
Joutsenet lähtevät Venäjältä hyvän sään aikana. Aurinko valaisee Kronstadtin rantoja Pietarin Retusaaressa pyhäaamuna, kun viisi suomalaisvalmisteista Swan 60 -alusta suuntaa lähtöpaikalle.
Veneet ovat keränneet voimiaan Pietarin pursiseuran altaissa Nevan suistossa. Kronstadtissa on tehty tullitarkastus.
Taakse jää massiivinen Pietarin pato ja sen kuusikaistainen moottoritie, joka yhdistää Retusaaren eli Kotlinin molemmista päistään mantereeseen.
Edessä on 750 merimailia, liki 1 400 kilometriä Nord Stream -purjehduskilpaa. Ajan rientoa kuvaa se, että nämä miljoonaluokan alukset purjehtivat tänään entisen Neuvostoliiton sotilassaaresta entisen Itä-Saksan satamakaupunkiin, Rostockin Warnemündeen.
Reitti ei ole sattumaa, kun tietää pääsponsorit: Gazprom ja Nord Stream. Reittisuunnittelun yhtenä takuumiehenä voi pitää Paavo Lipposta, joka konsulttina tuki kaasuputken vetämistä Itämeren ali Venäjältä Saksaan.
Mariusz Klupinski tarkistaa isopurjeen puomin.
Torvi merellä huutaa valmiusmerkin.
Viisi venekuntaa, 70 purjehtijaa, on jo kotvan kierrellyt veteen piirrettyä lähtöviivaa. Kannelle on kannettu pitkiä, sinisiä purjepusseja.
– Aika lyhyt starttilinja, ihmettelee joku.
Samuli Leistin kipparoima Team Finland on koonnut itsensä alkuvaiheen rytäkästä: joukkueen puolalaisvahvistus Mariusz Klupinski on heti tullista lähdettyä ohjannut veneen huonosti merkittyyn kiveen. Äkkipysäys hajotti toisen hiilikuituruoreista.
Pohjalevyt on avattu, sukeltajat tutkineet kölin ja hajonnut ruori paikattu jeesusteipillä. Mastojen ja purjeiden loppuvirittelyyn ei ole jäänyt liialti aikaa.
Kippari Samuli Leisti (toinen vas.) johtaa hajonneen ruorin teippausoperaatiota.
Tuuli heikkenee 12 solmusta seitsemään juuri ennen starttia.
Kaksi minuuttia!
– Tullaan jiipin kautta sitten, huutaa Leisti.
Taivas sakenee, sadetta pukkaa. Kuusi astetta.
– Nätti vesi, ei isoa aaltoa, kippari kehaisee.
Yksi minuutti! Radio rätisee:
– All clear, all clear! Have a great race!
– Ready to tack, Samuli Leisti komentaa tiimin valmiuteen.
Suomalaisilla oli ensimmäistä kertaa oma tiimi Nord Stream -purjehduksessa.
Kello 12.30 tulee pam. Go go go go! Genaakkerit ja isopurjeet alkavat suhista mastoissa.
Venäjän laivasto on jälleen Itämerellä. Kaikki viisi kilpailuun osallistuvaa venettä ovat pietarilaisen pursiseuran Swaneja, jotka tilattiin viitisen vuotta sitten pietarsaarelaiselta Nautorilta. Pietarin, Helsingin ja Pohjois-Saksan pursiseurat on kutsuttu ruoreihin.
Nykypurjehdus on enemmän surinaa kuin ähkimistä. Hydrauliikka keventää fyysistä työtä, mutta taktista silmää ja tuulinenää sillä ei ole. Ensimmäinen legi tosin on turvallisuussyistä sen verran tarkaksi piirretty, ettei siinä juuri jää taktisille reittivalinnoille tilaa.
Veneelle riittää neljä sähkökäyttöistä vinssiä. Levanki eli jalusvaunu puuttuu. Isopurjeen jalus sujahtaa peräkannen reikään, jonka alla italialaiset hydraulisylinterit trimmaavat purjeen, kun nappia painaa.
Samuli Leisti (vas.), Mariusz Klupinski ja Sinem Kurtbay virittelevät vauhtia.
Suomalaisten lähtö sujuu tahmeasti. Venäjä ja Team Europe porhaltavat jo karkuteille. Saksa ja Iso-Britannia puhaltavat niskaan.
Joka laivassa on meritoitunut kippari: Venäjän Sergei Borodinov, brittiläinen Adrian Lower, Team Europen Tim Kröger ja Saksan Alexander Prinz zu Schleswig-Holstein. On olympialaistaustaa, America’s Cupia ja Whitbreadia.
Suomalaistiimin Tsaar Peeteriä kipparoiva Leisti on kokenut ratakilpailija, MM-hopeamitalisti ja Atlantin ylityksen ennätysmies. Hänellä on miehistössään paljon luottopelaajia aiemmilta reissuilta, kuten Kenneth Thelen, Samuel Thesleff ja Thomas Hacklin.
Kokeneita ovat muutkin, jopa sääntöjen vaatimat kolme alle 25-vuotiasta: Oskari Muhonen (laser) ja Juho Kotiranta (49er) ovat nuorten maajoukkueesta, Sinem Kurtbay (49er FX) lopetti juuri olympiaprojektin.
– Kovia tekijöitä, Sinemkin porukan ainoana naisena on ottanut isossa veneessä hienosti vastuuta trimmaamisesta ja hoitanut tosi hienosti, Leisti kehaisee.
Itämeri esittelee viiden päivän aikana sekä tuuliset että blägät kasvonsa.
Sää on kolea, mutta diplomaattinen: ei tuule idästä eikä lännestä. Tuulee pohjoisesta, ja navakasti tuuleekin. Kunhan vauhtiin on päästy, vene pysyy valtaosan matkasta tanakasti Viroon kallellaan.
Paapuurin ikkuna aluksen salongissa on kuin pesukoneeseen katselisi, kuohuu ja kohisee, kun 20 000 kiloa silkkaa kauneutta kiitää styyrpuurin halssissa halki puolipilvisen Suomenlahden.
Swan on sisustettu askeettisesti. Pöydät ja muu turha on raivattu hyötytilan tieltä, sillä vauhdissa purjeita pakataan jopa kannen alla.
Kaikki syötävä ja juotava on lukituksen takana. Liesi keikkuu niklatussa akselissa veneen liikkeiden mukaan. Kahvinkeitin struuttaa kahvia patruunaan.
19-metrinen vene on 14 hengen miehistölle tiivis. Nukkumatilaa on vähän, koska aina on yksi vuoro jalkeilla. Vene on pidettävä vauhdissa ympäri vuorokauden. Jos purje on vaihdettava keskellä yötä, se vaihdetaan. Jos tarvitaan lisää miehiä, heitä herätetään.
– Näitä veneitä pitää trimmata koko aika. Kivaa, että tiimi on valmis tekemään paljon töitä, Leisti sanoo.
Suomalaisten gastit haikkaavat ja tarkkailevat tuulenpuuskia.
Painoo ales, Leisti huutaa. Nuori joukko hyppää kallistelevan veneen alemmalle reunalle.
– Pieni pumppu, kaksi ylös…! Ja sit takas…! Kaikki ylös haikkaamaan!
Näin tarkasti veneen painopistettä säädellään, ihmisen tarkkuudella.
Suomenlahti kuohuu, vesi synkkänä pauhaa. Päivävuoro istuu veneen ylemmällä reunalla, jalat ulkona roikkuen, ja etsii aaltojen väreilyistä ja pilvimassojen liikkeestä merkkejä "blosiksista".
– Pieni puuska tulossa edestä! Viisi, neljä, kolme…
Joka sekunti on tärkeä, purjeen asento ratkaiseva. Isomaston reuna räpättää, virtauslangat hulmuavat tuulessa.
– Hyvä spiidi ja kulma verrattuna edellä oleviin, toteaa Leisti tyytyväisenä.
Tätä se on seuraavat viisi päivää.
Christer Baggström ja kippari Samuli Leisti suunnittelevat naviskassa reittiä.
Suomenlahti on antoisa. Vene säntää kymmenen solmun keskivauhtia, hetkellisesti jopa 16 solmua: 30 kilometriä tunnissa.
Christer Baggström istuu naviskassa ja arvioi ruudulta suuntia: alkupätkä 15 merimailia, sitten 36 mailia länsiluoteeseen ja sieltä 70 mailia lounaaseen...
– Ollaan ihan suoraan menossa, hän huutaa kannelle, vaikka ollaan ihan vinossa. Valkea genaakkeri, välillä isopurjeen puomikin, hipoo vedenpintaa.
– Kolme astetta vielä ylös!
Satelliittinavigaattori kertoo outoja. Merikarttaan on merkitty kielletty alue KR-110/147, joka pitäisi kiertää, mutta Team Venäjän Bronenosec, "Panssarilaiva", posottaa surutta sotilasalueen halki!
Ja puolimatkassa Tsaar Peeterin hydrauliikka pettää. Sähköiset laitteet muuttuvat manuaalisiksi. Purjeiden trimmaajankin on kaivettava veivi laatikosta.
Vauhdikkaassa menossa purjeita pakataan myös veneen ahtaassa salongissa.
Päivä taittuu iltaan. Jiipit ja vendat, myötä- ja vastatuulikäännökset, seuraavat toisiaan.
Skuutit vinkuvat, liikit läpättävät. Aurinko taikoo pilvestä outoja, rusottavia taideteoksia.
Inkerinmaa etelässä on kadonnut horisonttiin. Vain säiliöalukset ja satunnaiset veneilijät rikkovat taivaanrannan viivaa.
Venäläisten ja Team Europen valot vilkkuvat horisontissa. Paria mailia enempää ne eivät saa välimatkaa revityksi. Brittien venekunta on jo auttamatta jäljessä.
Aamuhämärissä kallioinen Suursaari kohoaa paapuurissa Kotkan eteläpuolella.
Menetetty Suursaari tervehtii aamuöisiä merenkulkijoita.
Kalbådagrundin majakka kertoo, että Porvoossa ollaan. Harmajalta häämöttää jo Helsinki.
Kello 5.03,31 Team Finland ylittää maaliviivan ja heittää köytensä Lauttasaaren möljälle.
Ensimmäiset 157 merimailia, vajaat 300 kilometriä, on takana. 14,5 tuntia siihen meni.
Suomalaiset ovat pitäneet reippainta matkavauhtia, mutta kommellukset ja pienet taktiset erheet tuovat sen vasta neljäntenä Helsinkiin.
Tullin tulo kestää neljä tuntia. Laiturilla, sekavan varusteröykkiön keskellä, torkkuu ryytynyttä porukkaa.
Suomalaismiehistö saapuu aamuviideltä Helsingin Lauttasaareen.
Jo samana iltana Swanit lipuvat Suomenlinnan ohi kohti Gotlantia ja Rostockia.
Kisan luonne muuttuu. Jos Helsinkiin köröteltiin "yhtä kapeaa latua pitkin", nyt voidaan koluta vaikka Ruotsin ja Viron rannikot.
– Se on ison pelin paikka. Säätiedot pitää saada ja täytyy pitää silmät auki paineitten ja pilvien kanssa. Kun pysyy tuulen paineessa, eikä aja siihen reikään, niin hyvä tulee, Leisti sanoo.
Kolme päivää myöhemmin kärjessä etenevät suomalaiset ajavat siihen reikään. Saksan SGM työntyy kalkkiviivoilla ohi ja voittaa legin 20 minuutilla.
Kokonaistuloksissa suomalaiset saavat tunnustaa myös Team Europen ja venäläiset paremmikseen. Mutta kippari on tyytyväinen.
– Hieno kisa ja loistava mahdollisuus viedä taas Suomi-purjehdusta maailman kartalle. ●
Christer Baggström (oik.), Samuli Leisti, Mariusz Klupinski ja Juho Kotiranta maalissa Rostockissa.