Apu

Hannu Lauerma: Merkittävä osa motoriikastamme on tiedostamatonta – taikuutta ei tarvita selittämään, jos sormus liikkuu itsekseen

Hannu Lauerma: Merkittävä osa motoriikastamme on tiedostamatonta – taikuutta ei tarvita selittämään, jos sormus liikkuu itsekseen
Ideomotorinen ilmiö saa aikaan maagiseksi koetun liikkeen ”spiritismissä” käytetyn liukaspintaisen Ouija-laudan päälle laitetulla kohdistimella. Jos pelaajien silmät peitetään ja laudan asentoa vaivihkaa muutetaan, ei ”henki” enää tuota ymmärrettäviä vastauksia, kirjoittaa psykiatri Hannu Lauerma kolumnissaan.
Julkaistu: 3.11.2021

Keskustelin kerran erään psykoterapian parissa työskentelevän naisen kanssa hänen uskostaan telepatiaan ja kaukovaikuttamiseen. Hän käytti esimerkkinä kokemusta, joka liittyi hänen juuri aloittamaansa ratsastusharrastukseen. Hevonen aivan selvästi reagoi jo hänen aikomukseensakin kääntyä vasemmalle tai oikealle, joten hänellä oli siihen aineeton yhteys.

Erityisesti psykoterapian yhteydessä terapeutin tulisi ehdottomasti kyetä ymmärtämään maailmaa ja pysyä realiteettien puolella ilman fantasiointia, jota siinä ei tarvita. Jos hän olisi lukenut hiukankin alan teoriaa tai keskustellut aiheesta kokeneemman ratsastajan kanssa, hän olisi tiennyt, että hyvin jalostettu ja koulutettu ratsuhevonen reagoi todella herkästi niin sanottuihin painoavuihin.

Jo ratsastajan pään liike ja sen mukana tapahtuva hienoinen asennon muutos, josta ratsastaja ei ole välttämättä edes tietoinen, muuttaa taakan massakeskipistettä. Hevonen kääntyy sen mukaan tai ainakin valmistautuu käännökseen.

Merkittävä osa motoriikastam­me on tiedostamatonta, joten taikuutta ei tarvita selittämään lastenkutsujen klassikkoakaan. Kun sormus tai muu pieni paino sidotaan pitkähkön langan päähän, koehenkilö pystyy yleensä kehotuksesta pitämään sen jokseenkin paikallaan. Kun sen alle laitetaan paperi johon on piirretty viiva, ja sanotaan sormuksen kohta alkavan heilua sen suuntaisesti, ennustus toteutuu. Ja kun paperia käännetään, alkaa sormuksen liike vaihtaa suuntaansa sen mukaan.

Ilmiö perustuu siihen, että raajan pitäminen ilmassa paikallaan on aktiivista lihastyötä, ja yritys estää sormuksen viivanmukainen liike johtaa tiedostamattomiin minimaalisiin korjausliikkeisiin, jotka vain voimistavat sormuksen vaikeasti hallit­tavaa liikerataa.

Sama niin sanottu ideomotorinen ilmiö saa aikaan maagiseksi koetun liikkeen usean henkilön pitäessä sormiaan ”spiritismissä” käytetyn liukaspintaisen Ouija-laudan päälle laitetulla kohdistimella. Jos pelaajien silmät peitetään ja laudan asentoa vaivihkaa muutetaan, ei ”henki” enää tuota ymmärrettäviä vastauksia.

Fasilitoija saa usein mieleisiään vastauksia, eräässä tapauksessa jopa luvan seksuaaliseen kontaktiin avuttoman potilaan kanssa.

Esimerkkejä illusorisista ihmeistä ja niiden perin maallisista mekanismeista on lukemattomia, esimerkiksi Der Kluge Hans, näennäisesti laskemaan kykenevä ja puhetta ymmärtävä hevonen, joka kaviollaan tietyn määrän kopauttamalla vastasi jopa neliöjuuria koskeviin kysymyksiin. Viisas hevonen näet huomasi aivan vilpittömän ohjaajansa olemuksessa muutoksen juuri sopivan kopautusten määrän kohdalla.

Kun ikivanhoja ihmeentekijöiden rutiinitemppuja käytetään vaikutuksen tekemiseen tai apuraha-anomusten tueksi, rekvisiittana käytetään joskus valeluonnontieteelliseen tapaan termejä, joita ei noissa yhteyksissä tarvittaisi. Klassikkoja ovat ainakin kvantit ja aivopuoliskojen erot.

Välillä ihmeenomaisin lupauksin tuloaan tehnyt syvästi kehitysvammaisten ihmisten ”fasilitointi” eli käden tukeminen niin, että henkilö näyttää kirjoittavan näppäimistöllä, on osoitettu fasilitoijan ideomotoriikasta kumpuaviksi liikkeiksi. Se ei ole aitoa kommunikointia.

Fasilitoija saa usein mieleisiään vastauksia, eräässä tapauksessa jopa luvan seksuaaliseen kontaktiin avuttoman potilaan kanssa.

Kommentoi »