Apu

Terveyttä omasta puutarhasta

1


Terveyttä omasta puutarhasta

Leena Jauhiainen on kiitollinen siitä, että pystyy liikkumaan lähes normaalisti.
Teksti Apu-toimitus

Eläkeiän lähestyessä Leena Jauhiaisella, 66, alkoi olla kipuoireilua nivelissä.

– Ajattelin, että kun ikää tulee, niin tuleehan sitä kaikenlaista kremppaa, Jauhiainen muistelee kuusikymppisenä alkanutta oireilua.

Kipu muuttui jatkuvaksi ja voimistui vähitellen. Lopulta iski myös leposärky.

– Kaksi vuotta nukuin selälläni jättityynyt molempien polvien alla. Ensin nukkuminen ei onnistunut toisella kyljellä ja sitten ei kummallakaan.

Seuraavaksi alkoi liikuntasärky, ja särkylääkkeitä alkoi kulua paljon. Jauhiainen ei kuitenkaan osannut yhdistää kipua nivelrikkoon, vaan epäili syyksi vanhaa selkävaivaa. Lonkkakipu säteili reittä pitkin.

Jauhiainen on aina liikkunut paljon. Kun hän vuonna 2009 lähti aikuisten tyttäriensä kanssa lenkille, hän ei enää pysynytkään näiden vauhdissa. Tämä herätti Jauhiaisen hakeutumaan tutkimuksiin.

Röntgenkuvissa paljastui keskivaikea nivelrikko enemmän oireilevassa vasemmassa lonkassa. Hoito-ohjeiden puutteessa Jauhiainen alkoi käyttää enemmän oikeaa lonkkaa, jolloin sekin alkoi kipuilla pahemmin.

Lääkäri arveli, että Jauhiaisella olisi noin kymmenen vuotta aikaa, ennen kuin tämä joutuisi tekonivelleik-kaukseen. Vain kahden vuoden jälkeen Jauhiaisen kivut olivat kuitenkin yltyneet niin pahoiksi, että hän halusi uudet röntgenkuvat.

– Lääkäri ei olisi ottanut uusia röntgenkuvia, sillä hän ei uskonut, että tilanne olisi voinut huonontua niin nopeasti. Minut lähetettiin kuitenkin röntgeniin, ja kuvissa paljastui leikkaustarve molemmissa lonkissa. Lääkäri totesi diagnoosissaan, että potilaan tuntemukset ovat linjassa löydösten kanssa ja kyseessä on vaikea nivelrikko.

Lääkäri suositteli tekonivelen laittamista molempiin lonkkiin yhtä aikaa. Lonkkaleikkauksesta kuntoutuminen on hidasta: jos potilaan kunto sallii, molempien lonkkien leikkaaminen yhtä aikaa on parempi vaihtoehto kuin toinen leikkaus heti ensimmäisestä toipumisen jälkeen.

Jauhiainen epäilee, että fyysisesti raskas työ on altistanut hänet nivelrikolle.

– Kasvoin maatilalla, ja maatiloilla käytettiin yleisesti lapsityövoimaa 50–60-luvuilla. Kanniskelin jo lapsena 40–50 litran maitotonkkia ja metsätöihin menin 12-vuotiaana. Tein varmaan aivan liian raskasta työtä lapsena.

Jauhiainen teki 40-vuotisen työuransa maatilan emäntänä. Maatilan työt ovat usein yksipuolisia ja kuormittavia, mikä altistaa nivelrikolle.

Toisaalta Jauhiaisella on myös geneettinen taipumus nivelrikkoon. Hänen äidillään on tekonivel toisessa polvessa, ja myös kolmelle kymmenestä sisaruksesta on tehty tekonivelleikkaus. Kaikki leikatut ovat tehneet uransa maatilalla.

Nivelrikkoon sopeutuminen oli liikkuvaiselle ja tekeväiselle ihmiselle oma prosessinsa.

– Kipu rajoitti liikkumista niin, että jo kilometrin kävely oli tuskaista. Leikkauksen jälkeen elämänlaatu kuitenkin nousi huomattavasti ja kipu väheni.

Jauhiaista harmitti, ettei hän saanut perusterveydenhuollosta kunnollisia hoito-ohjeita nivelrikkoonsa. Auttaakseen muita nivelrikkopotilaita hän perusti 9 000 asukkaan kotikaupunkiinsa Kiuruvedelle Suomen Nivelyhdistyksen nivelpiirin ja ryhtyi sen vertaisohjaajaksi. Piirissä vaihdetaan kokemuksia toimivista hoitomuodoista, puhutaan ravinnosta ja liikunnasta sekä kuullaan vierailevia luennoitsijoita. Vertaisohjaajat vetävät vuoronperään niveljumppailtoja.

Jauhiainen vannoo hyötyliikunnan ja terveellisen ruoan nimeen. Hän saa molempia puuhastelemalla puutarhassaan, jossa hän kasvattaa lähes kaiken syömänsä tuoreen ruoan. Kasvimaan lisäksi puutarhassa komeilee parikymmentä omenapuuta ja marjapensaita.

Puutarhan antimet Jauhiainen säilöö kellariinsa. Rukiin hän saa pojaltaan, joka jatkaa maatilan isäntänä.

Myös Jauhiaisen molemmissa ranteissa on jo vaikea nivelrikko. Hoitona ovat ranteita vahvistavat liikkeet, mutta Jauhiainen on soveltanut oman rannejumppansa.

– Jos hoitona on puristella jotain pehmeää palloa, niin ajattelin, että miksen pyörittelisi leipiä. Teen itse ruisleivät ja sämpylät.

Koska nivelrikosta kärsivissä nivelissä jyllää matala-asteinen tulehdus, Jauhiainen noudattaa tulehdusta vähentävää ruokavaliota. Hän välttelee lihaa, puhdistettuja jauhoja ja valkoista sokeria. Sämpylät hän tekee täysjyväviljasta. Marjoja hän syö monta desilitraa päivässä. Kemikaaleja hän ei kasvimaallaan juuri käytä.

– Nyt kun olen eläkeläinen, minulla on aikaa. Tykkään mennä ulos, ja kun ei enää ole kiirettä, voin tehdä rauhassa sen, mitä teen. Nivelrikon hoidossa tarvitaan liikettä, mutta kymmenen kilometrin lenkin sijaan teen mieluummin töitä hyötypuutarhassa.

Kyllä Jauhiainen muutakin liikuntaa harrastaa, niin että laiskempaa heikottaa. Kesällä hän käy 2–3 kertaa viikossa uimassa Koskenjoessa. Talvisin taittuu kymmenen kilometrin hiihtolenkki pari kolme kertaa viikossa, ja lisäksi Jauhiainen käy viikoittain kuntosalilla. Lihaskuntoharjoituksia hän tekee kerran viikossa ympäri vuoden.

– Käyn myös senioritansseissa. Siinä tulee aivojumppaa samalla. Senioritanssit ovat ohjattua liikuntaa, sellainen piirileikin ja tanhun välimuoto.

Jauhiaiselle on ehdotettu ranteiden nivelten jäykistystä, mutta hän ei ole halunnut leikkaukseen niin kauan kuin pärjää ilman. Polvien ja kaularangan keskivaikea nivelrikko tuo lisähaasteita. Polvileikkausta hän yrittää siirtää niin pitkälle, ettei tekoniveliä tarvitsisi enää uusia. Tekonivelet ovat kuluvia osia, jotka joudutaan joskus uusimaan.

Kesällä Jauhiaisilla temmeltää lapsenlapsia, joita on yhteensä yhdeksän. Viidestä lapsesta kahden perheet asuvat lähellä, ja heidän lapsiaan tulee nähtyä säännöllisesti.

– Kaikenlaista tulee touhuttua lastenlasten kanssa, ja siinäkin saa hyötyliikuntaa. Pystyn elämään täyttä elämää, kiitos tekonivelleikkausten. Toki rajoitukset tulee ottaa huomioon, mutta olen iloinen siitä, että pystyn liikkumaan. Normaalisti eletään, vaikka actionjuttuja vältetäänkin.

Teksti: Annukka Seppävuori

Lue lisää nivelrikosta: Terve.fi

Julkaistu: 22.3.2016