
"Tykkään 1950-luvun rakennustavasta, isoista ikkunoista ja siitä, että neliöt ovat todella tehokäytössä. Tässä asunnossa on tosi pieni kylppäri ja koirankopin kokoinen sauna, joka meillä toimii varastona. Keittiö ja eteinen ovat myös pieniä, joten neliöt on käytetty avariin oleskelutiloihin. Läpitalonasunnossa valoa on kaikkina valoisina vuorokaudenaikoina, mikä on minulle tärkeää.
Ykkösjuttu tässä kodissa on silti sijainti. Minä ja puolisoni Juho olemme autottomia ja ajotaidottomia ihmisiä ja haluamme päästä kaikkialle jalan tai julkisilla. Toki se on myös periaate, että näin tulisi elää ja olla. Tässä se toteutuu. Molemmilla on kymmenen minuutin kävelymatka töihin. Paras tapa liikkua kaupungissa on ratikka, se kulkee tästä vierestä.
Tämä kortteli tunnetaan Kalevan Kiinanmuurina. Tänne hakeutuu samanhenkisiä ihmisiä, jotka tykkäävät yhteisöllisestä touhuamisesta. Paljon taiteilijoita ja sellaista väkeä, joka diggaa järjestää spontaaneja piknikkejä, grillailla ja pitää talkoita.
Asuin Tampereella edellisen kerran muutaman vuoden 2000-luvun alussa. Kolme vuotta sitten muutin takaisin. Siinä välissä Tampere on kasvanut kaupunkina monta kokoluokkaa ylöspäin, on tullut korkeita taloja, kansiareenaa ja ratikkakiskoja. Täällä on ollut hullunrohkeaa porukkaa päättämässä isoista investoinneista, mitä ihailen valtavasti.
Poliittinen koti -palstalla kurkistetaan kaupunginvaltuutettujen koteihin.