Apu

Teatteri Takomon Vuoden perhe on parasta juuri nyt



Teatteri Takomon Vuoden perhe on parasta juuri nyt

Hyvä näytelmä saa nauramaan, haukkomaan henkeä ja miettimään syvempiä merkityksiä. Teatteri Takomon Vuoden perhe on juuri sellainen.
Teksti Selina Keränen
Kuvat Mitro Härkönen / Teatteri Takomo

Nyt kannattaa kiirehtiä Teatteri Takomoon: 25. huhtikuuta ensi-iltansa saanut Vuoden perhe pyörii vain 18. toukokuuta asti. Yhteistyössä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kanssa tehty näytelmä on pitkälti nuorten, opinnäytettään tekevien kykyjen teos – ja erinomaista teatteria, joka viihdyttää, kauhistuttaa ja herättää ajatuksia.

Näytelmän keskiössä on mystisessä äänestyksessä Vuoden perheeksi valittu nelihenkinen suomalaisperhe, joka elää rauhassa muurin suojissa, kun rajojen ulkopuolella soditaan. Sisäänkääntyneisyys ja pahalta ulkomaailmalta suojautuminen vie heti ajatukset reaalimaailmaan, missä Yhdysvalloissa haaveillaan muurista ja rauhallisesta Suomesta lähetetään turvapaikanhakijoita takaisin sota-alueelle. Perhettä hallitsee muka perheen parasta ajatteleva despootti-isä (Janna Räsänen), jonka tossun alla on hermoromahduksen partaalla oleva äiti (Tuomas Rinta-Panttila) – isää ylistävä perheen hiljainen raataja, jota ei edes oteta perhekuviin mukaan. Tytär Laura (Katja Küttner) alkaa haastaa isää haluamalla auttaa sodasta kärsiviä. Vanhempien silmäterä Pikku-Petrus (Miiko Toiviainen) ei vielä ymmärrä perheen valtapelejä, ja peesailee isää.

Äiti (Tuomas Rinta-Panttila) epäilee isän (Janna Räsänen) määräämää rangaistusta.

Näyttelijät ovat erinomaisia

Näyttelijät tekevät erinomaista työtä. Sukupuolirooleja rikotaan sillä, että vaikka näytelmässä isä on kovin perinteinen perheenpää, häntä esittää nainen. Aino Pennasen teksti maalaa hyvin esiin narsistisen perheenpään, joka manipuloi muita ja keskittyy kulissien ylläpitoon. Vihjeitä tilanteen kärjistymisestä annetaan vähitellen. Puheissa nousee esiin perhesurma ja moottorisaha nostetaan pöydälle.

Esitystä on selvästi joka aspektilla rakennettu ajatuksella. Esimerkiksi äänisuunnittelu ja lavastus tukevat ajatusta, että ulkoisesti hyvät kulissit pystyttänyt perhe alkaa vähitellen paljastaa todellisen karvansa. Alussa äänisuunnittelija (Ilkka Tolonen) lukee äänet auki ("nyt kuullaan linnunlaulua"), mutta kun perheen valheellinen onni alkaa karista ja todellisuus tulla esiin, myös äänet muuttuvat todellisiksi. Samoin alun ilmasuukot alkavat osua huulille. Oma roolinsa on myös lavastuksella (valo-, tila- ja pukusuunnittelu Sofia Palillo). Sälekaihdinten välistä, ulkopuolisten silmin, perhe vaikuttaa todelliselta vuoden perheeltä. Sisätiloissa tilanne on toinen.

Juttua muokattu 27.4. kello 9.57: Korjattu Teatterikorkeakoulu Taideyliopiston Teatterikorkeakouluksi.

Julkaistu: 26.4.2018