Mondo

Tässä on Helsingin yöelämän pomo: Salla Vallius

Tässä on Helsingin yöelämän pomo: Salla Vallius
Salla Vallius on Helsingin kaupungin yöluotsi: hänen työnään on kehittää pääkaupungin yöelämää. Se tarkoittaa paljon muutakin kuin biletystä.
Julkaistu: 24.3.2021
Jos yö ylipäätään tarvitsisi puolustusasianajajaa, Salla Valliusta parempaa ihmistä toimeen se ei voisi löytää.
Vallius aloitti maaliskuun 2020 alussa työnsä ­Helsingin kaupungin ensimmäisenä yöluotsina. (Heti toisena työpäivänä eteen tulivat koronaepidemian tuomat rajoitukset, mutta se on toinen, ikävä tarina.) Toimi on syntynyt suurten eurooppalaisten esikuvien mukaan, sillä esimerkiksi Amsterdamissa on jo kauan toiminut yöpormestari ja Lontoossa yötsaari.
Paperilla yöluotsin toimenkuvana on toimia siltana tapahtumajärjestäjien ja kaupungin välillä, luoda verkostoja toimijoihin ja pohtia malleja yöelämän kehittämiseen. Mutta Vallius näkee kaupungin yön paljon kokonaisvaltaisempana, suorastaan eksistentiaalisena ilmiönä.
”Yö antaa ihmiselle mahdollisuuden toteuttaa itseään aivan eri tavalla kuin päivä”, Vallius kertoo.
”Harvalle ihmiselle työminä tai arkiminä on ainut tai edes ensi­sijainen alusta itseilmaisulle. Yöllä voi tehdä sellaisia asioita, joita päivällä ei voi. Saa nauttia elävästä musiikista, juhlia, tavata uusia ihmisiä uusissa yhteyksissä.”
Kaupungin yö vaikuttaa kaikkiin sen asukkaisiin, myös esimerkiksi eläkeläisiin, jotka harvoin yössä liikkuvat, Vallius muistuttaa. Esimerkiksi New Yorkin maine 24 tuntia vuorokaudessa auki olevana metropolina antaa kaupungille hohtoa, joka vaikuttaa myös sen päivään ja kaikkiin asukkaisiin.
Eikä yö ole ainoastaan vapaa-aikaa varten.
Vallius kertoo tiedostavansa hyvin, kuinka paljon kaupungissa on vuorotyötä tekeviä: ravintola- ja baarityön­tekijöiden lisäksi on terveys­ammattilaisia, taksikuskeja ja yö­­vartijoita. Löytyy myös toimistotyöläisiä, joiden täytyy esimerkiksi olla yhteydessä Yhdysvaltoihin Atlantin takaisina virka-aikoina.
Myös heille yön täytyy tarjota toimivia palveluita. Vallius näkee työnsä vaikutuksen ulottuvan vuosikymmenien päähän, sillä yöelämä täytyisi ottaa entistä enemmän huomioon myös kaupunkisuunnittelussa. Opiskelija-asunnot olisi hyvä perustaa alueille, joilta pääsee tapahtumapaikoille helposti, ovathan opiskelijat yöelämän suurkuluttajia. Ulkotapahtumien lähellä olevien asuntojen rakentamisessa ja remontoinnissa täytyisi huomioida äänieristys, etteivät herkkä­uniset kärsi ulkokonserteista. Kaupungissa täytyy olla sijaa sekä yössä viilettäjille että niille, jotka haluavat nukkua yönsä rauhassa.
Salla Vallius on kulttuuri­tuottaja, joka toimii Helsingin kaupungin ensimmäisenä yöluotsina. Työhön kuuluu eri toimijoiden verkostojen luomista, niin baarien kuin yöajan muiden palvelujen parissa.
”Yksi Helsingin yön ehdoton vahvuus on turvallisuus”, Vallius sanoo. ”Helsinki on yhä kaupungin kokoon nähden varsin turvallinen, etenkin kun pysyy vilkkailla ­alueilla. Lisäksi yön tapahtumapaikat ovat hyvin saavutettavissa ja keskitettyjä.”
Erityisenä esimerkkinä Vallius ottaa esille Kompleksiksi kutsutun Hämeentien klubikeskittymän, johon kuuluvat muun muassa Kaiku, Siltanen, Stidilä, Tanner ja Kutonen. Hyviä ovat myös Kalliossa sijaitseva Post Bar, kesäisin eri paikkoihin putkahtavat pop up -terassit ja kansainvälisestikin tunnettu vilkas, innovatiivinen teknoskene.
Eikä Helsingin yö ole pelkkää bailaamista ja teknobiittiä. Vallius kertoo leireilleensä kesällä Kaunissaaressa yhden yön ikään kuin muistumana omasta partiomenneisyydestään. Saareen pääsee kätevästi iltalautalla ja aamulla sitten takaisin kaupunkiin, ja kymmenien leireilijöiden kesken vallitsee lämmin yhteishenki. Harvassa Helsingin kokoisessa kaupungissa pystyy kesäisin niin tekemään.
Toki mukavaa yöelämää on paljon muuallakin Suomessa kuin vain pääkaupunkiseudulla.
”Jokaisella paikalla on oma erityisensä yöelämä”, Vallius sanoo. ”Tampereella on erittäin vilkas elävän musiikin skene. Seinäjoella olen viettänyt Varttibaarissa (Bar 15) hauskoja iltoja, Sodankylässä taas Rooperantessa. Kaikkialla on valtavasti potentiaalia, joka vain usein täytyy tehdä näkyväksi. Talvi on toki ympäri Suomen vaikeampaa aikaa, mutta se on vain asia, joka täytyy maantieteellisesti hyväksyä.”
Omaan toimenkuvaansa Vallius katsoo kuuluvan myös varhaiset aamut, jolloin jetlagista kärsivät matkailijat, vuoro­työläiset ja muuten vain aamuvirkut kaipaavat kahviloita, joissa viettää aikaa.
Ulkopuoliselle yöluotsin työ saattaa näyttäytyä bailaajan unelma-ammatilta. Siinä saa jo viran puolesta ja on tavallaan velvoitettukin notkumaan yössä tutustuen sen elämyksiin.
Salla Vallius on kuitenkin kaupungin työntekijä, jolla on tavalliset työtunnit toimistotiloissa. Hänen päivänsä kuluvat erilaisissa palavereissa ja tietokoneen ääressä pakertaessa, muun muassa sosiaalisessa mediassa.
Viime aikojen projekteja on ollut yöllä toimivien kioskien kartoitus, eli elintarvike­kioskien ja ”snagarien” toiminnan selvitys.
”Toki minun täytyy pysyä perillä siitä mitä Helsingin yössä tapahtuu, mutta en minä niitä voi työtunteina laskuttaa”, Vallius kertoo nauraen.
”Vähintään kerran viikossa käyn yössä, mikä on toki vähemmän kuin nuorempana. Rakastan Teurastamon aluetta ravintoloineen ja käyn paljon keikoilla, kuuntelemassa poppia, rockia ja punkkia – ja viime aikoina myös kansan­musiikkia. Minun identiteettini on Lepakon lattialta kerätty.”
Valliuksen tausta onkin elävän musiikin tapahtumien järjestämisessä. Hän on aikaisemmin toiminut Nosturissa tuottajana ja elävän musiikin tapahtumien ­edustajan LiveFIN ry:n toiminnanjohtajana. Ennen kulttuurituottajaksi ryhtymistään hän ehti valmistua viittomakielen tulkiksi.
”Se oli minun versioni nuoruuden kapinasta”, Vallius sanoo. ”Halusin tehdä jotain ihan muuta kuin muut ja toimia siltana kahden kulttuurin välillä. Olen työskennellyt viittoma­kielen tulkkina kaikenlaisissa tilaisuuksissa kastejuhlista hautajaisiin.”
Ulkomaanmatkailu tuli osaksi Valliuksen elämää aikuisiällä: hän kutsuu itseään tyypilliseksi lama-ajan lapseksi, joka matkaili perheen kanssa lähinnä asuntoautolla ympäri Suomea, mitä nyt kerran Tallinnassa kävivät. Silmiä avaavia kokemuksia olivat kielikurssi Brightonissa, puoli vuotta Berliinissä vaihto-oppilaana 2006—2007 ja vuonna 2008 tehty interrail-reissu, jolla Vallius tajusi, miten paljon hän nautti matkanjärjestäjänä toimimisesta.
Berliini on hänelle yhä erityinen kaupunki. Vallius kertoo kyynelten kihoavan aina hänen silmiinsä, kun hän näkee lento­koneen ikkunasta kaupungin levittäytyvän alleen.
”Asuin opiskellessa Prenzlauer Bergissä, joka oli Itä-­Saksan aikoina taiteilijoiden aluetta. Rakastan Berliiniä, etenkin sen itäosia. Ne ovat niin rosoisia ja yllätyksellisiä. Joka kaupungin­osalla on oma identiteettinsä ja historiansa, joka huokuu kaikesta. Siellä on myös mahtavia monumentteja, kuten tv-torni, joka näyttää valvovan koko kaupunkia.”
Vallius sanoo, ettei hän kuitenkaan edes yritä tehdä Helsingistä pientä Berliiniä. Paitsi että se on mahdotonta, Helsingin vahvuudet piilevät siinä, että tämä on Euroopan suurkaupunkeihin verrattuna kovin uusi paikka, täällä on moni asia vasta alullaan. Esimerkiksi elektronisen musiikin piireihin pääsevät oma-aloitteiset mukaan.
Euroopan ulkopuolella Vallius on käynyt kerran, Malesiassa ja Singaporessa. Hän haaveilee pääsystä Japaniin ja Islantiin, kiehtoviin saarivaltioihin omaleimaisine kulttuureineen ja luontoineen. Myös Yhdysvaltojen Grand Canyon ja Yosemiten metsät kuuluvat haaveisiin.
Juuri nyt nuo matkat saavat odottaa, joten Vallius voi keskittyä työhönsä Helsingin yöluotsina. Mitkä ovat hänen pitkän tähtäimen tavoitteensa tehtävässä?
”Toivon, että saisin aikaan pienen muutosliikkeen”, hän pohtii. ”Että yöelämän toimijat ja kaupunki kommunikoisivat paremmin ja järjestäytyisivät enemmän. Koska yö kuuluu meille kaikille.”
Kommentoi »