Vaimolleni ja minulle Suomi on kerta kaikkiaan liian pieni. Kun ahtaan paikan kammo taas kerran iskee, on pakko päästä Perliiniin, joka sijaitsee Saksassa.
Olomme helpottui jo Helsinki–Vantaan lentoasemalla. Lentoa odotellessamme vaimoni ilmoitti, että hän oli ostanut kolmet hyvät sukat kympillä. Tämä innoitti perheemme pohtimaan eurooppalaisuutemme varsinaista ydintä.
Vaimoni ja minun eurooppalainen identiteetti on aina perustunut tervehenkiseen hintavertailuun ja halpojen sukkien arvostukseen. Halvat hinnat ovat usein matkan kohokohta ja voin vakuuttaa, että Perliini tuotti meille lukuisia huippuelämyksiä.
Sääli, etten ottanut kameraa mukaan odysseiallemme: olisitte nähneet, miten onnellisia olimme, kun söimme vietnamilaisessa kahvilassa 4,5 euron annoksen ja fantasioimme siitä, miten paljon enemmän annos maksaisi Helsingissä. Halpa annos innoitti meidät vilkkaaseen debattiin Kreikan kriisistä, joka on jo pitkään vaivannut mieltämme. Mistään ei saa mitään selvää, eikä kukaan suostu vastaamaan perheemme peruskysymyksiin. Haluamme vain tietää, kuinka halvalla pääsemme tulevaisuudessa Kossille ja paljonko aidosta kreikkalaisesta illallisesta pitää tulevaisuudessa maksaa, jos tilaa esimerkiksi souvlaki-vartaan. Onko liikaa pyydetty, että saisimme selvän vastauksen pienen ja keskisuuren ihmisen nöyrään kysymykseen?
No nyt joku snobi tietysti nostaa nenäänsä ja tuomitsee vaimoni ja minut junteiksi. Meillä ja Karpolla on teille asiaa.
Te snobit yritätte erottautua hinnalla millä hyvänsä, ettekä ole koskaan ymmärtäneet halpojen sukkien tuottamaa primitiivis-dionyysistä iloa. Te etsitte jatkuvasti Perliinistäkin paikkoja, joissa muka kukaan muu ei ole koskaan ollut ja rehentelette sitten keinotekoisilla kokemuksillanne. Ette koskaan hämmästele mitään ääneen, koska pelkäätte joka hetki paljastuvanne suomalaiseksi; lentokentillä kävelette puoliaristokraattisen välinpitämättömästi todistaaksenne koko maailmalle, että olette maailmankansalaisia – ja halveksitte tietysti niitä tavallisia turisteja, jotka nauttivat siitä, että kaikki on mukavaa ja ennalta ohjelmoitua.
Relatkaa snobit ja myöntäkää totuus! Te käyttäydytte paljon nousukkaammin kuin juntit, koska yritätte epätoivoisesti peittää omat juurenne ja elämänhistorianne. Ottakaa oppia vaimostani ja minusta. Me menemme aina niihin paikkoihin, joihin muutkin turistit menevät. Petymme äärimmäisen harvoin, koska esimerkiksi museoiden kaupoista löytyy aina hauska jääkaappimagneetti, joka muistuttaa synkeinä syysiltoina siitä, että olemme käyneet Deutsches Museumissa ja ostaneet sieltä edullisen neljän euron eurooppalaisen jääkaappimagneetin.
Olen myös valmis myöntämään, että kannoin Perliinissä ylpeästi vyölaukkua. Yksikään perliiniläinen ei kiinnittänyt vyölaukkuuni mitään huomiota, mutta olen monesti kuullut suomalaisten snobien pilkkaavan meitä vyölaukkuihmisiä. Monet näistä snobeista puolustavat ainakin näennäisesti maailman kaikkia vähemmistöjä, mutta me vyölaukkuihmiset olemme heille ihmiskunnan pohjasakkaa, koska vyölaukkumme kertoo sen, mitä snobit eivät halua kertoa itsestään.
Me olemme viime kädessä kotona vain kulttuurissa, johon olemme kasvaneet. Muualla olemme enemmän tai vähemmän sivullisia. Vaimoni ja minä olemme neuroottisia sivullisia esimerkiksi saksalaisessa taksissa. Tämä ei johdu juutalaisuudestamme, vaan aikaisemmista kokemuksistamme viekkaan ja häikäilemättömän espanjalaisen taksinkuljettajan kyydissä. Uskomme eurooppalaiseen solidaarisuuteen ei ole palautunut. Emme kuitenkaan syytä kaikkia espanjalaisia, koska juutalaisina vastustamme kollektiivisen syyllisyyden oppeja. Olemme edelleen valmiita matkustamaan Espanjaan, kunhan saamme takuut halvoista ostoksista ja taksinkuljettajat osaavat kunnioittaa maksavaa asiakasta.
Vaimoni ja minä olemme varsin suvaitsevaisia ihmisiä. Täällä Perliinissä olemme käyneet syömässä monissa halvoissa etnisissä ravintoloissa, eikä meillä ole mitään pahaa sanottavaa etnisistä ihmisistä, jos hintataso on kohdallaan. Rakastamme esimerkiksi intialaisia ihmisiä, koska läheisessä intialaisessa kuppilassa erinomainen annos maksoi 4,8 euroa. Totesin vaimolleni, että hindulaisuus on erinomaisen hieno uskonto ja intialaiset muslimit ansaitsevat kaiken kunnioituksen.
Vaimo oli samaa mieltä. Sen jälkeen pohdimme, milloin Portugalin hintataso romahtaa.
*
Kolumnisti Ruben Stiller on helsinkiläinen toimittaja, joka kävi tänä kesänä vaimoineen myös Ruotsissa, jossa he söivät meksikolaisen taco-aterian.
