televisiosarjassa.
  • Perheessä kuusi adoptiolasta sekä kuusi lastenlasta.
Päivitetty 5.2.2021 – 23.10.2020
Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
1 kommentti