Apu

Teuvo ja elämän kevät

Teuvo ja elämän kevät

Teuvo Teräväisen ja Kimmo Timosen Chicago Blackhawks tasoitti viime yönä voitot Valtteri Filppulan Tampa Bayta vastaan 2-2:een Stanley Cupin finaaleissa. Blackhawksin fanien kannatuslaulu Teräväiselle, 20, on nimeltään "Lapsi on suuri". Se kuvastaa hyvin superlahjakkaan, mutta fyysisesti vielä keskeneräisen luonnonlapsen olemusta. Apu tapasi Teräväisen ennen tämän lähtöä NHL:ään keväällä 2014.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat Timo Villanen
Mainos

Alle 20-vuotiaan elämässä vuosi on ikuisuus, jossa koko elämä voi ainakin tuntua mullistuvan.

Harva nuori voi silti listata samoja asioita kuin Teuvo Teräväinen, 19. Lopullinen läpimurto kohujoukkue Jokerien kärkipelaajaksi, sensaatiomainen maailmanmestaruus alle 20-vuotiaiden joukkueen kapteenina, sitä seurannut mediamyllytys ja viime viikolla alustava kutsu Chicago Blackhawksin riveihin, kun liigapelit ovat ohi.

Isot asiat tajuaa koko merkityksessään kaikenikäisenä usein myöhemmin; joskus vasta vuosien tai jopa vuosikymmenten päästä. Miten Teräväinen erittelee kauttaan nyt, kun Liigan pudotuspelit ovat alkamassa?

– Vaikea sanoa, varsinkaan MM-kisoista. Me oltiin siellä kuin pikkulapsia, nautittiin vaan ja elettiin pelistä toiseen. Tyyliin oho, nyt ollaan välierissä, nyt jo finaalissa ja sitten mestareita, Teräväinen naurahtaa.

Kiekkofanien tiedossa Teräväisen lahjat ovat olleet jo kauan, mutta suuremman yleisön tietoisuuteen hän nousi vuodenvaihteessa nimenomaan Pikkuleijonien kapteenina ja ykköshahmona.

Käytännönläheinen päävalmentaja Karri Kivi ei epäröinyt, kun joukkueelle piti löytää kapteeni Pittsburghin evättyä luottopakki Olli Määtän kisamatkan.

– Luotin, että ”Teukka” kasvaa tehtävän mukana, ja juuri niin tapahtui. Oli kyseessä ylivoima, alivoima, tärkeä aloitus tai mikä tahansa ratkaisun paikka, hänet pystyi laittamaan kentälle ensin - ja hän myös halusi sinne. Kun pelikuormaa piti turnauksessa jakaa tasaisemmin, häntä sai toppuutella penkillä, Kivi virnistää.

Teräväinen on toiminut kapteenina myös Jokereissa Ossi Väänäsen ollessa maajoukkuekomennuksilla tai muuten sivussa. Ei ihan tavallista sekään, kun joukkue vilisee profiilipelaajia ja kokeneita kovanaamoja.

– Valmennus valitsee kapteeniston, ei siinä muuta. Totta kai kyseessä on kunniatehtävä, joka velvoittaa. Varsinkin MM-kisoissa pyrin liidaamaan esimerkillä jäällä ja sen ulkopuolella, Teräväinen sanoo.

Luontainen ratkaisunhalu, itseluottamus ja terve suhde voittoihin ja tappioihin ovat Karri Kiven mukaan niitä henkisiä ominaisuuksia, jotka erottavat Teräväisen muista.

– Hän on aika hiljainen, mutta huoleton kaveri, joka ei paljon stressaa huomisesta. Tiettyä määrätietoisuutta ja kovuutta tarvitaan lisää NHL-uraa varten, mutta se tulee kyllä matkalla, Kivi uskoo.

Pelilliset vahvuudet ovat huikeassa pelikäsityksessä, sijoittumisessa, kiekollisissa taidoissa ja sulavassa luisteluvoimassa. Viime mainitun mahdollistaa Teräväisen harvinaisen tasapainoinen matala, mutta pysty luisteluasento, jossa katse pysyy koko ajan pelissä.

Fyysisesti 180-senttinen ja alle 80-kiloinen nuorukainen on vielä vaiheessa, ja puolustuspeliä on kehitettävä – mutta ei hänen joka väliin kannata tunkeakaan.

– Puolustaa voi monella tavalla. Teukka tekee sen älyllä: katkomalla syöttöjä, ennakoimalla vastustajan liikkeitä ja kääntämällä peliä, Karri Kivi kertaa.

Jos Teräväisen kausi on ollut lähes kauttaaltaan menestys, samaa ei voi sanoa Jokereista. Sarjan kalleimpiin kuuluva joukkue joutui hakemaan vauhtia ”säälipleijareista” HPK:ta vastaan.

Otsikoissa Jokerit on pysynyt, mutta muista kuin urheilullisista syistä. Kaoottisesti hoidettu KHL-lähtöprosessi koottuine bisnes- ja mediariitoineen, valmentaja Tomi Lämsän potkut ja Jarkko Ruudun toistuvat tempaukset kertovat omaa kieltään siitä, että organisaatio on taas kerran jatkuvan tempoilun tilassa.

Nykyvalmentaja Tomek Valtonen on toisaalta pitkän ajan tuttu useille pelaajille, ja kokeneiden kehäkettujen joukkue toimii pitkälti itseohjautuvasti. Se voi tuottaa vastustajille ikäviä yllätyksiä – ja rumiakin otteita, jos kentällä ovat yhtä aikaa esimerkiksi Ruutu, Antti Tyrväinen, Semir Ben-Amor ja Jere Karalahti.

Miten runkosarjassa 44 pistettä rohmunnut, mutta vain 12 jäähyminuuttia ottanut taitokiekkoilijan prototyyppi, poika nimeltä Teuvo, istuu tähän porukkaan?

Ja miten kenenkään 19-vuotiaan nimi edes voi olla Teuvo?

Teräväinen virnistää hämillään – ettei punastuisikin.

– No joo, joukkueessa on erilaisia tyyppejä erilaisilla vahvuuksilla... Sanotaanko, että pyrin keskittymään enemmän kiekollisiin hommiin ja annan muiden hoitaa niitä muita. Turha ängetä itseään joka laidan rakoon, jos siellä on jo parempia jätkiä painimassa.

– Eikä ole hajuakaan, mistä vanhemmat ovat nimen keksineet. Mutta on se ainakin persoonallinen; en mäkään tiedä ketään muuta tämän ikäistä Teuvoa.

Chicago Blackhawks nappasi Teuvo Teräväisen ensimmäisellä kierroksella (numerolla 18) vuoden 2012 varaustilaisuudessa. Viime syksynä seura ilmoitti solmineensa suomalaisen kanssa kolmivuotisen tulokassopimuksen.

Jo tuolloin oli selvää, ettei sentterilupaus montaa vuotta Suomessa pelaa. Nyt näyttää, että kausi voi huipentua NHL-debyyttiin – jopa pudotuspeleissä.

”Kun kausi Suomessa loppuu, hän tulee tänne. Organisaation ihmiset uskovat, että hän pystyy auttamaan meitä, joten olemme innoissamme siitä mahdollisuudesta”, Hawksien päävalmentaja Joel Quenneville ilmoitti taannoin chicagolaismediassa.

On harvinaista, että pelaaja kutsutaan Euroopasta NHL:ään oman pelikauden päätteeksi. Kun puhutaan 19-vuotiaasta, jolla ei ole käytännössä vielä minkäänlaista kokemusta rapakon takaisista peleistä, kyse on äärimmäisestä harvinaisuudesta.

Teräväinen on toki tietoinen asiasta, mutta yhteydenpito on viisaasti jätetty agentin huoleksi.

– Minuun ei oltu sieltä suoranaisesti yhteydessä, enkä muutenkaan paljon mieti tulevia... Olisi se upea kokemus, mutta nyt keskitytään vain näihin peleihin.

Loppui Jokerien viimeinen liigakausi miten tahansa, on varmaa, että Teuvo Teräväinen muistaa oman kautensa vielä pitkään. Todennäköisesti aina.

Julkaistu: 11.6.2015