Apu

Tappara vei niukasti Tampereen ulkoilmapaikallistaiston



Tappara vei niukasti Tampereen ulkoilmapaikallistaiston

Tapparan ja Ilveksen ulkoilmapeli lähes loppuunmyydyllä Ratinan stadionilla saatiin kuin saatiinkin pelatuksi, vaikka jää petti toisessa erässä. Kirvesrinnat veivät ottelun 1-0, mutta kulisseissa puhuttivat eniten järjestelyt.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat Lehtikuva

Ottelusta ei puuttunut vauhtia tai kaksinkamppailurymistelyä, mutta kontrolloitu pelinrakentelu, konkreettiset tekopaikat ja yleensä järjenkäyttö jäivät hieman vähemmälle. Toisessa erässä ottelu keskeytettiin Ratinan jään pettämisen vuoksi yli puoleksi tunniksi.

Ulkojäiden (yli)romantisointia harrastavat useimmiten ne, joilla on hyvin vähän tai ei lainkaan kokemusta säännöllisemmästä sään armoilla harjoittelusta ja pelaamisesta (niin sanottu höntsääminen, oman ajan kikkailu tai pipolätkä ovat erikseen).

Paikkakunnat, joissa luonnonjäätä on edes tarjolla, ovat vähentyneet nykyisissä ilmasto-oloissa; monin paikoin kenttiä ei saada jäähän kuin muutaman kuukauden ajaksi. Ei ole sattumaa, että kattava jäähalliverkosto ja Suomen nousu kiekon huippumaiden joukkoon ajoittuvat samoille vuosikymmenille.

Laidan vieressä lähes pohjaan asti pehmennyt jää muodostaa etenkin täysivauhtisessa aikuisten miesten liigaottelussa niin suuren turvallisuusriskin, että päätös ottelun keskeyttämisestä oli helppo ymmärtää. Pitkä odottelu pakkasessa oli kuitenkin liikaa osalle yleisöä.

Normaalisti läpiviedyssä avauserässä Ilves pystyi tekemään Tapparan pelinrakentelun yllättävän vaikeaksi jopa alivoimalla pelatessaan. Aggressiivisen karvauksen ja uhrautuvan miesvartioinnin yhdistelmän rasittavuus sekä joukkueiden lähtökohtainen taito- ja leveysero alkoi kuitenkin näkyä ottelun edetessä.

Tapparassa vuosikaudet luutinut peruspakki Pekka Saravo ajoi maalille ja survoi ainokaiseksi jääneen osuman Jukka Peltolan syötöstä - useamman pompun ja muuten jälleen hyvin pelanneen Ilves-vahdin Ville Kolppasen hienoisen ylipelaamisen avustuksella.

- No joo, ei peli nyt mitään hirveää kaahotusta ollut... Jään kanssa säätäminen tietysti vaikutti vähän: kun piti keskittyä siihen, miten kiekko käyttäytyy, kentällisen muita jäseniä ei nähnyt ihan samalla tavalla, virnisti Saravo.

- Mutta tapahtuma oli hieno ja Ilves yllättävänkin hyvä. Oltiin aika purjeessa välillä, varsinkin avauserässä.

Valmentajat Jukka Rautakorpi ja Tuomas Tuokkola kehuivat myös "kiekkokulttuuritunnelmaa", mutta myönsivät molempien pelin ja keskittymisen hajonneen odottelun aikana.

- Kolmas erä oli meiltä taas parempaa, mutta Tapparan materiaali on niin laaja ja perustasonkin puolustuspaketti tiivis, ettei maalintekosektoriin sitten kuitenkaan oikein päästy, Ilves-luotsi Tuokkola kommentoi.

Tapparan vahvin osa oli Josh Greenin johtama kolmoskenttä, jonka laidoilla rouhivat Ville Nieminen ja Raymond Sawada. Myös Nick Bailen takalinjoilla parantaa koko ajan.

- Joo, se oli meidän paras porukka tänään, vaikka pakollinen tauko pudotti noidenkin energiahöyryäjien hormonitasoja, Jukka Rautakorpi sanoi.

Rautakorpi on haalinut Tapparaan niin runsaasti leveyttä, että farmijoukkueen Lempäälän Kisaan on riittänyt miehiä ja osa on joutunut katsomoonkin. Tarkan euron miehenä tunnettu toimitusjohtaja Mikko Leinonen ei ainakaan vielä ole sulkenut kukkaronnyörejä:

- 15 hyökkääjää ja kahdeksan pakkia meillä on. Särkymävaraa pitää olla eikä tässä nyt konkurssiin olla menossa, Leinonen lohkaisi.

Ensimmäistä kertaa Tampereella liiga-aikaan ja vasta kolmatta kertaa ylipäätään järjestetyn tapahtuman kutsuminen klassikoksi - Talviklassikko on suora käännös NHL:n ulkoilmaotteluista - on laillaan huvittavaa, mutta tamperelaisseurojen kohtaamisessa sillä on sentään omaakin historiallista pohjaa.

Vuonna 1931 perustettu Ilves on suomalaisen kiekkoilun pioneeriseura, ja Tapparakin omanlaisensa käsite reippaasti yli puolen vuosisadan ajan. Edelliskerran joukkueet kohtasivat virallisessa ottelussa ulkokentällä vuonna 1964.

Häijympi olisi tokaissut tapahtumasta vastanneen K2 Entertainment Oy:n (Liiga tai Tappara eivät siis olleet isäntinä) jääneen jotakuinkin samoille vuosikymmenille kuin Ilveksen hallinnan SM-sarjassa. Näkyvyys yleisurheilukentän keskelle rakennettuun kaukaloon oli joistain katsomonosista lähinnä olematon, "en tiedä" tai "en voi hoitaa tätä asiaa" turhan yleinen vastaus ja noin 15 000 ihmisen tulo katsomoon ilmeisesti yllätys, koska tungosta ei osattu hallita juuri mitenkään.

Julkaistu: 14.12.2013