Apu

Ritva sai tekonivelen molempiin polviinsa – unelmoi Saana-tunturin valloittamisesta: ”Kipujen kanssa ei kannata sinnitellä, kun varaosat on keksitty”

Ritva sai tekonivelen molempiin polviinsa – unelmoi Saana-tunturin valloittamisesta: ”Kipujen kanssa ei kannata sinnitellä, kun varaosat on keksitty”
Polven nivelrikko teki Ritva Ahon elämästä hitaampaa. Se tuskastutti, sillä hän on tekevää sorttia. Nyt Ritvalla on molemmissa polvissaan tekonivel. Kivut eivät ole täysin poissa, mutta Ritva tavoittelee silti 10 000:ta askelta päivässä.
Julkaistu: 23.8.2022

Jalka alkaa olla siinä kunnossa, ettet kohta kävele. Fysioterapeutin sanat talvella 2011 pysäyttivät. Toki olin itsekin tiedostanut, että vasen polveni oli koko ajan kipeämpi. Kipu oli pistävää ja pakotti välillä pysähtymään. Yöllä se herätti, kun käänsin kylkeä. Aamulla piti miettiä, miten pääsisin sängystä ylös, koska polvi oli jäykkä. Joskus iski ihan haluttomuus nousta, koska kipu oli niin kova.

Mutta että olisin pian niin huonossa jamassa, etten voisi kävellä! Siihen en suostuisi, vaan hakisin apua.

Tiesin, että kipu johtui nivelrikosta. Tähän asti olin pärjännyt kukonhelttauutteesta tehdyllä hyaluronaatilla, jota annettiin pistosarjana tarpeen mukaan. Pikkuhiljaa pistosten teho oli alkanut hiipua.

Taustalla vanha hiihto-onnettomuus

Polveni alkoi kenkkuilla jo kolmekymppisenä, kun loukkasin sen hiihtolenkillä. Laskettelin alas mäkistä latua. Yhden jyrkän mutkan alla oli kaatuneita lapsia. En osannut väistää heitä, vaan lensin pöpelikköön. Kumma kyllä hiihdin vielä kotiin, mutta siellä polvi turposi mahdottomasti. Olin muutaman viikon sairauslomalla, mutta polvea ei kuvattu perusteellisesti.

Myöhemmin polvi alkoi kipuilla, jolloin huomattiin, että siinä oli eturistisidevamma. Korjausleikkaus epäonnistui, ja tehtiin vain puhdistusoperaatio, jolla kipua yritettiin lievittää. Kävin polven puhdistuksessa muutaman kerran myöhemminkin. Hoidoksi määrättiin myös kukonhelttauutetta. Näillä toimilla pärjäsin vuosikausia.

Viimeisen puhdistuksen yhteydessä vuonna 2009 molemmat polvet kuvattiin. Vasemmassa polvessa todettiin alkava nivelrikko. Oikeassa polvessakin oli kulumaa, mikä saattaisi sekin johtaa ajan myötä nivelrikkoon.

En ollut varsinaisesti yllättynyt. Olen huonoluisesta suvusta. Monilla sukulaisillani on ollut nivelvaivoja. Minulla oli myös reippaasti ylipainoa, joka altistaa nivelrikolle.

Ritva Aho lenkkeilee nykyisin aina sauvojen kanssa. Ne antavat turvaa kaatumisen varalta. – Liikkeelle lähtiessä käveleminen on kivuliasta. Mutta kun olen kulkenut muutama sata metriä, kipu katoaa.

Yöunien menettäminen oli pahinta

Suhtauduin tilanteeseen tyynesti. Vanhan sanonnan mukaan se, joka vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki. Olen pyrkinyt siihen, etten kauheasti valittaisi. Mutta kyllä minua välillä viluttaa, t-viivalla. Päivä­säryt vielä kestin, mutta pinnani paloi, kun kipu alkoi häiritä nukkumista. Minua suututti, kun päivällä väsytti. Jaksoin kyllä hoitaa työni, mutta elämästä tuli monin tavoin hitaampaa. Se ei sopinut minulle, koska olen tekevää sorttia ja puuhaan monessa mukana.

Olen myös aina ollut innokas liikkuja: kävellyt, pyöräillyt, uinut ja hiihtänyt. Nyt katsoin pikkuisen kateellisena ihmisiä, jotka juoksivat lenkkipolulla. Minun polvillani ei koskaan juostaisi.

Onneksi fysioterapeuttini tarttui härkää sarvista ja sai minut menemään ortopedille. Polvi kuvattiin, ja ortopedi ehdotti leikkausta.

Kuntoutuminen oli itsestä kiinni

Tekonivelleikkaus tehtiin kotikaupungissani Forssassa toukokuussa 2012. Olin silloin 61-vuotias. Minua ei pelottanut, vaan ajattelin, että hyvä, kun saan apua. Selkäni oli leikattu selkäydinkanavan ahtauman vuoksi seitsemän vuotta aiemmin ja leikkaus auttoi silloinkin.

Kaikki sujuikin hyvin ja kivut jäivät leikkauspöydälle. Se tuntui hienolta ja helpottavalta. Sain heti astua jalan päälle.

Fysioterapeuttini tuki minua, mutta viime kädessä kuntoutuminen oli itsestä kiinni. Pelastukseni oli kuntopyörä, jolla poljin aamut illat. Kuukauden päästä en enää tarvinnut kyynärsauvoja kävellessäni. Tunsin itseni voittajaksi.

Autoon meneminen oli jonkin aikaa hankalaa, kun penkki piti ensi työntää kamalan kauas, jotta sain leikatun jalan nostetuksi sisään. Sitten sekin alkoi sujua.

Kipulääkkeitä käytin koko toipilasajan säännöllisesti. Ilman niitä en olisi voinut tehdä mitään. Kesällä kävin jo tanssimassa ja syksyllä Lapissa vaeltamassa. Olin jälleen oma itseni.

”Pärjään kyllä, vaikka välillä tekee kipeää. Ilman ­tekoniveliä ­ tilanne olisi toinen.”

Edessä oli uusi tekonivelleikkaus

Olin sairauslomalla kuusi viikkoa. Sitten palasin työhöni Forssan kaupungille painatuskeskuksen vetäjäksi.

Mielialani oli korkealla: kannatti ehdottomasti mennä leikkaukseen. Elämäni muuttui paljon paremmaksi.

Kivutonta aikaa kesti muutama vuosi. Sinä aikana jäin eläkkeelle 63-vuotiaana. Sitten oikea polvi aikoi vaivata. Se oli kipeä, ja kipu haittasi jälleen liikkumista.

Sitä oli vasemman polven leikkauksesta asti hoidettu hyaluronihappohoidolla, joka oli auttanut hyvin. Nyt huomattiin, että nivelen rustopinta oli kulunut täysin pois. Edessä olisi uusi tekonivelleikkaus.

Se harmitti, koska eihän kukaan tahdo uudestaan leik­kauspöydälle. Ikuisena optimistina kuitenkin tuumin, että kaikki menisi yhtä hyvin kuin aiemminkin.

Liikkeelle lähteminen on edelleen kivuliasta

Oikea polvi leikattiin maaliskuussa 2018. Leikkaus sujui ongelmitta, mutta tällä kertaa kivut eivät täysin jääneet leikkauspöydälle. Se oli pienoinen pettymys.

Leikkauksen jälkeen huomasin myös, että jalka saattoi yllättäen pettää alta. Kerran kun kävelin metsässä kunto­polulla, tunsin, että jalka valahti aivan voimattomaksi. Pysyin pystyssä, koska voimattomuutta ei kestänyt kuin hetken, mutta säikähdin. Tapahtuma jätti kaatumisen pelon. Siksi lenkkeilen nykyään aina sauvojen kanssa. Ne antavat turvaa.

Liikkeelle lähtiessä käveleminen on kivuliasta. Mutta kun olen kulkenut muutama sata metriä, löydän hyvän askellusrytmin ja kipu katoaa. Alan jälleen huo­mioida ympäristön ja kuulla lintujen laulun. Tavoitteenani on ottaa joka päivä 10 000 askelta.

Rakastan myös nurmikon leikkaamista omakotitalomme puutarhassa. Siinä hommassa hurahtaa helposti tunti.

Ritva rakastaa Lappia ja sen jylhiä maisemia. Hän unelmoi Saana-tunturin valloittamisesta. Polvien takia reissuun pitäisi kuitenkin saada seuraa. – Kun näillä polvilla mennään, koskaan ei tiedä, mitä voi sattua.

Hiihtämisestä olen luopunut. Ei ole enää intoa siihen. Viime syksynä jokavuotinen Lapin vaelluskin jäi tekemättä, tosin lähinnä koronapandemian vuoksi. Haaveilen, että vaellus toteutuu tänä syksynä.

Kaipuu Lappiin on suuri, sillä rakastan ruskan värejä, jylhiä maisemia, erämaan hiljaisuutta ja mukavia ihmisiä. Ei ole toista samanlaista paikkaa maailmassa. Lapsenlapseni sanookin, että ”mummi, sitten kun sä kuolet, sun tuhkat täytyy viedä tuntureille”.

Vertaistukityö on opettanut kuuntelemaan

Minulla on yksi lapsi ja kolme lastenlasta. Lisäksi minulla on yksi muutaman kuukauden ikäinen lapsenlapsenlapsi. On ihanaa nähdä hänen hymynsä ja kuulla hänen jokelteluaan. Myös lapsenlapsieni elämän seuraaminen tuottaa minulle jatkuvasti iloa. Heidän ansiostaan arki on täynnä pieniä hienoja asioita.

Elämässäni on muutenkin paljon hyvää. Siskoni on paras ystäväni, ja puolisoni on kohdannut rinnallani tyynet ja myrskyt. Olemme olleet yhdessä yli 50 vuotta. Kun olen kiukutellut hänelle kivun vuoksi, hän on antanut kiukun mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Olen sanonut, että parempaan saa aina vaihtaa, mutta ilmeisesti hän ei ole sellaista löytänyt.

Vaikka olen eläkkeellä, olen aktiivinen. Toimin Forssan kaupunginvaltuutettuna ja teen vapaaehtoistöitä, muun muassa Forssan seudun Palvelukammari ry:n hallituksen puheenjohtajana. Palvelukammari tukee vanhusten kotona asumista. Asia on minulle tärkeä, koska olen itsekin iäkäs, 72-vuotias. Vapaaehtoistyö on äärettömän palkitsevaa. Sekä antaja että saaja hyötyvät yhtä lailla.

Olen tehnyt myös vertaistukityötä tuki- ja liikuntaelinsairauksien parissa. Se on opettanut minua kuuntelemaan. Hyvä kuuntelija ei vertaa puhujan kokemusta omaansa eikä yritä mitätöidä tai pienentää toisen kokemaa. Toivon mukaan olen oppinut huomioimaan muita paremmin. Oman rajallisuuden tajuaminen on auttanut tässä: kaikki muutkin ovat rajallisia.

Selkäkin aiheuttaa harmia

Vointini on nyt kohtuullisen hyvä. Olisin tyytyväinen, jos tilanne säilyisi näin. Pärjään kyllä, vaikka välillä tekee kipeää. Pääsen kyykkyyn ja kävelemään. Ilman tekoniveliä tilanne olisi toinen.

On hienoa, että varaosat on keksitty. En näe mitään järkeä siinä, että ihminen sinnittelee kipujen kanssa, kun helpotusta on tarjolla.

Eniten harmia tuottaa selkä. Sielläkin on nivelrikkoa, ja voi olla, että jalan pettäminen johtuu enemmän selästä kuin polvesta. Lääkäri sanoi, että selkä on leikattava, jos en pysty kävelemään kuin 50 metriä tai virtsanpidätyskyky pettää. Siksi yritän lisätä liikuntaa entisestään. Se on paras tapa pitää paikat kunnossa.

Toinen ongelma on ylipaino. Nuorempana ajattelin, että on hyvä, kun jaksan kantaa kiloni kunnialla, mutta ajatus on muuttunut. Painonpudotus tekisi hyvää etenkin polvilleni. Siksi katson, mitä ja minkä kokoisia annoksia syön. Ostin älykellonkin painonhallinnan tueksi. Mutta ruoka on hyvää ja minusta on niin mukava kokata! Ei ole helppoa päästä kiloista eroon.

Sähköpyörä olisi ihana. Sillä pääsisin ketterästi mäkeä ylös ja vastatuuleenkin. Kun minulla oli sähköpyörä lainassa, poljin viikon aikana toista sataa kilometriä.

Unelmoin myös Saana-tunturin valloittamisesta, mutta en ole vielä löytänyt retkelle seuralaista. Kun näillä polvilla mennään, koskaan ei tiedä, mitä voi sattua, ja siksi jonkun pitää olla mukana matkassa. Voi olla, ettei tämä haave toteudu. Mutta onneksi aika moni on käynyt Saanalla ja olen voinut lukea, miten upea kokemus se on. Joskus toisen tarinakin riittää: melkein kuin olisin käynyt siellä itse.

Yleisin nivelsairaus

  • Nivelrikkoa sairastaa miljoona suomalaista. Sitä on eniten polvissa, lonkissa, sormissa ja selkänikamien välisissä nivelissä.

  • Tunnetut vaaratekijät ovat ikääntyminen, perimä ja ylipaino. Nivelrusto saattaa vaurioitua myös vammojen, raskaan työn tai liikunnan vuoksi.

  • Nivelrikkokipu on jomottavaa, pahenee liik­kuessa ja lievittyy levossa. Kipu voi muuttua jatkuvaksi ja vaivata yöllä. Nivelessä voi olla jäykkyyttä aamuisin ja liikkeelle lähtiessä.

  • Painonpudotus ja hyvä ­lihaskunto voivat lievittää nivelrikkovaivoja. Liikkuvuus-, lihasvoima- ja yleiskuntoharjoitukset sekä lihasvenytykset ovat tärkeä osa hoitoa.

  • Hoidossa käytetään kipulääkkeitä, hyaluronaattiruiskeita ja kortisonipistoksia. Tekonivelkirurgiaa tarvitaan, kun muut keinot eivät riitä.

    Lähde: Terveyskirjasto

1 kommentti