Apu

Tarja Omenainen: Meditointi auttoi, kun vauvani syntyi keskosena


Alkukesästä tv-ruutuihin palasi vanha tuttu. Salattujen elämien rinnakkaistodellisuutta käsittelevässä Pihlajasatu-sarjassa esiintyvä Tarja Omenainen katosi 17 vuotta sitten julkisuudesta täysin. Nykyisin toimittajana työskentelevä kahden teinitytön äiti kulkee usein luonnossa kamera kädessä ja meditoi päivittäin. Terveys on noussut elämässä yhä tärkeämmäksi asiaksi.
Kuvat Petri Mulari

Tarja Omenainen, 54, hymyilee urheasti, vaikka tikit kiristävät ikenissä. Viisaudenhammasleikkauksessa ollut näyttelijä, nykyinen toimittaja on elänyt vuosia ilman, että hänen täytyisi poseerata valokuvissa.

Tänään tilanne on toinen, sillä 17 vuotta on kulunut, ja Salatut elämät -ohjelmasta tunnettu Tarja eli Hanna Salin palaa ruutuun, tällä kertaa rinnakkaistodellisuutta esittelevässä Pihlajasatu-sarjassa.

– Tämä oli todella nostalgista ja oli ihana nähdä taas tuttuja ihmisiä. Kaikki sujui älyttömän hyvin ja vuodet välissä ovat kutistuneet olemattomiin. Se oli yllättävää. Oli jopa vavahduttavaa palata tänne studioon. Mieleen nousi monenlaisia muistoja ja hetkiä. Salatut elämät oli silloin iso osa elämää ja historiaani, Tarja miettii.

Siltikin Tarja pohti, onko mielekästä palata vanhaan rooliin. Oman osansa toivat ulkonäköpaineet, olihan vuosiakin ehtinyt vierähtää.

– Lopulta ajattelin, että tämä on tällainen hyväksy itsesi sellaisena kuin olet -prosessi, olenhan saanut kaksi lastakin.

Kun sarja alkoi 20 vuotta sitten, suomalaiset rakastuivat täysin Pihlajakadun asukkaisiin. Pian suosikkisarjan näyttelijät tunnistettiin joka paikassa, Tarjakin näkyi ruudussa melkein joka päivä.

– Ehdin olla sarjassa mukana neljä vuotta. Sen jälkeen aloin odottaa esikoistani ja koin, että on aika siirtyä eteenpäin. Julkisuus oli aika kreisiä, sillä tällainen tv-sarja oli uutta Suomessa.

Tarja halusi tappaa Hanna-hahmonsa, muuttaa kotiseudulleen Nummelaan ja keskittyä lapsiinsa.

– Silloin ei ollut selfieitä, mutta olihan se elämä aikamoista sirkusta. Itse halusin keskittyä vain näyttelijän töihin, teatteritaiteen maisteri muistelee.

Kun Tarjan esikoinen oli tarhaiässä, hän halusi löytää työtä kameran takaa – olla vähemmän esillä. Nyt hän on tehnyt jo 13 vuotta toimittajan töitä paikallisessa sanomalehdessä ja viihtynyt hyvin tässäkin roolissa.

– Toimistotyöaika sopi hyvin siihen aikaan, kun tytöt olivat pieniä. Tykkään kirjoittaa, olen nopea siinä ja otan tarvittaessa valokuviakin. Se on minulle tärkeä asia muutenkin, sillä harrastan luontokuvaamista.

Hän on viihtynyt saman työnantajan palveluksessa koko tämän ajan, vaikka joutui neljä vuotta sitten käymään oikeudessa asti muiden työntekijöiden kanssa työpaikan aiheuttamien terveysongelmien vuoksi.

– Asia tutkittiin, käytiin läpi ja hoidettiin kuntoon. Toki tilanne vaati sitä, että jouduimme käymään oikeudessa Journalistiliiton ajamana. Sen verran tilanne vaikutti elämääni, että teen nykyään kaikki työt etänä kotoa. Onneksi tässä työssä ei tarvitse olla sidoksissa tiettyyn paikkaan.

Home- ja kosteusongelmien esilläpitäminen on edelleen Tarjalle tärkeää.

– Useissa kouluissa on sisäilmaongelmia, myös Vihdissä. Altistumisesta jää herkkyys päälle koko elämän ajaksi. Haistan herkästi ja oirehdin, jos vierailen paikassa, jossa on hometta.

Homeasiat olivat vahvasti esillä vuonna 2015, kun Tarja kampanjoi ehdokkaana eduskuntavaaleissa.

– Sain ihan hyvin ääniä ensikertalaiseksi, mutta tänä vuonna en ollut enää ehdokkaana. Politiikka vaatii todella paljon aikaa, ja tänä päivänä teen itsekkäästi asioita, jotka ovat itselleni mieluisia ja joista saan energiaa. Politiikka vie sitä.

"Mieleni vaatii, että olen joka päivä pari tuntia luonnossa"

Tällä hetkellä Tarjan tytöistä vanhin, 16-vuotias Eleonoora, asuu Berliinissä isänsä luona ja käy kansainvälistä lukiota.

Kotona arki kulkee kuskaten syksyllä Kallion ilmaisutaidon lukion Helsingissä aloittavaa Eveliinaa, 15, viikoittain ratsastusharrastuksiin Kirkkonummelle.

– Liikun usein luonnossa sen ajan, kun hän ratsastaa. Mieleni vaatii, että olen joka päivä pari tuntia luonnossa. Pulahdan usein myös järviin tai lampiin. Siellä on rauha ja koen olevani yhtä luonnon kanssa. Siellä ihminen on paljaimmillaan, Tarja sanoo.

Peltojen äärellä, metsän lähellä Tarja asuu ja ulkoiluttaa päivittäin Sisi-koiraansa. Hän haluaa elää hetkessä, tehdä henkisiä harjoitteita, meditoida ja nauttia tavallisesta arjesta.

– Suhtaudun elämään nykyään aika rennosti. Aika hioo meistä pahimmat särmät matkan varrella. Kun herää ennen kuutta aamulla, ehtii saada päivän asiat järjestykseen. Olen aina ollut kiinnostunut henkisistä asioista, ja nykyään pyrin meditoimaan päivittäin. Se laskee sykkeet, hiljentää pään sisäisen metelin ja alentaa stressiä.

Tarjalle meditaatio ilmenee monissa muodoissa, metsäkävelyistä kuntosaliharjoituksiin.

– Sekin on meditaatiota, kun lillun yksin kylmissä järvissä. Meditaatio on mielentila. Olen vain siinä.

Hetkessä elämisestä Tarja sai erityisen kovan koulun 2002, kun esikoinen Eleonoora syntyi vain 700 grammaa painavana keskosena.

– Silloin kukaan ei voinut luvata, säilyykö lapsi hengissä tai millaisena hän tulee tätä elämää elämään. Nyt kaikki on hyvin, mutta silloin oli pakko vain olla siinä hetkessä. Olisi ollut hienoa, jos joku olisi sanonut, että kestä tätä kolme kuukautta, sitten kaikki on hyvin, mutta ei kukaan voinut luvata sellaista. Silloin oli pakko nauttia vain siitä hetkestä. Niinpä olenkin siinä nykyään todella hyvä.

Kun Eleonoora kasvoi, he kävivät Tarjan kanssa tapaamassa muita keskosten äitejä jotta he saisivat toivoa siihen, että kaikki voi mennä hyvin.

Tyttäret ovatkin Tarjan elämän tärkein asia.

– Meillä on todella luontevat ja avoimet välit. He tykkäävät tehdä kanssani paljon asioita, mistä olen päätellyt, että olen onnistunut jossain. Tärkeintä lasten kasvattamisessa on läsnäolo, joten sikälikin ammatinvaihto oli minulta oikea ratkaisu.

"Ihmisen pitää löytää onnenhiput arjesta"

Kun Tarja erosi lastensa isästä tyttöjen ollessa kaksi- ja kolmevuotiaita, arki keskittyi entistä voimakkaammin lasten hyvinvointiin.

– Onneksi en jäänyt yksin, sillä turvaverkkoni oli hyvä. Sukuni oli paljon apuna ja suuri kiitos äidilleni, joka auttoi meitä joka päivä, kun tytöt olivat pieniä. Silloin ruoat olivat valmiina pöydässä ja koti oli siivottu. Mitään ei tarvinnut jaksaa yksin. Ehkä siksi en kokenut sitä aikaa niin raskaana, vaikka ero tuntui tietenkin pettymykseltä. Totta kai, eihän siinä muuten olisi rakkautta ollutkaan.

Osasyynä eroon oli nopea tahti.

– Olimme tunteneet aika vähän aikaa ja sitten tulikin pian kaksi lasta. Välisemme side ei vain kestänyt vauva-arkea. Jälkiviisaana voi spekuloida, että ehkä meidän olisi pitänyt olla vähän pidempään vain kahdestaan. Jossittelua tai katumista on kuitenkin turha harrastaa. Mennyttä ei voi muuksi muuttaa. Jos jokin asia ei toimi, muuta suuntaa.

Tämänhetkisestä rakkauselämästään vaikeneva Tarja sanoo, että pitää itsekseen olemisesta.

– Tarvitsen aika paljon omaa aikaa. Onni tulee siitä, että sietää itseään ja omia ajatuksiaan. Se on hyvä perusta myös rakkaudelle ja parisuhteelle. Silloin ollaan voiton puolella, kun voi olla oma itsensä, Tarja tietää.

Tulevaisuudessa Tarja toivoo, että läheiset säilyisivät terveinä ja lapset onnellisina.

– En toivo isoja asioita, vaan tasapainoista arkea. Se riittää minulle. Arki on iso osa elämää, ja sieltä ihmisen pitää löytää ne onnenhiput. Ei elämä ole pelkkiä huippuhetkiä.

Julkaistu: 25.7.2019