Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Apu

Tapahtui kerran Teksasissa

Tapahtui kerran Teksasissa

Juha Itkonen: "Lähteä nyt kotoaan yhtenä sunnuntaiaamuna, päätyä periaatteessa samana päivänä näin merkilliseen paikkaan ja kuulla vielä päivän päätteeksi Joan Baezin laulavan rauhasta. Se ei tuntunut mahdolliselta. Mutta niin siinä kävi, sillä tällaisia asioita Avun juttukeikoilla tapahtui. "
Teksti Juha Itkonen

Tuli tarve päästä Teksasiin. Elettiin kesää 2005, olin Avussa toimittajana. George W. Bushin toinen presidenttikausi oli käynnissä ja maailman vaikutusvaltaisin virka siis teksasilaisten miehittämä. Halusin selvittää, millaisessa maaperässä Bushin kaltaisia miehiä oikein kasvaa. Päätoimittaja piti ajatuksesta ja kehotti varaamaan lentoliput.

Viidentoista tunnin lentelyn jälkeen saavuimme Dallasiin. Otimme vuokra-auton alle ja kurvasimme reippaasti freewaylle. Suunta oli kohti etelää, Wacon kaupunkia ja pientä Crawfordin kylää sen vieressä. Jossain Crawfordin liepeillä oli kuulemma Bushin ranchi, jolla presidentti parhaillaan vietti kesälomaansa.

Oli tosiaan kesä. Olin luullut käyneeni elämäni aikana kuumissakin paikoissa, mutta elokuun lopun paahde Teksasissa ylitti mielikuvitukseni rajat. Asfaltin pinta väreili lämmöstä. Kirkkaansininen taivas oli samaan aikaan helteestä utuinen. Kun astui ulos autosta, tuntui kuin jättimäinen hiustenkuivaaja olisi puhaltanut suoraan päin näköä.

Kirjauduimme motelliin ja teimme lenkin Wacon keskustassa. Tai oikeastaan entisessä keskustassa, siinä missä keskusta oli joskus 1900-luvun alussa sijainnut. Nyt talot olivat hylättyjä ja kadut autioita. Vähän näkökulmasta riippuen Waco näytti joko lännen- tai kauhuelokuvan kulissilta. Jos etsitte mukavaa kaupunkilomakohdetta, älkää ainakaan menkö Wacoon.

Ajelimme länteen päin, kohti Crawfordia. Omakotilähiöt, pikaruokaravintolat ja tienvarsimarketit jäivät taakse, ja olimme äkkiä maaseudulla, keskellä päättymättömiä teksasilaisia tasankoja. Tiet niiden halki olivat viivasuoria ja mailit pitkiä.

Kylille päästyämme parkkeerasimme Chevrolet Impalan tienposkeen. Astelimme huoltoaseman baariin ja aloimme haastaa juttua paikallisten kanssa. He olivat ylpeitä kuuluisasta kesäasukkaastaan. Heidän mielestään Bush oli mies paikallaan, rehti aito teksasilainen, sen takia häntä ei Washingtonissa eikä varsinkaan Euroopassa ymmärretty. Ainoa huono puoli presidentissä oli se, että hänen ranchinsa houkutteli Crawfordiin kaiken maailman hippejä ja höyrypäitä.

Kysyimme, missä nämä hipit ja höyrypäät majailivat. Emme tietenkään kuuluneet heidän joukkoonsa, mutta journalisteina olimme kiinnostuneita erilaisista näkemyksistä. Miehet näyttivät epäluuloisilta. Viiden mailin päässä, he kuitenkin vastasivat. Siellä ne pitävät leiriään, metelöivät ja häiriköivät. Ne ovat pystyttäneet ison teltan siihen pellolle. Pitävät konsertteja. Joku väitti, että siellä on tänä iltana Joan Baez. Senkin ämmän on pitänyt tänne tulla.

Lähdimme tielle, jolle miehet olivat meitä neuvoneet. Se nousi kylän raitilta loivaan ylämäkeen helteen paahtamille pelloille. Lämmöstä puolitajuttomat lehmät maleksivat sähköaitojen takana mailleen painuvan auringon punasävyisessä valossa.

Yhtäkkiä hiekkatien laidassa oli pitkä rivi pieniä valkoisia ristejä. Jokaisessa puisessa ristissä oli yhden ihmisen, yhden Irakissa kuolleen sotilaan, nimi. Seuraavaksi vastaan käveli pesunkestävä hippi: valkohiuksinen mies, joka epäilemättä oli vastustanut äänekkäästi jo Vietnamin sotaa. Hän neuvoi meitä jatkamaan suoraan eteenpäin. Leiri olisi siellä, samoin mielenosoitusteltta. Ja kyllä, Joan Baez laulaisi teltassa tänään!

En vieläkään täysin uskonut kuulemaani. Lähteä nyt kotoaan yhtenä sunnuntaiaamuna, päätyä periaatteessa samana päivänä näin merkilliseen paikkaan ja kuulla vielä päivän päätteeksi Joan Baezin laulavan rauhasta. Se ei tuntunut mahdolliselta. Mutta niin siinä kävi, sillä tällaisia asioita Avun juttukeikoilla tapahtui. Ihmeellisiä, epätodennäköisiä asioita. Tein töitä, kirjoitin, koin, elin, enkä koskaan unohda niitä – en Joan Baezia teksasilaisella pellolla enkä muitakaan unohtumattomia hetkiä.

Julkaistu: 21.2.2013