
Kukaan ei tiedä, miten ja mistä Tarzan Utsjoelle tuli, mutta Ailigas-tunturin huipulla hänet ensimmäisenä nähtiin. Oli kuulemma ollut ikimuistoinen näky, kun satakiloinen Apinain Kuningas oli yrittänyt takkuinen tukka hulmuten heilautella itseään vaivaiskoivun latvasta toiseen.
Lopulta villinä kasvanut lordi Greystoke turhautui moiseen räpellykseen ja lähti laukkomaan nelin kontin kohti etelää, lannevaatteenalaiset hauskasti vilkkuen.
Seuraava havainto hänestä oli Inarinjärven rannassa, kun viidakonvaltias oli heittäytynyt karjuen hyiseen veteen tarkoituksenaan uiden ylittää iso järvi.
Inarin etelärannalla hänen tiedetään nousseen kylmästä sinisenä maihin ja majoittuneen taiteilija Vesa-Matti Loirin juuri silloin tyhjillään olleeseen mökkiin. Taiteilija oli keikalla laulamassa Lapin kesää.
Mökissä Tarzan viipyi parisen päivää syöden kaapit tyhjiksi ja juoden löytämänsä viinakset ja pitäen pirunmoista meteliä. Kahden yön jälkeen paikkakunnan miehet päättivät mennä katsomaan, että mikä peto siellä taiteilijan mökissä mellastaa.
Miesten lähestyessä hyppäsi apinamies ikkunasta karkuun ja pakeni puunlatvoissa hyppien kohti etelää ja Saariselkää, jonka kiersi kesän aikana itäpuolelta tappaen ruoakseen yhden karhun, kolme hirveä ja tokallisen poroja.
Tätä juttua poromiesten olikin vaikea selittää viranomaisille, että Tarzan se on meidän poroelon syönyt.
Räkkää, eli sääskiä, paarmoja, mäkäriä ja polttiaisia riitti, ja pelkkään lannevaatteeseen sonnustautunut lordi Greystoke oli surkea näky raahautuessaan Saariselän eteläpuolisten metsien läpi.
Visva valui rikki raavituista ja tulehtuneista paukamista. Kuumehan siitä nousi.
Tuskissaan apinamies karjui kuin hirvittävin peto, ja erämaan asujat sulkivat tarkkaan ovensa, Kiilopään ravintola pani baarin kiinni kesken kaiken asiakkaiden humalaisista vastusteluista huolimatta, ja pelko oli suuri vielä Vuotsossakin.
Luirojärven rannasta Tarzan löysi veneen, johon heittäytyi nääntyneenä makaamaan ja nukahti heti. Vene lähti hiljalleen ajelehtimaan Luirojokea alas ja ohitti siinä matkallaan Sompion uljaat tunturit ja loputtomat jängät ja aapasuot, ja räkkää riitti.
Kovin lohduton näky oli verenimijöiden melkein tajuttomaksi sortama sankarimme lojuessaan veneen pohjalla purjehtiessaan läpi Lokan ja valuessaan hitaasti alas Luiroa, tullen viimein Pelkosenniemen kohdalle.
Houreisena apinamies näki Andy McCoyn patsaan seisovan kitaroineen joentörmällä ja ajatteli tulleensa lopullisesti hulluksi. Sitten hän menetti tajuntansa.
Tarzan heräsi vasta Kemijärvellä, kun veneen kokka karahti erään huoltamon rantaan. Sumuisesti lordi Greystoke näki korkean keltaisen tornin, jota luuli pyhäksi puuksi ja päätti vetäytyä sen huipulle kuolemaan.
Hän kipusi korkeaan rakennelmaan ja karjui sen huipulta tuskaansa elokuiseen yöhön, itseään raivoisasti heilutellen.
Muovitorni ei kuitenkaan moista menoa kestänyt, ja sankan kemijärveläisyleisön töllistellessä sankarimme pudota mätkähti alas ruusupuskaan, josta hänet haki pelastuslaitos ja kiidätti sairaala Lapponiaan.
Sattuipa, että Lapponiassa oli hoitajana eräs Jane Lötjönen. Hääkellot soivat toukokuussa.
Kaiken tämän johdosta pyydän huomioimaan sote-uudistuksessa, että sairaala Lapponia on ehdottomasti säilytettävä Kemijärvellä.
Muuten edellä kerrotun kaltaiset romanssit ja onnelliset loput eivät ole mahdollisia.