Jykevä kolmikerroksinen omakotitalo keskellä Espoon Westendin idylliä erottuu puiden takaa vain osittain. Portilta katsottuna näyttää lähes siltä kuin se haluaisi piilotella itseään ulkopuolisten katseilta.
Pihatien päässä talon isäntä tummassa puvussaan seisoo vieraita vastassa.
– Otetaanko takkia tähän? hän tiedustelee eteiseen mentäessä värisevällä äänellä.
Hämärästä aulatilasta avautuva näkymä mykistää ensi katsomalta. Kullattujen kynttilänjalkojen, lattioita peittävien persialaismattojen ja toinen toistaan koristeellisempien huonekalujen keskellä tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt jonnekin vuosikymmenien taakse. Vaikutelma on samaan aikaan mahtipontinen ja hieman alakuloinen.
Samankaltaista uhmakasta melankolisuutta on ollut helppo aistia myös asunnon omistajassa Tapani Kansassa. Laulajalegendan eleitä ja ilmeitä seuratessa häntä tulee kuin huomaamattaan verranneeksi Orson Wellesin Citizen Kane -elokuvaklassikon erakoituneeseen lehtikeisariin Charles Foster Kaneen valtavassa Xanadu-linnassaan.
Istumme olohuoneen pöydän ääreen. Tarjolle on katettu teetä ja joulutorttuja. Joulu on siis tulossa, ja siltä pohjalta talon isäntä aloitti jo marraskuussa 50-vuotisjuhlakiertueensa. Se sisältää kolmetoista kirkkokonserttia, joissa taiteilija tulkitsee hänelle rakkaita joululauluja. Moni niistä on seurannut häntä jo lapsuudesta asti. Se lapsuus ei ollut Kansan pojalle kaikkein helpointa aikaa.
Aarne Tapani Kansa syntyi maaliskuussa 1949 seitsenhenkisen lapsiperheen esikoisena. Nuoruusvuotensa hän vietti pienessä Tavastilan kylässä vajaan parinkymmenen kilometrin päässä Kotkan keskustasta. Valtavan lapsilauman lisäksi talouteen kuuluivat kotitilansa sodassa menettäneet isovanhemmat.
Lapsuusaikaansa Kansa kertoo muistelevansa ristiriitaisin tuntein.
– Ei se ollut millään tavalla onnellista aikaa. Musta tuli semmoinen aika häiriintynyt lapsi, joka oli täynnä pelkoja ja ahdistusta. Monet särmikkyydet omassa käyttäytymisessä ja erilaiset lastentaudit luonteessa johtuvat varmasti lapsuudessa kokemastani epävarmuudesta. Niistä kaikista peloista ja komplekseista.
Perheen arki oli ideologian sävyttämää. Tapanin paperitehtaalla kolmivuorotyötä tehnyt isä valittiin vuonna 1954 Skdl:n edustajana kunnanvaltuustoon, ja pitkien työpäivien jälkeen hän propagoi aatteen paloa myös kotona omille lapsilleen.
Kansa muistaa, kuinka kylän raitilla isää haukuttiin kommariksi, ja isänsä kunniaa puolustaessaan hän sai usein muilta pojilta selkäänsä. Kotona syvästi uskonnollinen Impi-mummo puolestaan saarnasi hänelle päivät pitkät synnistä ja Jeesuksesta.
Nuoren pojan pää täyttyi isoista ja vaikeista kysymyksistä.
Onneksi oli äiti. Hän jaksoi aina kannustaa ja lohduttaa pahan paikan tullen herkkää esikoispoikaansa.
Kansa kertoo molempien vanhempiensa olleen nuoruudessaan aktiivisia kulttuuri-ihmisiä. Isä opasti Tapania kotimaisen kirjallisuuden ja runouden pariin. Perheessä luettiin ahkerasti muun muassa Aleksis Kiven, Eino Leinon ja Lauri Viidan teoksia.
Tärkeässä roolissa oli tietysti myös musiikki. Kansa muistelee harjoitelleensa äitinsä opastamana muun muassa Oskar Merikannon ja Georg Malmsténin lauluja. Ne olivat tärkeitä hetkiä heille molemmille.
– Hänen rakkautensa oli aina niin varauksetonta ja loputonta. Ja äitihän oli itsekin aivan loistava sopraano ja taitava laulaja, Kansa kehaisee.
Kymmenkesäisenä hän kertoo ihailleensa Sibeliuksen ja Toivo Kuulan kaltaisia säveltäjäsuuruuksia. Lähtemättömimmän vaikutuksen nuoreen Tapaniin teki kuitenkin virolainen ooppera- ja iskelmäkonkari Georg Ots, jonka esimerkin johdattamana hän teini-ikään päästyään alkoi ottaa laulutunteja.
Pian hän huomasi olevansa melko lahjakas solisti itsekin.
Muutamaa vuotta myöhemmin artisti Tapani Kansa oli ehtinyt valloittaa yhtyeineen Helsingin tanssilattiat ja luoda mainetta vauhdikkaana esiintyjänä.
Teksti Ville Hartikainen, kuvat Timo Pyykkö
