Tuulilasi

Tampere oli sähköautoilijan takapajula

Tampere oli sähköautoilijan takapajula

Tampere on miellyttävä kaupunki miellyttävine kavereineen, mutta sähköautoilijalle se on ankea mihin tahansa muuhun suureen (ja moneen pienempäänkin) kaupunkiin verrattuna.
Teksti Vesa Linja-aho
Kuvat Vesa Linja-aho
Mainos

Aivan eteläisimmässä Suomessa sähköautoilijalla on asiat hyvin: Helsingin kantakaupungissa on kohtuuhintaisia ja helppokäyttöisiä latauspisteitä hyvillä paikoilla ja aivan ydinkeskustaan, Stockmannin parkkihalliin, saa kuusi sähköautoilijaa pysäköidä ilmaiseksi ja vielä ladatakin ilmaiseksi. Porvoossa oli ilmaiset lataustolpat, maksoit vain pysäköinnistä. Samoin Tammisaaressa ja Hangossa. Ja Espoossa monessa paikassa, kuten lähikauppakeskuksessani Sellossa. Nämä siis hitaaseen ja keskinopeaan lataukseen: eurooppalaisiin autoihin sopivaa CCS-pikalaturia ei löydy kuin Vantaalta. Ja Tammisaaren pikalaturin CCS-puoli oli (ja on käsittääkseni vieläkin) rikki.

Pari viikkoa sitten, maanantaina 14. syyskuuta lähdin katselemaan miten Helsinki-Tampere-väli sujuu sähköautolla, tarkemmin sanottuna e-Golfilla. Teslallahan tämän 170 matkan pyyhkäisee sataakahtakymppiäkin ilman välilatauksia, ellei sitten halua huvikseen pysähtyä ilmaiselle Supercharger-pikalataukselle Toijalassa. Edullisemmat sähköautot, kuten VW e-Golf ja Nissan Leaf lupaavat molemmat 190-200 kilometrin toimintamatkan, mutta se pätee lähinnä kaupunkiajossa ja kuuttakymppiä körötellessä.

Reitin suunnittelu oli helppoa: ensimmäinen e-Golfiin sopiva CCS-pikalaturi on Hämeenlinnassa, tasan 100 kilometrin päässä kotoa. Moottoritiellä matka sujui rattoisasti 110 kilometrin tuntivauhdilla, ja virtaa riitti vielä koukkaukseen Kirjavälityksen konttorille Hyvinkäälle. Pikkuisen suuremmilla akuilla voisi ajaa sataakahtakymppiä, joten odotankin innolla syksyllä julkistetun, 250 kilometrin NEDC-toimintamatkalla varustetun uuden Leafin koeajoa. Ja olen yllättynyt jos VW:ltä ei tule vuoden-parin sisällä järeämmällä akustolla varustettua kansansähköautoa. Itse asiassa VAG-konsernilla olisi nyt tuhannen taalan paikka kääntää päästöskandaali voitoksi satsaamalla sähköautoihin. 

Hämeenlinnan ABC:llä sai tankin täyteen ilmaiseksi, koska Fortum oli laittanut latauspisteensä muutamaksi päiväksi ilmaiskäytölle hyvityksenä edellisen torstain tietoliikennekatkoksen aiheuttamasta latausverkon kaatumisesta. Normaalihinta olisi 20 senttiä minuutilta, kuten kaikilla Fortumin latauspömpeleillä joilla olen käynyt.

Sivuhuomautuksena todettakoon, että latauspisteet voisi konfiguroida niin, että tietoliikenneyhteyden katketessa ne kytkeytyvät ilmaiskäytölle. Ilmaisen sähkön jakaminen on pieni tappio verrattuna pimeän latauspisteen aiheuttamaan pr-tappioon.

Vessakäynnin, kahvikupillisen ja kahden sähköpostin kirjoittamisen jälkeen akku olikin jo muutamaa prosenttia vaille täysi. Tampereelle on Hämeenlinnasta vain 76 kilometriä, jonka ajaa täydellä akulla komeasti sataakahtakymppiä (tai kovempaakin, mutta siitä saa sakot).

Perillä odotti pettymys. Virtapisteen kartalla ei ole ainuttakaan tamperelaislaturia. Chargemapin ja Plugsharen mukaan lähes kaikki laturit sijaitsevat maksullisissa parkkihalleissa. ABC:llä on pikalaturi, mutta se on kaukana keskustasta ja nyt haetaan nimen omaan hidasta latausta, jossa auto voi lepäillä samalla kun tapailen tamperelaisia ystäviäni seuraavan kahdeksan tunnin ajan.

Minulle ei ole sinänsä ongelma maksaa latauksesta ja/tai pysäköinnistä (ilmaisenkin maksaa aina joku), mutta kauniina syyspäivänä tuntui turhalta pistää auto maan uumeniin piiloon kahdeksaksi tunniksi parkkihalliin. Kadunvarsipaikka olisi kelvannut komeasti. Mutta sellaisia ei ole kuin kaksi… vai onko sittenkään?

Hämeenpuisto olisi sijainniltaan kätevä, mutta tämä tolppa vaikuttaa olevan vain kartalla (tai sitten se on mielettömän hyvin kätketty). Samaa sanottiin Sähköautot.nyt-ryhmässä.

Sähkölaitoksen pihalta löytyy saman etolppa-firman tolppa, mutta siihen saa pysäköidä vain tunniksi parkkikiekolla. Ei käy. Kokeilin sitä uteliaisuuttani kuitenkin. Lataus aktivoida tekstiviestillä ja se maksoi 1,90 euroa (jolla sai virtaa kahdeksi tunniksi), mutta en saanut Type-2-liitintä toimimaan, vaan ainoastan sukopistokkeen. Ehkä tein loitsut väärässä järjestyksessä. Olisiko kaapeli pitänyt kytkeä ensin autoon vai tolppaan, pitääkö tolpan kansi sulkea ennen kuin kytkee kaapelin autoon vai mitä? Nämä "tee kaikki oikeassa järjestyksessä" -käytettävyyskukkaset ovat kanssa yksi riesa mikä pitäisi korjata, heti oikuttelevien CCS-pikalatureiden jälkeen.

Päädyin lopulta viemään auton P-Hämppi-parkkihalliin. Edullinen hinta yllätti: tunti maksoi vain pari euroa (saman verran kuin katulataus Helsingin keskustassa) ja sähköautopaikat olivat heti sisäänkäynnin vieressä:

Lataustolpissa oli pelkät sukopistokkeet, joten Golf jäi hörppimään virtaa 10 ampeerin vauhdilla. Kahdeksassa tunnissa akut olivat taas täysiä ja matka jatkui kaverin kämpän kautta Hämeenlinnan ABC:n pikalaturille (jossa lataus oli muuttunut taas maksulliseksi) ja siitä edelleen kotiin.

Ensi kerralla menen Tampereelle junalla. Sekin kulkee sähköllä. Kokeilumielessä reissu oli kuitenkin hauska tehdä. Toijalan latauskeskittymä jäi kokeilematta, koska Toijala-Espoo välille lataus ei riitä ja mitä sitä turhaan kahta kertaa pysähtelemään.

Muutama kadunvarsilatauspiste keskustaan ja Type-2-liittimet parkkihalleihin, ja lakkaan kutsumasta Tamperetta sähköautoilun takapajulaksi. Jopa Turussa on kadunvarsilatauspisteet ja oikein pikalaturikin aivan keskustassa. Turkulainen liikennekulttuuri aiheuttaa sitten omat haasteensa:

Latauspiste on hienosti motitettu polttomoottoriautoilla, mutta onneksi teslailijalla oli pitkä latauspiuha. (Kuva lainattu luvalla Tesla Club Finlandin FB-ryhmästä.)

Julkaistu: 29.9.2015