Jarruta, jarruta! No ei se jarruttanut, joten oli pakko painaa opetuspoljinta. Auto pysähtyi sähäkästi, ja kolarilta vältyttiin. Siis mistä on kysymys? Tietysti siitä, että lankesin ansaan, ja aloin opettamaan poikaani ajamaan. Tiesin jo etukäteen, että tuossa hommassa hermoni ovat kovilla, mutta pakko oli ryhtyä töihin, koska Toivo näin halusi.

Onhan tuossa hullussa hommassa hauskojakin puolia. Repesin nauramaan, kun Toivo totesi muutaman ajotunnin jälkeen, että ei tämä vaihteiden käyttö nyt niin ihmeellistä ole. Totesin, että se on pakko vaan oppia. Poika kuittasi: ”Ei muuten ole, yksi kaveri ajoi automaattikortin.” Automaattikortin saa – tai siihen joutuu tyytymään – kun suorittaa ajoharjoittelun automaattivaihteisella autolla. Automaatit ovat tietysti valtavirtaa, mutta kyllä käsiaskiakin pitää mielestäni osata hämmentää. Pienen sanailun jälkeen kuittasin Toivolle: ”Minä perhana opetan sinulle vielä välikaasun ja kaksoispoljennan.” Poika oli näistä termeistä ihan kuutamolla, mutta kehotin häntä tylysti pitämään molemmat kädet ratissa ja etenemään tasakaasulla.

Omasta autokouluajastani on melkein 40 vuotta, ja niinpä muistikuvat ajotunneista ovat hataria. Auton muistan tietysti. Se oli Volvo 340 1.6 D. Aika karmea peli, jossa oli muistaakseni noin 50 hevosvoimaa. Ajo-oppilaan näkökulmasta tuo katiska oli kuitenkin helppo laite, sillä sen moottori ei sammunut oikein millään. Kaasua sai käsitellä muutenkin ihan holtittomasti: vaikka pedaali oli pohjassa, niin tämä punainen Hollannin ihme ei tuntunut kiihtyvän lainkaan.

Tätä kirjoitettaessa minulla ja Toivolla on takana kymmenen yhteistä ajotuntia. Maantieajo sujuu jo tosi hyvin, joten olemme vähitellen siirtymässä taajamiin. Liikenneympyrät ja valoristeykset tuovat ajoon kohta ihan uutta haastetta.

Ennen näitä koitoksia oli pakko tehdä klassikkotemppu, eli opettaa se kuuluisa mäkilähtö. 11-vuotias Ford Focuksemme oli kovilla, kun tuota hommaa harjoiteltiin. Minulla on mäkilähdön periaate tietysti lihasmuistissa, mutta opettajan ominaisuudessa oli pakko selittää tuo proseduuri Toivolle juurta jaksain. Yrityksen ja erehdyksen kautta kaasun, jarrun ja kytkimen yhteispeli alkoi vähitellen sujua. Ihme ja kumma, Focuksen kytkin kesti koko rääkin esimerkillisen hyvin. Hyvä niin, sillä kohta on vuorossa taskuperuutuksen harjoittelu. Mitäköhän siitäkin tulee?