Tervapääsky saalistaa lentämällä kovaa vauhtia ilmassa suu auki. Sillä tavalla se napsii hyönteisiä. Tervapääskyllä on suuri, ammottava kita. Nokan tyvessä sillä on sukaset, jotka ohjaavat saaliin nokkaan.

Tervapääskyt ja niiden lähisukulaiset kiitäjät viettävät käytännössä koko elämänsä lentäen. Ne jopa nukkuvat lentäessään ja laskeutuvat yleensä vain pesiäkseen.

Tervapääsky on maassa avuton. Parittelukin hoituu lennossa. Maahan asti terva­pääskyt laskeutuvat tuskin koskaan. Niiden siivet ovat kapeat ja jäykät. Terva­pääskyt tarvitsevat riittävästi ilmaa siipiensä alle päästäkseen taas lentoon. Niinpä pesä sijaitsee yleensä jossain korkealla, esimerkiksi vuorenrinteellä, kerrostalon katonrajassa tai puunkolossa.

Olen itse tottunut näkemään terva­pääskyjen pesintöjä lähinnä kaupungissa. Viime kesänä kuitenkin löysin mökkini pihasta vanhasta tervalepästä luonnon­kolon, jossa asusti tervapääsky.

Kun otuksen harmahtava pää ilmestyi kolon suulle ja se pudottautui äänettömästi siivilleen, en aluksi edes tiennyt, mistä eläimestä on kysymys. En ollut varma, oliko se lintu vai kenties lepakko.

Kun jaksoin päivystää pesän lähellä kameran objektiivi suunnattuna koloa kohti, pystyin eräästä kuvasta määrittämään sala­peräisen liihottelijan. Kyllä se oli tervapääsky!

Katselin viime kesänä ottamiani terva­pääsky­kuvia ja kiinnitin huomiota linnun pään ympärillä olevaan valkoiseen ”juttuun”.

Mistähän on kysymys? Ovatko ne linnun höyheniä, vai muodostuuko kovaa vauhtia lentäessä jonkinlainen ilma­virtaus, joka saa aikaan ilmiön? Mikä tarkoitus moisella voisi olla?

Esitin kysymyksen kuvien kanssa Facebookin Kysy luonnosta -palstalla, joka lupaa seuraavaa:

”Kysy luonnosta – asiantuntijat vastaavat kysymyksiisi. Ryhmässä on mukana valtakunnan huippuosaajia muun muassa hyönteis-, kasvi-, sieni- ja lintupuolelta. Riittävän selkeillä kysymyksillä ja kuvilla kaikkeen varmaan löytyy vastaus, vaikka se joskus voi kestää hetken.”

Tästä ryhmästä olen monesti saanut hyviä tietoja ja selityksiä luonnon ilmiöihin, mutta tällä kertaa vastauksiksi tuli vain monenlaista arvailua.

Ensimmäinen selitys: Uloshengityksestä syntynyt höyry. Hengitystä kylmässä ilmassa? Oma vastaukseni selitykseen: Tuskin on mahdollista, sillä kuvanottohetkellä elokuun alussa oli helle, lämpöä oli jopa 30 astetta.

Toinen selitys: Aurinko heijastaa? Pilvenhattara takana?

Vastaus: Tämä ilmiö näkyi samalla tavalla useissa peräjälkeen ottamissani kuvissa ja vain yhden lintuyksilön kohdalla. Sen liittyi siis todennäköisesti itse lintuun, eikä tausta­tekijään.

Kolmas selitys: Liittyisikö kuvan (epä)tarkkuuteen? Tervapääsky on aika vauhdikas.

Vastaus: Vaikka terva­pääsky onkin nopea lentäjä, kuvan­otto­hetkellä oli erittäin kirkas päivä ja kameran suljinaika oli 1/8000 sekuntia. Sillä suljinajalla pysähtyy kaikkein nopeinkin liike, joten teknisestä epäterävyydestä ei voi olla kysymys. Varsinkin, kun lintu on kuvassa aivan tarkka.

Neljäs selitys: hävittäjillähän kosteus tiivistyy tuollaiseksi hunnuksi koneen ympärille, mutta enpä oikein usko terva­pääskyn pystyvän ihan niihin nopeuksiin.

Vastaus: tämä on vauhdikkain ja kiinnostavin selitys, mutta en minäkään usko, että tervapääsky pystyy ihan äänivallia rikkomaan.

Viides selitys: Suuhun tarttunut höyhen tai muu sellainen, luullut syötäväksi? Voisiko olla nuori lintu ja jäänyt vielä päähän untuvia? Vai voisiko se olla jotakin luonnon hahtuvaa, jota lintu vie pesän pehmikkeeksi?

Vastaus: Viimeisin selitys kuulostaa minusta uskottavimmalta, koska ilmiö näkyi samanlaisena jokaisessa kuvassa huolimatta linnun nopeasta etenemisestä. Muilla yksilöillä ei vastaavaa ilmennyt.

Miten on mahdollista, että terva­pääsky viettää lähes kaiken aikansa ilmassa? Sillä on eräänlainen auto­pilotti. Linnulla aivopuoliskot ovat toisistaan riippumattomampia kuin ihmisellä, joten linnut voivat lentää ikään kuin puoli­unessa, toinen puolisko nukkuen ja toinen valveilla.

Tervapääskyt syövät lentäviä hyönteisiä. Sen vuoksi kylmät ja sateiset säät ovat niille vielä suurempi kauhistus kuin kesä­lomalaisille. Tervapääskyt saattavat lentää jopa satojen kilometrien ylimääräisiä lenkkejä väistääkseen sadealueet. Kylmillä ilmoilla tervapääskyt vaipuvat horrostilaan säästääkseen energiaa. Samasta syystä tervapääsky on Suomen myöhäisimpiä muuttolintuja. Se myös häipyy täältä aikaisin.

Kun kuulet tervapääskyn kirskuntaa, voit olla varma, että kesä on vihdoinkin alkanut. Yleensä tämä tapahtuu toukokuun loppupuolella. Silloin kiiturit voivat olla varmoja hyönteis­ravinnon riittävyydestä.

Tervapääskyt talvehtivat trooppisessa Afrikassa. Suomessa niiden parimäärä on noin 40 000.

Nimestään huolimatta tervapääsky ei ole sukua varsinaisille pääskyille, vaan se kuuluu kiitäjä­lintujen lahkoon. Pääskyt taas kuuluvat varpuslintujen lahkoon, kuten suurin osa maailman lintulajeista. Siinä mielessä pääskyt ovat tavallisempia lintuja kuin eksoottiselta ja hieman salaperäisiltä kuulostavat kiitäjälinnut. Niiden ainoa edustaja Suomessa on hävittäjämäisen virtaviivainen tervapääsky.