Apu

Tammien ja lehtojen Ruissalo



Tammien ja lehtojen Ruissalo

Ruissalon saari Turussa tunnetaan laajoista tammimetsistään, joita on enemmän kuin muualla Suomessa yhteensä. Keväällä Ruissalo puhkeaa kukkaan. Vuosisataisten tammien alla leviävät laajat valkovuokko- ja mukulaleinikkimatot kiurunkannuksineen ja kieloineen.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Timo Nieminen

Lehmuksiin ovat lehdet jo puhjenneet, kun tammien silmut ovat vasta avautumassa. Valo pääsee esteettä maahan asti, ja lämpö on herätellyt kevätkasvit. Valkovuokot levittyvät laajoina kukkamattoina tammien ja pähkinäpensaiden alla; toukokuun lopulla lehvästö sulkeutuu ja kenttäkerros kuihtuu.  Ruissalon tammimetsät ovat maassamme vertaansa vailla, sillä siellä kasvaa yli puolet kaikista Suomen tammimetsistä, yli 200 hehtaaria. Tammimetsävyöhyke vain hipaisee eteläisintä ja lounaisinta Suomea. Ruissalon tammimetsät keskittyvät saaren itä- ja keskiosiin, jossa sijaitsevat Suomen laajimmat ja arvokkaimmat tammistot: Marjaniemessä ja Kasvitieteellisen puutarhan vieressä Tammimäessä.   Saaren länsiosa on karumpaa havu- ja sekametsää. Niissäkin kasvaa tammea sekapuuna havupuiden joukossa.

Ruissalon keski- ja itäosissa on reheviä ja elämäntäyteisiä tammi-pähkinälehtoja.

Ruissalon tammilla on ollut taloudellista ja sotilaallista merkitystä. Ruotsin vallan aikaan kaikki tammet kuuluivat kruunulle ja Ruissalosta vietiin parhaat rungot kuninkaallisen laivaston rakennusaineiksi. Isonvihan aikaan 1713–1721 Pietari Suuri hakkautti parhaat ja suorarunkoisimmat tammet laivanrakennusta ja Pietarin paalutusta varten. Suorarunkoisia tammia on jäljellä vain vähän, mutta komeita ovat nykyisetkin tammijättiläiset vankkoine, koukeroisine oksineen. Heleät lehdot ja komeat tammistot ovat Ruissaloa omimmillaan. Lehdot ovat monimuotoisia, ja ne kuuluvat kansalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Sieltä löytyy reheviä tammi-pähkinä- ja tammi-lehmusmetsiä, kosteita, saniaisvaltaisia painanteita sekä kuivia kallionaluslehtoja ja tammea kasvavia rinnelehtoja. Lehdoissa kasvaa monipuolinen kasvilajisto. Tesmayrtti, imikkä, hammasjuuri, kotkansiipi ja pystykiurunkannus ovat vaateliaita kasveja, jotka kasvavat rehevimmillä ja edullisimmilla paikoilla. Ruissalon luonnonsuojelualue perustettiin lehtoalueen ydinosaan vuonna 1933, Choraeuksen lähteen ympärille. Vuonna 1983 se laajennettiin 56 hehtaariin ja samalla saaren itäisimpään osaan perustettiin toinen, 29 hehtaarin Marjamäen luonnonsuojelualue.

Kasvitieteellisen puutarhan takaisella niityllä kukkii kirjopikarililja.

Pinta-alaansa nähden Ruissalo on kasvistoltaan maamme runsaslajisimpia alueita. Siellä on tavattu lähes 600 putkilokasvilajia, 80 puulajia ja 75 kaarnalla elävää jäkälälajia. Uhanalaisista kasveista Ruissalossa kasvaa muun muassa tähkämaitikka, kynäjalava ja useita harvinaistuneita jäkäliä sekä useita uhanalaisia sienilajeja, komeimpina rikkikääpä, häränkieli ja koppelokääpä. Luonnonsuojelualueilla liikkuminen on kielletty 15.4.–31.7. merkittyjen polkujen ulkopuolella. Ruissalossa on yhtenäistä luontopolkua 20 kilometriä, josta voi valita itseä kiinnostavan osuuden; kiertääkö tammilehtoja, pitsihuviloita vai rantareittejä. Ruissalon opastuskeskus Tammenterho on muuttanut telakka-alueelta kasvitieteellisen puutarhan yhteyteen. Luontokoululle remontoidaan tilaa, jossa annetaan lapsille ja nuorille ympäristö- ja tiedekasvatusta. Vuosittain luontokoulussa vierailee 3 500–4 000 turkulaista alakoululaista. Lintujen ja näköalojen ystäville Ruissalossa on kaksi lintutornia, Marjaniemen lisäksi toinen on matalan Krottilanlahden rannalla. Ruissalon rehevimmät alueet ovat saaren keski- ja itäosissa. Länsipään kallioilta väikkyy Airiston ulappa.

Kukkarokivi Ruissalon edustalla on Suomen suurin näkyvissä oleva siirtolohkare.

Ruissalossa on laskettu jopa 1 000 lintuparia neliökilometriltä, mikä on enemmän kuin missään muualla Suomessa tämän kokoisella alueella. Saarella pesii noin 100 lintulajia, mutta Ruissalossa on havaittu 259 lintulajia. Metsissä voi nähdä uhanalaisen harmaapäätikan, pikkutikan, palokärjen, nokkavarpusen, uuttukyyhkyn tai kultarinnan, rantaruovikoissa viiksitimalin. Vanhoissa jalopuumetsissä riittää kolopesijöille pesäpaikkoja. Tammivaltaisissa metsissä 40 prosenttia linnuista pesii luonnonkoloihin. Kaupungeissa naakka pesii rakennusten koloissa, mutta Ruissalossa palokärjen koloissa ja tammien onkaloissa.

Ruissalo on kololintujen paratiisi. Täällä naakkakin pesii suurten tammien koloissa.

Rehevästä lehdosta kantautuu satakielen monivivahteinen laulu. Huilumaiset vihellykset, näppäilyt ja rätinät kantautuvat kauas, mutta itse lintua on vaikea havaita. Mestarilaulajalla on varsin vaatimaton, ruskea höyhenpuku ja lintu sulautuu tiheään oksistoon. Valkoposkihanhi on valloittanut Ruissaloa voimakkaasti. Se onkin yksi kolmesta lajista, jotka ovat kotiutuneet ensimmäiseksi juuri Ruissaloon lehtopöllön ja rytikerttusen ohella. Valkoposkihanhi saapui Ruissaloon vuonna 1985. Vuonna 2003 Ruissalossa pesi 25 paria ja nykyisin Pohjois-Airiston pikkusaarilla ja luodoilla sekä Ruissalon lähisaarilla pesii runsaat 500 paria. Toisilla ei ole mennyt yhtä hyvin. 1900-luvun aikana saarelta on hävinnyt 17 lajia ympäristönmuutosten vuoksi. Liikenne ja häirintä ovat lisääntyneet, peltoympäristöt muuttuneet, maatalous tehostunut ja rantaniityt kasvaneet umpeen. Saarelta on kadonnut muun muassa tuulihaukka, peltopyy ja peltosirkku.

Mukulaleinikki on värikäs kevätkukkija merenrantalehdoissa.

Aikojen kuluessa Ruissalon maisema on muuttunut. 5 000 vuotta sitten Ruissalo oli vähäinen ulkosaariston luoto aavalla merellä. Jääkauden jäämassojen lommolle painunut maa alkoi nousta ja Ruissalo kasvaa. Puuttomista luodoista kehittyi metsäinen saari. Ihmiset raivasivat peltoja, rakensivat teitä ja taloja. Maatalouden vähentyessä pellot ja hakamaat alkoivat kasvaa umpeen. Nyt 850 hehtaarin laajuista Ruissaloa erottaa mantereesta vain kapea salmi. Monimuotoisen luonnon lisäksi Ruissalossa on 800-luvulla rakennettuja pitsihuviloita, vanhoja peltoja ja puutarhoja. Luonnon ja rikkaan kulttuurihistoriansa vuoksi Ruissalo on luokiteltu kansallisesti arvokkaaksi alueeksi. Ruissalossa asuttiin harvakseltaan jo keskiajalla. Sitä ympäröivät kalaisat vedet, ja se otettiin 1200-luvulla Turun linnan nautintamaaksi. Juhana-herttuan isännöidessä 1500-luvulla saareen tuotiin saksanhirviä, ja Ruissalo oli hänen kuninkaallinen metsästyspuistonsa. Turun kaupunki sai Ruissalon hallintaansa keisarillisella lahjoituskirjalla vuonna 1845. Saareen alkoi nousta komeita huviloita, vanhimmat heti 1800-luvun puolivälissä. Vuosisadan loppua kohti huviloihin tuli runsaasti koristeaiheita, torneja, lasiverantoja ja parvekkeita. Huvila-alue on Hangon Itäisen kylpyläpuiston kanssa Suomen edustavin 1800-luvun lopun suurhuvila-alue. Patterinrauniot Pukinsalmen, Kuuvannokan, Härkänlahden, Pohjoissalmen ja Tammimäen rantarinteillä ovat muistona Krimin sodasta. Venäläiset rakensivat kuusi rannikkopatteria 1854–55. Oolannin sodan aikaan ne joutuivat englantilaisten sotalaivastojen tulitukseen, mutta patterit vastasivat tuleen, eivätkä laivat päässeet etenemään kapeata väylää kaupunkia uhkaamaan.

Ruissalossa on Suomen laajimmat ja arvokkaimmat tammimetsät. Yli puolet Suomen tammimetsistä kasvaa Ruissalossa.

Ruissalon länsipään Saaronniemessä toimii leirintäalue, ja se on myös suosittu ulkoilu- ja virkistysalue sekä Turun tärkein uimaranta-alue. Turun kaupungin hoitama Ruissalon leirintäalue valittiin vuonna 2014 Suomen parhaaksi leirintäalueeksi. Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha on toiminut Ruissalossa vuodesta 1956 lähtien. Puutarhaan käy tutustumassa vuosittain noin 40 000 kävijää, ja se on Turun kolmanneksi suosituin käyntikohde Turun linnan ja tuomiokirkon jälkeen. Puutarha toimii myös yliopiston luonnontieteilijöiden opetus- ja tutkimusympäristönä. Ruissalo kuuluu vuonna 2013 perustettuun Turun kansalliseen kaupunkipuistoon, joka ulottuu Airistolta Ruissalon kautta Aurajokilaaksoon, vanhaan kaupunkikeskustaan ja Kuralan kylämäkeen. Kansallinen kaupunkipuisto esittelee sekä kaupunkikulttuurin että kaupunkiluonnon tärkeimmät alueet ja ominaispiirteet. Suomessa on tällä hetkellä kahdeksan kansallista kaupunkipuistoa.

Teksti ja kuvat Timo Nieminen

Julkaistu: 30.5.2017