Apu

Tanhut tai seurat



Tanhut tai seurat

Yhden miehen komitea. Puheenjohtajan valinta on myös linjavalinta. Tämä näkyy jo siinä, miten kukin juhlisi voittoaan.
Teksti Yrjö Rautio

Koko kansa odottaa ensi viikonvaihteessa henkeään pidätellen, tuleeko keskustan uudeksi puheenjohtajaksi Paavo Väyrynen, Juha Sipilä, Tuomo Puumala vai Timo Kaunisto.

Väyrysestä keskusta saisi puheenjohtajan, jota ei tarvitsisi ihan heti vaihtaa. Hänen isänsä Eemeli Väyrynen eli 101-vuotiaaksi. Paavo-poika, 65, saattaa siten hyvinkin johtaa puoluettaan vielä 36 vuotta, vuoteen 2048. Toista kertaa hän ei tekisi sitä virhettä, että luopuisi vapaaehtoisesti puheenjohtajuudesta.

Puumalan, 30, puolesta puhuu hänen nuoruutensa, Juha Sipilän, 50, puolesta hänen keski-ikäisyytensä, Timo Kauniston, 49, puolesta ei mikään.

Puheenjohtajan valinta on myös linjavalinta. Tämä näkyy jo siinä, miten kukin juhlisi voittoaan. Esimerkiksi Väyrynen järjestäisi tanhut Pohjanrannassaan. Sipilä taas pitäisi suurseurat Kempeleessä.

Viisaan valinta

Keskustan vanha viisas, Seppo Kääriäinen, ei tätä kirjoitettaessa ole ottanut julkisesti kantaa yhdenkään ehdokkaan puolesta.

Kääriäinen tukee kuitenkin voimallisesti Sipilää. Ehkä hän kertoo sen julkisestikin vielä, ennen kuin puoluekokous alkaa Rovaniemellä perjantaina.

Kääriäinen ei näissä raveissa yleensä pane rahojaan likoon väärän hevosen puolesta. Sipilän kampanja on muutoinkin ollut vahvassa nosteessa loppuaan kohden. On hyvinkin mahdollista, että hän voittaa lauantaina toisen kierroksen äänestyksessä Puumalan ja nousee keskustan johtoon.

Vallassa viihtyvä

Helsingin Sanomien ja Ylen mielipidemittaukset todistavat yhtäpitävästi, että Sdp:n kannatus on vahvassa nousussa.

Sdp saavuttaa pian kokoomuksen. Vanha kirous, jonka mukaan kokoomuksen päähallituskumppani häviää aina, on siten murtumassa.

Sdp:n nousu johtuu ennen muuta siitä, että puolue on jälleen löytänyt juurensa.

Kun Sdp oli oppositiossa, sen pallo oli usein hukassa. Se ei osaa elää eikä toimia oppositiossa. Hallituksessa, vallassa, se osaa. Populismi ei siltä luonnu, vastuunkanto luontuu.

Puolue ei menesty, ellei puheenjohtaja menesty – ja päinvastoin. Jutta Urpilainen on oppivuotensa käynyt ja -rahansa maksanut. Nyt hän on kovimman luokan poliitikko ja puolueensa menestyksen avain.

Sdp valitsi kahdessa aiemmassa puoluekokouksessa johtoonsa kokemattomia julkkiksia. Nyt sekin harharetki on ohi. Tässäkin asiassa on palattu juurille.

Perusta Sdp:n uudelle tulemiselle on nyt luja.

Salaseuran asialista

Nyt on kohistu Urpilaisen matkasta Yhdysvaltoihin Bilderberg-kokoukseen. Ministeri on tällaisella kokousmatkalla kaksituishenkilönä. Hän on yksityishenkilö itse kokouksessa ja valtion edustaja, kun laskua maksetaan.

Bilderbergiä pidetään jonkinlaisena salaseurana. Ei tiedetä, mitä siellä oikein touhutaan. Nyt tiedetään, sillä olemme saaneet käsiimme kokouksen työjärjestyksen.

Asialistalla ovat muun muassa seuraavat vakavat kysymykset: Mikä on elämän tarkoitus? Onko edes avaruudessa älyllistä elämää? Miksi leipä putoaa lattialle aina voipuoli alaspäin? Mihin päätyvät sukat, joita pesukoneet syövät? Miksi pyöräillessä on vastatuuli sekä meno- että paluumatkalla? Joko on ruoka-aika?

Samalla kun Jutta Urpilaisen oma asema on vahvistunut, on vahvistunut myös Sdp:n kannatus. Sdp on enää reilun prosentin päässä kokoomuksesta ja suurimman puolueen paikasta.

Kuva: Timo Pyykkö

HEITTOLAUKAUKSIA

1) Ensin loppui voi, sitten kananmunat, nyt lääkkeet.  Juhannuksena loppuu järki, mutta eivät sentään juomat.

2) Mauri Pekkarinen (kesk) puhui eduskunnassa eniten, koska hänellä oli vähiten muuta tekemistä.

3) Teuvo Hakkarainen (ps) taas puhui vähiten, koska hänellä oli eniten muuta tekemistä.

4) Hakkaraisen puheet jäivät lyhyiksi senkin vuoksi, että ryhmä pakotti hänet katkaisuhoitoon.

5) Yleensä ne, joilla on vähiten sanottavaa, puhuvat eniten.

6) Sen sijaan ne, joilla on eniten sanottavaa, eivät yleensä muista enää aamulla, mitä se oli.

Julkaistu: 6.6.2012