Apu

Tähtihaastattelu: Jane Fonda, ikuinen aktivisti

Tähtihaastattelu: Jane Fonda, ikuinen aktivisti

Kahdesti Oscarilla palkitun Jane Fondan elämä oli pitkään vaikeaa. Isän rakkauden puutteessa hän ajautui huonoihin avioliittoihin ja ryntäsi barrikadeille ajattelematta tekojensa seurauksia. Fonda pääsi sinuiksi itsensä kanssa vasta kypsällä iällä.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

On vaikea uskoa eteeni istahtavaa Hollywood-tähteä 80-vuotiaaksi. Jos en tietäisi Jane Fondan ikää, veikkaisin häntä pariakymmentä vuotta nuoremmaksi.

Näyttelijän olemusta nuorentaa myös hänen vaatetuksensa: vaaleanpunainen silkkimekko hyväilee hänen hoikkaa vartaloaan aivan kuin joskus 50-luvulla, jolloin hän poseerasi valokuvamallina Vogue-lehden kannessa.

– Voi voi, tämän ulkokuoren alla olen jo aikamoinen raunio.  Yritän kuitenkin pysyä terveenä. Minulla on uusi lantio ja minua on paikkailtu sieltä sun täältä. Päätin myös antaa kasvoilleni nuorennusleikkauksen, koska tämän ikäisten naisten on vaikea saada muuten minkäänlaisia rooleja. Olenkin saanut sen ansiosta hieman jatkoaikaa, ainakin mitä näyttelemiseen tulee, Jane Fonda sanoo.

Jane Fondan poika Troy Garity on myös näyttelijä. Kuvassa myös Fondan tytär Vanessa Vadim (vas.) ja Garityn vaimo Simone Bent.

Fonda on vaatimaton, sillä pelkän jatkoajan sijaan hän on saanut myös menestystä ja palkintoehdokkuuksia. Fonda nähdään Netflixin kehutussa tv-sarjassa Grace and Frankie, jossa hän näyttelee Lily Tomlinin kanssa 70+-ikäisiä naisia, joiden aviomiehet ilmoittavat yllättäen jättävänsä vaimonsa mennäkseen keskenään naimisiin.

Jo neljä kautta kuvattu sarja kertoo, miten luonteeltaan erilaiset naiset Grace ja Frankie muuttavat avioerojensa jälkeen yhteen asumaan ja sokista toivuttuaan alkavat setviä omaa elämäänsä.

Vähältä piti, ettei Gracen rooliin olisi tullut joku muu. Mentyään naimisiin mediamoguli Ted Turnerin kanssa vuonna 1991 Fonda jätti näyttelemisen viideksitoista vuodeksi ja keskittyi avioliittoonsa.

– Minulla ei ollut aikomustakaan palata näyttelemisen pariin. Aloin kirjoittaa avioliittoni loppuvuosina muistelmiani ja kun kävin läpi omaa elämääni huomasin, että olin muuttunut aika paljon. Ajattelin, että olisi ehkä hauskaa palata taas kameroiden eteen, Fonda muistelee. 

Anoppi on pahin (2005) sai Fondan palaamaan alalle. Mukana Jennifer Lopez.

Sitten Fonda sai luettavakseen Anoppi on pahin -elokuvan käsikirjoituksen.

 – Ajattelin, että oltuani kymmenen vuotta Ted Turnerin vaimona olisin juuri sopiva rooliin. Tedillä kun on edellisistä avioliitoista viisi lasta, Fonda vitsailee.

Yhteistyö Lily Tomlinin kanssa ei syntynyt sattumalta.

– Laitoin sanan kiertämään, että olisin kiinnostunut tv-työstä hänen kanssaan. Meistä tuli hyvät ystävät tehdessämme vuosia sitten Yhdeksästä viiteen -elokuvaa, rakastan hänen herskyvää huumorintajuaan. 

Elokuva Yhdeksästä viiteen (1970) yhdisti vahvat naiset Lily Tomlinin, Dolly Partonin ja Jane Fondan.

Sitten Frendit-sarjan tuottanut Marta Kauffman otti yhteyttä Fondaan. Kauffman kertoi, että hänellä olisi idea, josta voisi kehittää kaksikolle sopivan tv-sarjan. 

Fonda paljastaa, että vaikka Grace and Frankie on lähinnä komedia, sen tekeminen osoittautui hänelle vaikeaksi.

– Aloin pikkuhiljaa vihata roolihahmoani. Sarjahan alkaa sillä, että Gracen mies ei rakasta häntä enää ja sanoo jättävänsä hänet. Se liippasi liian läheltä omaa elämääni. Avioliittoni oli hieman aikaisemmin päättynyt avioeroon. En osannut erottaa omaa elämääni roolihahmostani ja se koski.

Terapiassa käynti auttoi.

– Kävimme Gracen roolihahmon läpi juurta jaksain, ja nyt Grace on kuin uusi ihminen. Hän on paljon valovoimaisempi ja täynnä elämänhalua. Gracessa on paljon omaa itseäni ja käymällä läpi roolihahmoni ongelmat selvitin myös omaa päätäni.

Ammutaanhan hevosiakin (1969) toi Fondalle Oscar-ehdokkuuden. Kuvassa myös Michael Sarrazin.

Fondan CNN-uutiskanavan perustajan Ted Turnerin kanssa solmima avioliitto, hänelle järjestyksessä kolmas, päättyi eroon, kun Fonda kyllästyi lopulta miehensä syrjähyppyihin. Niitä oli tapahtunut jo seurustelun aikana, mutta Fonda oli ummistanut asialle silmänsä.

– Seurustelimme kaksi vuotta ennen kuin menimme naimisiin, Fonda kertoo vuonna 2005 ilmestyneissä muistelmissaan Tähänastinen elämäni.

Fonda ja Turner menivät naimisiin Fondan syntymäpäivänä vuonna 1991. Viikko sen jälkeen Time-lehti valitsi Ted Turnerin vuoden henkilöksi.

Kuukautta myöhemmin Fonda sai selville, että Turner tapaili yhä muita naisia.

Paukkurauta-Katissa (1965) Jane Fonda näytteli jo pääosaa.

– Sain raivokohtauksen ja uhkasin lopettaa avioliittomme siltä seisomalta. Pakenin Atlantan-kodistamme Los Angelesiin enkä tavannut ketään pariin viikkoon. Mietin, että mitähän miehessä on vikana, kun hän näyttää rakastavansa sinua sydämensä pohjasta mutta käy samalla vieraissa.

Turner lupasi parantaa tapansa ja olla uskollinen, ja Fonda otti hänet lopulta takaisin. Onnellista yhteiseloa kestikin seitsemisen vuotta. Avioliiton viimeisinä vuosina Turner alkoi kuitenkin tapailla taas muita naisia.

Kokemus oli erityisen vaikea siksi, että Jane Fondan ensimmäinen avioliitto ranskalaisen elokuvaohjaajan Roger Vadimin kanssa päättyi niin ikään aviomiehen uskottomuuteen. 

Klute – rikosetsivä (1971) toi Fondalle tämän ensimmäisen Oscarin. Kuvassa myös Donald Sutherland.

 – Elämäni on opettanut minulle, että jotkut miehet toimivat Fornicato, ergo sum -periaatteella (suomeksi ”petän, siis olen”). Minun heikkouteni on ollut langeta juuri tuollaisiin miehiin, Jane Fonda sanoo.

Syyt Fondan epäonnistuneisiin avioliittoihin juontavat osaksi isän rakkauden puutteeseen. Arvostettu Hollywood-tähti Henry Fonda tunnetaan monista elokuvarooleista, joissa hän esittää määrätietoista ja peräänantamatonta sankaria, joka ei anna tunteille sijaa. Henry Fonda oli omassa elämässään samanlainen.

– Isälläni ja minulla oli vaikea suhde, Fonda sanoo.

Hän hiljenee ja miettii hetken.

– Isäni kuului siihen sukupolveen, joka ei osannut näyttää tunteitaan. Rakastin häntä suunnattomasti, mutta hän ei koskaan halinut minua tai sanonut rakastavansa minua. 

Fonda kertoo kantaneensa asian synnyttämää tunnetaakkaa koko elämänsä.

Katharine Hepburn sanoi minulle kerran, että naiset valitsevat sellaisen aviomiehen, jollaisen haluavat. Minä yritin aina valita isäni vastakohdan, joka pystyisi näyttämään tunteensa. Ehkä he olivat pinnalta juuri sellaisia, mutta osoittautuivat loppujen lopuksi kyvyttömiksi pysyvään parisuhteeseen.

Kultalammessa (1981) Jane Fonda työsti vaikeaa isäsuhdettaan Henry Fondan kanssa. Mukana Katharine Hepburn.

Vaikka isäsuhde oli vaikea, Fonda yritti kuitenkin Henry Fondan viimeisinä vuosina lähentyä tämän kanssa. Hän kertoo, miten hän Henry Fondan vanhetessa osti oikeudet Broadwaylla pyörineeseen Kultalampi-näytelmään ja halusi tehdä siitä elokuvan isänsä kanssa tämän ollessa vielä elossa.

Elokuvassa vanhuuttaan viettävä aviopari Norman Thayer (Henry Fonda) ja hänen vaimonsa Ethel (Katharine Hepburn) viettävät viimeistä kesää kesämökillään.

Isästään vieraantunut tytär Chelsea (Jane Fonda) saapuu perheensä kanssa tapaamaan vanhempiaan ja tytär yrittää epätoivoisesti päästä lähelle isäänsä.

Elokuvan lopussa on herkkä kohtaus, joka peilaa isän ja tyttären suhdetta tosielämästä.

Chelsea sanoo kalastusretkeltä palaavalle isälleen, että haluaisi jutella tämän kanssa.  

”Voisimmeko vihdoinkin aloittaa normaalin isä-tytär-suhteen?” hän sanoo. Isä vastaa kylmästi: ”Oletko huolissasi perinnöstä, vai mitä?” Tytär vastaa kyyneleet silmissä: ”Ei, haluaisin vain olla ystäväsi.” 

– Kyyneleet valuivat silmistäni jo käsikirjoitusta lukiessani. Minun oli vaikea pidätellä itseäni, kun kuvasimme kyseisen kohtauksen. Varsinkin, kun huomasin kohtauksen merkitsevän isällenikin paljon. Kertaakaan ei tarvinnut näytellä itkemistä, kyyneleet ovat tässä elokuvassa aitoja, Fonda muistelee.

Isä ja tytär eivät koskaan jutelleet elokuvasta. 

– Olin silti onnellinen, että sain tehdä sen hänen kanssaan. Vaikkei hän sitä koskaan sanonutkaan, sydämessäni tiesin hänen tietävän, että rakastan häntä suuresti.

Elokuva toi Oscarit sekä Henry Fondalle että Katharine Hepburnille. Jane Fonda oli ehdolla parhaasta naissivuosaroolista. Elokuva jäi Henry Fondan viimeiseksi, sillä hän kuoli viittä kuukautta myöhemmin eturauhassyöpään.

– Kun kirjoitin muistelmiani, Martin Luther King Juniorin tytär Yolanda soitti minulle. Kysyin häneltä, ottiko hänen isänsä häntä koskaan syliin ja juttelivatko he koskaan elämän arvoista. Yolanda vastasi ei, mutta että hänellä on kaikki isänsä puheet.

Fonda sanoo tajunneensa, että hänelläkin on kaikki isänsä elokuvat. Vihan hedelmät, Vapauttajan nuoruus, Valamiesten ratkaisu ja niin edelleen. Ja se kaikkein rakkain, Kultalampi.

Fondan ideoima ja tuottama Katkera paluu (1978) toi Oscarin sekä Fondalle että Jon Voightille.

Jane Fonda on itse voittanut kaksi Oscaria. Ensimmäisen vuonna 1971 elokuvasta Klute – rikosetsivä ja toisen seitsemän vuotta myöhemmin Vietnam-aiheisesta elokuvasta Katkera paluu.

Vietnamin sodalla on yhä suuri merkitys Fondan elämässä, sillä se paitsi teki hänestä aktivistin, oli myös tuhota hänen elokuvauransa. 

– Asustelin 60-luvulla Pariisissa aviomieheni Roger Vadimin kanssa ja näin Ranskan tv:stä uutispätkiä amerikkalaisten sotatoimista Vietnamissa. En alussa oikein tiennyt, mitä oli tapahtumassa, mutta kun sota vain jatkui ja jatkui, omatuntoni amerikkalaisena alkoi kolkuttaa.

Kiina-ilmiössä nähtiin tähtikaarti (1979) Jack Lemmon, Michael Douglas ja Jane Fonda.

Jane Fonda lensi ensin 60-luvun lopulla useaan otteeseen Amerikkaan elokuviensa kuvauksiin ja tapasi monia Vietnamista palanneita sotilaita. 

– Kuulin heiltä muun muassa, miten amerikkalaiset pommittivat vietnamilaisten riisiviljelyksiä.

Ajatus miljoonista vietnamilaisista kuolemassa nälkään kauhistutti Fondaa.

– Olin kyllästynyt elämääni Pariisissa, ja kun avioliittoni  Roger Vadimin kanssa alkoi vedellä viimeisiään, päätin, että nyt saa riittää. En halunnut enää katsoa Vietnamin sotaa vierestä, minun oli pakko tehdä jotain.

Fonda muutti takaisin Kaliforniaan vuonna 1970 ja osallistui ahkerasti moniin sodanvastaisiin tilaisuuksiin. Hän kävi puhumassa yliopistoissa ja keräsi varoja sotaveteraanien järjestöille.

Stanley & Iris -elokuvassa (1990) oli myös Robert de Niro.

Heinäkuussa 1972 Fonda matkusti Pohjois-Vietnamiin katsomaan pommitusten jälkiä. Vierailu sai paljon palstatilaa amerikkalaisessa mediassa sen jälkeen, kun Fonda kuvattiin pohjoisvietnamilaisten sotilaiden kanssa ilmatorjuntatykin vierellä.

– Minut oli kutsuttu Hanoissa järjestettyyn sodanvastaiseen tilaisuuteen, johon osallistuin mielelläni. Minua vietiin paikasta toiseen, ja yhtäkkiä minua kuvattiin tykin vierellä.

Georgia Rule -elokuvassa (2007) Jane Fonda esitti Lindsay Lohanin isoäitiä.

Fonda sanoo katuvansa tuota tapausta vieläkin.

– En silloin tajunnut, mitä oli tapahtunut, mutta kuva levisi nopeasti lehtiin. Se antoi minusta aivan väärän kuvan. Minua alettiin pilkata Hanoi Janeksi ja minut leimattiin amerikkalaisvastaiseksi. Jouduin selittelemään asiaa vielä vuosia tuon tapahtuman jälkeen, hän kertoo.

Jane Fondan sodanvastainen aktivismi palkittiin kuitenkin lopulta hänen voittaessa toisen Oscarinsa elokuvasta Katkera paluu. Elokuva on Fondan ideoima ja tuottama ja kertoo Vietnamin sodassa halvaantuneen sotilaan paluusta kotiin. 

The Butler -elokuvassa (2013) Jane Fonda esitti Nancy Reagania. Alan Rickman nähtiin Ronald Reaganina.

Joulukuussa 80 vuotta täyttänyt Jane Fonda kertoo haluavansa jatkaa elokuvien tekoa niin kauan kun halua ja voimia riittää. Hänen seuraava elokuvansa, ensi keväänä ensi-iltaan tuleva Book Club, on komedia. Se kertoo ikääntyneistä naisista, jotka saavat piristystä seksielämäänsä saatuaan luettavakseen Fifty Shades of Grey -kirjan.

Jane Fonda on myös L’Orealin mainoskasvo. Hänet nähtiin Pariisin muotiviikoilla 1.10.2017. 

– Aloitamme tammikuussa seuraavan Grace and Frankie -kauden kuvaukset ja aion sen jälkeen heittäytyä taas aktivistiksi. Haluan käyttää kaiken aikani Trumpia vastaan. Meidän on saatava hänet pois vallasta mahdollisimman pian. En voi tajuta, miten tuollainen mies voi päästä Amerikan presidentiksi, Fonda sanoo ja aloittaa pitkän analyysin siitä, miksi demokraatit hävisivät presidentinvaalin.

Kerran aktivisti, aina aktivisti.

Teksti Ilpo Musto, kuvat MVphotos ja All Over Press

Julkaistu: 9.1.2018