Image

Imagen pääkirjoitus: Vanha reitti yliopistolle ei ollutkaan enää tuttu – Miten täydennysrakentamista pitäisi arvioida?

Imagen pääkirjoitus: Vanha reitti yliopistolle ei ollutkaan enää tuttu – Miten täydennysrakentamista pitäisi arvioida?
Julkisivujen ja pohjien lisäksi kyse on merkityksistä, kirjoittaa päätoimittaja Niklas Thesslund.
Julkaistu: 23.11.2022

Kävimme perheen kanssa syysloman alussa Tampereella. Jos keskustaan ajaa Hervannan kautta, reitti kulkee loppumatkaltaan Kalevan kaupunginosan läpi. Länsipäässä Hakametsän puolella on vanha jäähalli, idässä lähempänä keskustaa kirkko ja vanhat keltaiset tornitalot.

Kaupunginosaa halkova Sammonkatu oli aikoinaan reittini kotoa yliopistolle, mutta nyt maisema oli alkupäästään tyystin toisenlainen kuin neljännesvuosisata sitten. Kadunvarsi oli piukassa uusia rakennuksia kauppakeskuksesta asuintaloihin. Uusi maisema jäi vaivaamaan koko reissun ajaksi, mutta ei talojensa ulkonäön tähden. Ongelma oli, että en onnistunut muistamaan, mitä paikalla oli ennen uudisrakennuksia. En, vaikka olin pyöräillyt tai juossut alueen halki satoja kertoja.

Lopulta asia selvisi Googlen kartan kymmenisen vuotta vanhoista katunäkymäkuvista. Huonekaluliikkeet ja pari-kolmikerroksiset toimitilarakennukset olivat saaneet tehdä tietä täydennysrakentamiselle. Samalla selvisi tietenkin syy muistamattomuuteen: yhteenkään puretuista rakennuksista ei varmaankaan ollut aikoinaan niin usein asiaa, että rakennuksesta olisi tullut jollain tavalla merkityksellinen.

Samalla logiikalla toimii kommentointi Facebook-ryhmissä, joihin ladataan vanhoja kuvia eri kaupungeista. Tuossa kävin koulua, tuolla leikittiin. Ne kommentoivat, joilla on kuvaan liittyviä muistoja, ja nostalgia onkin kuin kaikki muu ajattelu monin osin: se kiertyy oman itsen ympärille.

Mietin näitä Facebook-ryhmiä, kun kävin Tampereella vielä toistamiseen syysloman lopulla. Hämeensillan ja hotelli Ilveksen välistä aukeaa nimittäin etelään Ratinaan päin näkymä, johon kiinnittyminen ei ole kiinni siitä, sattuiko lapsuudessaan leikkimään hetken alueella.

Samassa maisemassa ovat Takon 1800-luvun loppupuolella perustettu kartonkitehdas, Kehräsaaren vanha kehräämö­rakennus samoilta vuosilta, Ratinan stadion 1960-luvulta, Ilves, Koskikeskus ja punatiiliset asuinkerrostalot 1980-luvun lopulta ja vielä Ratinan uusi kauppakeskus muutaman vuoden takaa. Jos tuosta maisemasta olisi laittanut kuvan ryhmään, jossa vanhojen maisemien avulla muistellaan omaa lapsuutta, niin olisivat voineet tehdä kaikki 1860-luvun jälkeen syntyneet. Samaan näkymään mahtuu harvoin yhtä paljon kerroksia eri aikakausilta.

Tammerkosken ja teollisuuden ympärille kasvanut Tampereen keskusta on tietenkin poikkeustapaus keskustelussa täydennysrakentamisesta. Useinkaan historian kerroksia ei ole yhtä paljon ja aikakaudet eivät niinkään laskostu toistensa lomaan kuin jäävät törröttämään, mutta pyrkimyksen tulisi kai olla sama. Kaupunki, kaupunginosa tai kortteli, joka aukeaa kaikille mutta sen eri sukupolvia edustaville asukkaille ehkä kaikille hieman eri tavoin.

Onnistuneen täydennysrakentamisen arviointi on hankalaa, sillä julkisivujen ja pohjien lisäksi kyse on pitkälti merkityksistä. Onko alueelle noussut rakennuksia, jotka ovat tilojensa tai ilmeensä tai palveluidensa tähden muodostuneet muita paikkoja tärkeämmiksi lapsille ja nuorille? Vai onko syntynyt sellaista, joka on saanut alueen nuorison viettämään aikaansa naapurikaupunginosassa? Tarjosiko vanha ostari jotain sellaista, jota ei ole voinut uuteen monistaa? Kaikki nämä merkitykset ovat Helsinginkin uusilla asuinalueilla vasta kertymässä, ja siksikin keskustelu junnaa siinä, miltä uusien talojen julkisivujen tulisi näyttää, uudelta vai vanhalta.

Facebookin vanhojen valokuvien ryhmien perusteella sillä ei ihmeemmin ole edes merkitystä. Lapsuuteni kulmat olivat kivoja mutta arkkitehtonisesti vähän tylsiä ja oih, tuolla vietimme ruuhkavuodet ovat kirjoittamattomia kommentteja keskusteluissa, jotka aina päätyvät varhaislapsuuden merkityksellisten seutujen nostalgisointiin. Tähän liittyen sitä tietenkin toivoisi, että aikakauden pystyisi vastakin päättelemään kuvan talojen arkkitehtuurista.

Twitter @niklasthesslund

Sähköposti niklas.thesslund@a-lehdet.fi

Kommentoi »