Kulttuuri
Apu

Teatterista tulee totta

Teatterista tulee totta

Tumman veden päällä liikuttaa kyyneliin asti.
Teksti Liisa Talvitie
Mainos

Huhtikuinen ilta on kirkas, kun astun ulos Kansallisteatterin pienen näyttämön ensi-illasta. Sisällä on ollut tummaakin tummempaa, järkyttävää ja samalla hyvin totta. Tätä suomalaista arkea, jossa on tapahtunut kauhistuttavia perhetragedioita, elämää, jossa liian monien perheiden äidit ja lapset saavat pelätä isää. Miehen mielivaltaa ja väkivaltaa.

Kun tapahtumat kuvataan lapsen silmin, tulee tarina iholle voimakkaasti. Näyttelijä Peter Franzén teki sen hienossa, omiin lapsuudenkokemuksiinsa pohjautuvassa Tumman veden päällä -esikoiskirjassaan. Epäilin hieman ennakkoon, miten aistivoimainen ja värikäs lapsuudenkokemus saadaan siirretyksi näyttämölle. Epäilys oli turha.

Ohjaaja Janne Reinikainen ja kirjan dramatisoinut Eva Buchwald ovat onnistuneet ratkaisuissaan yli kaikkien odotusten. Lapsille äänet antavat Ona Kamu ja Anna Paavilainen ovat soittimineen läsnä näyttämöllä koko ajan, muut näyttelijät nähdään kameran läpi suorana filmatisointina. Kyseessä ei ole kyllästymiseen asti nähtyjä videoheijasteita ja samanaikaista näyttämötyöskentelyä, vaan aivan poikkeuksellinen elokuvamainen teatteriesitys.

Elina Knihtilä kaiken jaksavana äitinä, Seppo Pääkkönen väkivaltaisena alkoholisti-isänä, Antti Litja pappana ja Terhi Panula mummona kertovat ajattoman tarinan erään pienen pojan, Peten lapsuudesta.

Maaginen hetki ennen loppukiitoksia kertoi liikutuksen, jonka vallassa täysi katsomo istui. Sitten aplodit, ja yleisön joukossa istunut ohjaaja Kristian Smeds nousi kiittämään tekijöitä seisaaltaan. Ajattelin sillä hetkellä, että olen viimeksi kokenut teatterissa saman elämyksen hänen ohjaamassaan Tuntemattomassa sotilaassa.

Näyttelijöiden, ohjaajan, kameramiesten, lavastajan, puvustajan ja kaikkien muiden tekijöiden sivulla seisoi tummaan pukuun pukeutunut mies.

Hän oli Pete, Peter Franzén, joka uskalsi omassa romaanissaan kertoa kokemuksistaan, mutta antoi myös kasvot vahvalle naiselle, äidilleen, joka jaksoi luotsata kaksi lastaan aikuisuuteen.

Franzénin teko oli upea. Yhtä loistava on Kansallisteatterin toteutus - teatteria tästä ajasta.

Julkaistu: 18.4.2012