Avaaja. Teema- ja Fem-kanavia ei saisi yhdistää ja YleX:n voisi siirtää kokonaan verkkoon, ehdottaa Alex Nieminen.

Kolmasosa tiedotusta, kolmasosa koulutusta ja sivistystä ja kolmasosa viihdettä. Sellainen ”BBC:läisen mallin mukainen” kolmijako Yleen sopii, sanoo Alex Nieminen. Hän on strategista viestintäsuunnittelua tekevän N2-konsernin toimitusjohtaja – N2:n verkkosivujen mukaan siis ”kiteyttää, konseptoi ja innostaa”.

Ylenkin konseptia hän on pohtinut, vaikka ei yhdykään perinteiseen Yle-kritiikkiin. Hänen mielestään Yle ei ole liian viihteellinen, liian marginaalinen tai uhka kaupallisen median toimintaedellytyksille.

Yle on kaupalliselle medialle ainoastaan kirittäjä, Nieminen sanoo, mutta sen toimintalogiikka on eri. Siksi viime syksynä tehtiin virhe, kun Yle päätti yhdistää Femin ja Teeman saman kanavapaikan alle. Hänestä Yle toimi siinä vastoin sille annettua julkisen palvelun tehtävää.

”Jos Yle Teemaa ei olisi, sellaista ohjelmaa ei näyttäisi faktisesti kukaan. Ja samoin mikäli ruotsinkielistä televisiotarjontaa ei olisi lailla suojattu, niin meillä ei olisi sitä ollenkaan”, hän sanoo.

Nieminen kirjoitti Facebookissakin julkaisemansa kannanoton, jonka allekirjoitti suuri määrä tiede- ja kulttuuriväkeä. Hänestä Teema olisi pitänyt jättää omaksi kanavakseen, ja Femin ohjelmisto sijoittaa osaksi kolmen jäljelle jäävän kanavan ohjelmistoa.

Ylellä yhdistämistä perusteltiin Areenan kehittämisellä. Vaikka Nieminenkin haluaa panostuksia Areenaan, hänestä on erikoista, että kaksikielisessä Suomessa ei vieläkään pystytä hyväksymään ruotsinkielistä ohjelmistoa osana pääkanavien ohjelmatarjontaa.

”Julkisen palvelun yhtiölle sen ei missään tapauksessa pitäisi olla ongelma”, hän sanoo. ”Nyt ruotsin kieli ghettoutetaan tällaiselle osapäiväkanavalle.”

Jos jostain pitää säästää, Nieminen aloittaisi TV2:sta.

Televisiota helpommin hän löytää rukattavaa radion puolelta. Aikoinaan Radiomafiaa perustamassa ollut Nieminen muuttaisi YleX:n monipuoliseksi, verkossa toimivaksi sisältökokonaisuudeksi, sillä nuoret kuuntelevat muutenkin radiota älypuhelimillaan, joissa ei usein ole radiovastaanottimia. Hänestä YleX voisi olla verkkoalusta, jossa olisi elementtejä sekä radio- että tv-toiminnasta, livelähetystä, ohjelmakirjasto ja soittolistoja. Se olisi myös valmistautumista tulevaisuuteen, sillä Nieminen ei usko, että radiolupia tullaan jakamaan kovin pitkään.

YleX:ltä vapautuville radioaalloille Nieminen perustaisi BBC Radio 6:n tyyppisen vaihtoehtoista musiikkia ja laatuohjelmia tarjoavan kanavan.

”YleX:n tehtäviä hoitaa moni kaupallinen kanava.”

Jos mietitään Niemisen kolmijakoa, suurimmat ongelmat ovat hänestä viihdetarjonnan puolella. Yle voisi hakea osaamista vaikka palkkaamalla ohjelmapäätöksistä vastaavan päällikön ulkomailta, Nieminen sanoo. Lisäksi hän toivoisi, että Ylen päälliköt osallistuisivat julkiseen keskusteluun nykyistä enemmän.

”Briteissä BBC:n päälliköt ovat osana julkista keskustelua. En muista, milloin olisin nähnyt täällä vaikka jonkun viihdepäällikön haastattelun.”

Yleä on kritisoitu tehottomuudesta, ja se kritiikki ei ole aiheetonta Ylellä aikoinaan työskennelleen ja sieltä paljon ihmisiä tuntevan Niemisenkään mielestä.

Jyrki Katainen ihmetteli vuonna 2013 Ilta-Sanomien haastattelussa tiedotustilaisuuksiin saapuvien Ylen toimittajien suurta määrää verrattuna kaupallisiin medioihin. Niemisen mukaan ongelmat ovat kuitenkin pomoportaassa. Pomoja on liikaa, resurssit pitäisi eri johtoportaiden sijaan suunnata sisältöihin, hän sanoo. Tässä asiassa Yle voisi hänestä ottaa oppia ketterämmiltä kaupallisilta toimijoilta.

”Se on myös tällainen maan tapa, että toivotaan, että ikävät asiat häviävät itsestään. Mutta mitä kauemmin siinä menee, sitä alttiimpi Yleisradio on ulkopuoliselle kritiikille rahankäytöstään ja muusta.” ■