Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä nähdään Mari Rantasilan ohjaama Masennuskomedia, joka liikkuu ajankohtaisessa ja todentuntuisessa maailmassa. Viisikymppinen Eeva Ahonen (Pirjo Luoma-aho) romahtaa työpaikallaan ja joutuu pitkälle sairauslomalle. Sängynpohjalta noustuaan uraohjus halajaa jo takaisin töihin, mutta lääkäri määrää hänet kuntouttavaan toimintaan. Sekalaisen kuntoutujajoukon parissa Eevan bisnesvaistot heräävät, ja hän alkaa tehostaa kuntoutuskeskuksen toimintaa.

Aihe on ajankohtainen. Yt-kierrokset täyttävät uutiset ja jäljelle jäävistä työläisistä yritetään jatkuvasti kiristää lisää tehoja irti. Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu palkkatyöhön kykenemättömille, mutta on näkynyt viitteitä siitä, että siihen määrätään myös työkykyisiä työttömiä. Pelko on, että näillä liki ilmaiseksi työskentelevillä ”kuntoutujilla” korvataan palkkatyöläisiä. Eevakin ihastelee näytelmässä, miten halpaa työvoimaa kuntoutujat ovat – mutta miten suurta työpanosta toipilaista voi puristaa?

Edellisen sukupolven valmius tehdä töitä aina vielä hiukan enemmän törmää näytelmässä pari–kolmikymppisten arvomaailmaan, jossa uraputki ja sillä hankittu materia eivät ole enää niin tärkeitä. Nuoria myös hieman piikitellään – heistä annetaan kuva vetelinä vastuun välttelijöinä, jotka jäävät pilvilinnoihin haahuilemaan.

– Mä haluisin parantaa maailmaa, mutta mä en jaksa, Eevan poika (Arttu Kapulainen) kiteyttää.

Masennuskomedia ei ole hulvaton, vaan pikemminkin ravisteleva. Se liputtaa vahvasti sen puolesta, että ihmisellä on muutakin arvoa kuin maksimaalinen suorittaminen ja jatkuva venyminen töissä. Tai kuten näytelmässä suoraan sanotaan: arvo ei ole sama kuin hinta.

Masennuskomedia Kansallisteatterissa 21.3.2018 asti.

Teksti Selina Keränen, kuva Mitro Härkönen / Kansallisteatteri