Apu

Taksiliikenne menee uusiksi heinäkuussa – miten käy syrjäkylien?

2


Taksiliikenne menee uusiksi heinäkuussa – miten käy syrjäkylien?

Eloa, iloa ja älyä! Pohjois-Savossa sijaitsevan Rautavaaran visio itsestään on ytimekäs, jämäkkä ja selkeä.
Teksti Hannu Koskela
Kuvat Pentti Vänskä

Kunta järjesti asukkaille ja yrityksille tehokkaan laajakaistakaapelin.

– Hanke mahdollistaa huippunopeat valokuituyhteydet ja siis vaikkapa etätöiden tekemisen alueella, entinen kunnanjohtaja, nykyinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Matti Matikainen mainostaa.

Kun sähköinen liikenne on pantu kerralla kuntoon, se on tyydyttänyt kuntalaisten yhteydenpito- ja työskentelytarpeet. Samalla se on myös houkutellut jokusen nuoren, pääosin etätöillä elantonsa hankkivan perheen asumaan edullisesti keskelle puhdasta luontoa.

Kaikesta hyvästä huolimatta paluumuttajille on tarjolla myös haasteita.

Helsingin herrat julistavat säännöllisesti, että ”pidetään koko Suomi asuttuna”. Samalla jää ratkaisematta Rautavaaran ja monen muun pinta-alaltaan laajan, mutta harvaan asutun kunnan iso ongelma: maanpäällinen liikkuminen.

Kolme katua kohtaa Rautavaaran keskustassa. Risteyksestä oikealle jää luterilainen kirkko, vasemmalle helluntailaisten seurakuntasali. Keskellä seisoo moderni kunnantalo.

Pakettiauto kaartaa Nurmeksen suunnasta, kuorma-auto Iisalmesta päin. Kevyen liikenteen väylällä etenee talvikeleissä selviävä nelipyöräinen rollaattori.

Linja-autoa sen sijaan saa vartoa iäti. Markkinaehtoista joukkoliikennettä ei ole lainkaan. Yhdenkään bussifirman ei kannata ajaa Rautavaaralle tai Rautavaaralta. Yhteiskunnan tukemia yhteyksiä on nykyisin kolme. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kautta järjestettyjen vuorojen määrärahoista on vuosittain tingitty. Kasvavasta niukkuudesta on yhä hankalampi jakaa tukia. Sen myös rautavaaralaiset saavat tuta.

Taksiliikenteen ensi heinäkuussa myllertävä uudistus pitää jo nyt yrittäjät pelossa ja suut supussa Rautavaaralla.

Pirssien paikalliseksi puhemieheksi ryhtyy Erkki Pursiainen, jolla on tuntumaa joukkoliikenteeseen jo 1960-luvulta.

– Ajoin linja-autoa ja taksia renkinä, kunnes vuonna 1996 rupesin yrittäjäksi, puolisen vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Pursiainen kertoo.

Iän ja pitkän työrupeaman lisäksi irtaantumispäätöstä joudutti 1. heinäkuuta 2018 toteutuva taksiliikenteen vapautus.

Erkki Pursiaisella oli kaksi tilataksiautoa, joista toista ajoi hänen vaimonsa Ritva Pursiainen. Kunnassa oli 1970-luvun alussa vielä peräti 20 kyläkoulua. Nyt ne kaikki ovat kuolleet.

– Asukkaita oli 5 000. Matkahuollosta lähti neljä viisi linja-autoa samalla kellonlyömällä, Erkki Pursiainen muistelee.

Seudulla ajaneita yhtiöitä oli monia: Ahonen, Nurmeksen auto, Savonlinja, Ruponen ja Mertanen.

Kun maaseutu alkoi autioitua ja sinne jääneet hankkivat omat autot, joukkoliikenne menetti matkustajia. Toisaalta kyläkoulujen lakkautus synnytti koulukyytien tarpeen.

– Aluksi 57-paikkaisessa bussissa saattoi hieman ennen kirkonkylää olla niin täyttä, että jotkut joutuivat seisomaan.

1990-luvulle tultaessa tilanne oli jo vakiintunut.

– Ajoimme Lehtovaarasta sekä Ala- ja Yläluostalta vuodesta 2000 lähtien kahdella tila-autolla 12–13 lasta. Kaikki olivat tuttuja, ja joskus saatoin käydä herättämässä pommiin nukkuneita lapsia koulukyytiin.

Yrittäminen oli Pursiaisilla niin verissä, ettei päivän pituutta laskettu. Takseilla oli Kelan ja kunnan ajoajat. Iltaan kuului päivystys taksitolpalla, mutta ”siitä ei monta kymppiä saanut, eikä tienestiä lainkaan”.

Pursiaiset kertovat, että ensimmäinen vastahanka tuli kilpailutusten myötä.

– Se kyllä kuristi yrittäjää.

Nyt Pursiainen hämmästelee taksiuudistusta. Hän arvelee, että yhden auton yrittäjä ei pysty pärjäämään pelissä. Pursiainen uskoo, että päivystys- ja ajovelvoitteiden poisto tappaa maaseudun taksiyrittäjien nyt jo kapeaa katrasta.

– Harva autoilija jaksanee odotella taksitolpalla tyhjää ilmaiseksi, hän miettii.

Pursiaista uusi laki tuppaa myös huvittamaan – varsinkin, kun taksiluvan voi pian anoa ja saada netissä Liikenteen turvallisuusvirasto Trafilta ja ajaa kyytiä ilman taksamittaria millä tahansa ajoneuvolla.

– Olen tuumannut ostavani mopoauton ja ryhtyväni valtakunnan päättäjien ideoiman ohjeistuksen puitteissa taas taksariksi, Pursiainen hymähtää.

Koulukyydit ajavan Rautavaaran Tilausajo Oy:n yrittäjä Ari Hantula ohjaa työntekijöittensä puheille, koska ”kuljettajani tuntevat tilanteen paremmin”.

Hantulalla työskentelevä linja-autonkuljettaja Jarmo Hartikainen ajaa kuin parahiksi pikkubussinsa kahden muun vastaavan ajoneuvon seuraksi Rautavaaran koulukeskuksen pihaan. Hartikainen on jo kahdeksan aikaan aamulla hakenut oppilaita kirkonkylälle, ja ensimmäinen paluukuljetus on lähdössä kello 12.10.

– Olen seitsemisen vuotta ajanut koululaisia, siitä viimeiset neljä vuotta Rautavaaran Tilausajo Oy:n väreissä. Homma on mukava, lapset ja nuoret kivoja. Itse kehittämäni Turvavyö-räpin myötä olen opastanut, miten kyydissä ollaan, ja tyytyväisiltä he tuntuvat.

Hartikainen tahtoo elää syntymäkunnassaan, maaseudulla, mutta tietää uhat.

– Näin hyvää koulukyytijärjestelmää näin hyvään kouluun ei saa byrokraattien voimin ja toimin ruveta tuhoamaan.

Koulukyydit ovat kunnan järjestämiä. Niin pitäisi olla jatkossakin, mutta Rautavaaralla pelätään maakuntauudistuksen sekoittavan nykyjärjestelmän.

Hartikainen korostaa tuttuuteen perustuvan kuljetuksen tärkeyttä.

– Minä tiedän lasten aikataulut: milloin kullakin on näytelmäpiiri tai leivontakerho koulun jälkeen. Tai kuka on kippeenä.

Peruskierros on 65 kilometriä. Tuonteja on yksi ja vientejä yleensä kolme.

”Pienuus on ihana voimavara.” Ajatus on rehtori Matti Korkalaisen. Hän vastaa kunnan sivistystoimesta sekä koulukyydeistä ja syntyperäisenä rautavaaralaisena elää filosofiansa todeksi. Rautavaaran koulukeskuksessa on 108 alakoululaista, 50 yläkoululaista ja 17 lukiossa opiskelevaa.

Oppilaista 40 prosenttia tulee koulukyydeillä. Pimeänä sydäntalviaikana viikosta 43 viikkoon 9 pienimmät haetaan kotoa.

– Tärkeimmäksi nostamme turvallisuuden. Elämänasenteemme täällä on tuttuus.

Korkalainen käy lähes päivittäin varmistamassa kyytiläisten tyytyväisyyden. Liikennöitsijän kanssa hän palaveeraa samoin kuin Kuopiossa Pohjois-Savon Ely-keskuksessa. Haasteita ovat kelirikkojen aikaiset heikot tiet, mutta ”pärjätty on”.

Matti Matikainen valtuuston puheenjohtajana muistuttaa, että sivukyliltä on kahdesti viikossa kunnan järjestämä asiointikuljetus kuntakeskukseen.

– Täällä voi asioida parin tunnin ajan ja taksa taksikyydistä on vain bussilipun laskennallinen hinta, Matikainen kehuu.

Julkaistu: 10.3.2018