Apu

Syyrian sota on paikallinen, alueellinen ja suurvaltojen konflikti



Syyrian sota on paikallinen, alueellinen ja suurvaltojen konflikti

Lännen ilmaiskut olivat tutkijan mukaan pakkoreaktio kemiallisten aseiden käyttöön, mutta monimutkaisen kriisin rauhanomainen ratkaisu näyttää mahdottomalta.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat All Over Press

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi vieraileva tutkija Olli Ruohomäki, mitkä kaikki tahot ovat osallisina Syyrian kriisissä?

– Kyseessä on varsinainen sekasotku. Bashar al-Assadin shiiamuslimihallinnon pääasiallinen tukija on Iran, jolla on ollut läheiset suhteet Syyriaan 1980-luvun Irakin sodasta lähtien, sillä Syyria tuki tuolloin Irania. Iranin tavoite on luoda shiiojen hallitsema vyöhyke Teheranista Irakin Bagdadin ja Syyrian Damaskoksen kautta Libanoniin, jossa vaikuttaa shiialainen Hizbollah-järjestö.

– Toinen hallinnon tukija on Venäjä, jolla on ollut neuvostoajoista lähtien yhteyksiä Syyrian hallintoon. Venäjällä on kaksi tukikohtaa Syyriassa ja sille on tärkeää säilyttää tämä Lähi-idän sillanpääasemansa. Kyse on myös arvovallasta. Venäjä haluaa jälleen olla tasavertainen suurvalta USA:n rinnalla.

Entä ketkä tukevat kapinallisia?

– Sekin on monimutkainen ja vaihteleva tilanne. Sunnikapinallisten päätukijat ovat perinteisesti olleet Saudi-Arabia ja Qatar, jotka haluavat padota shiialaisen Iranin vaikutusvaltaa. Turkki on kääntänyt kelkkansa, koska se pitää al-Assadin hallintoa vastaan taistelevia Syyrian kurdeja terroristeina ja osana kurdivaltiota ajavaa PKK:ta (Kurdistanin työväenpuolue), jonka kanssa Turkin hallinto on ollut aseellisessa konfliktissa 1980-luvun puolivälistä lähtien.

– Yhdysvallat tuki vuoden 2011 kansannousun jälkeen kapinallisia, mutta kun ääri-islamistinen Isis liittyi taisteluun al-Assadin hallintoa vastaan vuonna 2014, tilanne muuttui.

– Näiden toimijoiden lisäksi sodassa liikkuu jopa tuhat erilaista pientä, puolisotilaallista ryhmittymää molemmin puolin, ja mukana on myös Isisistä erillinen islamistinen al-Nusran rintama, jolla on kytkökset al-Qaidaan. Voi siis puhua kaikkien sodasta kaikkia vastaan.

”Venäjä haluaa jälleen olla tasavertainen suurvalta USA:n rinnalla.”

Miksi länsivallat päättivät iskeä Syyriaan ohjuksilla juuri nyt?

– Kemiallisten aseiden käyttö oli jo Barack Obaman presidenttiaikana red line (punainen linja), jonka ylittämistä ei voi jättää rankaisematta. Donald Trumpilla ja muiden iskuihin osallistuneiden länsivaltojen päättäjillä voi olla myös sisäpoliittisia motiiveja, mutta kemiallisiin aseiden oli uskottavuuden vuoksi pakko reagoida.

Onko Syyria luokiteltavissa niin sanotuksi hauraaksi valtioksi ja jos on, miksi?

– Syyria on luisunut 2010-luvulla sellaiseksi. Hauras valtio tarkoittaa, ettei valtio kykene tuottamaan kansalaisilleen turvallisuutta eikä peruspalveluja. Autoritaarisissa arabimaissa on perinteisesti ollut vahva ja runsain budjettivaltuuksin toimiva turvallisuussektori (armeija, poliisi, tiedustelupalvelut ja niin edelleen), mutta nyt sekin on Syyriassa kaaoksessa. Maan voi luokitella olevan jossain määrin samassa jamassa kuin esimerkiksi Somalia ja Afganistan.

Syyria on pitkään kytkeytynyt laajempiin Lähi-idän levottomuuksiin. Miten esimerkiksi Israel voi reagoida nykytilaan?

– Israel on pitkään seurannut Syyrian kriisiä sivusta tarkkaillen, mutta se ei voi sallia, että sen päävihollisiin kuuluvat Iran ja Hizbollah saavat jalansijaa maan naapurissa.

– Pari viikkoa sitten Iran lähetti Israelin mukaan miehittämättömän taistelulennokin Golanin kukkuloiden itäpuolelle, ja Israel ampui sen alas. Vastavetona ammuttiin alas israelilainen hävittäjä. Näin näkyvää yhteenottoa ei ole ollut aikoihin. Tilanteesta voi kehkeytyä voimallinen väkivaltainen yhteenotto Israelin ja Iranin välillä.

Kuinka realistinen on se riski, että Syyrian tilanne voi eskaloitua konkreettiseksi yhteenotoksi Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä?

– En pitäisi sitä realistisena. Molemmilla on liikaa pelissä, ja kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan arabimaailman sisäinen yhteenotto. Kovasta retoriikastaan huolimatta myös Venäjä laskee hyvin tarkkaan, mikä voimankäyttö kannattaa ja missä.

”Kyseessä on paikallinen, alueellinen ja suurvaltojen konflikti.”

Onko Syyriaan ylipäätään mahdollista saada rauhaa lähivuosina tai edes löytää ratkaisuja, jotka kaikki osapuolet voisivat jotenkin allekirjoittaa?

– Valitettavasti näyttää siltä, että mahdollisuus on lähinnä teoreettinen. Kyseessä on kolmen tason eli paikallinen, alueellinen ja suurvaltojen konflikti, jossa on kahden ensimmäisen osalta mukana vielä uskonnollinen ulottuvuus. Syyrian sodasta myös hyötyvät sekä valtapoliittisesti että taloudellisesti aivan liian monet tahot, jotta rauhanomainen ratkaisu olisi houkutteleva.

– Kokonaisuuden voi sanoa muistuttavan Rubikin kuutiota: jos yksi sivu saadaan paikalleen ja osapuolia tyydyttäväksi, ratkaisu on vinossa toisesta kohtaa.

Syyrian sota

  • Alkoi vuonna 2011 kansannousuna presidentti Bashar al-Assadin hallintoa vastaan, mutta on laajentunut täysimittaiseksi sisällissodaksi, johon myös ulkovallat ovat sekaantuneet.
  • Hallitusta kannattavat shiialaiset taistelevat kapinallisten sunnien kanssa. Osapuolia ovat myös kurdit ja vähemmistö­uskontojen edustajat.
  • YK:n mukaan sodan kaikki pääosapuolet ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin.
  • Heinäkuuhun 2017 mennessä Syyriassa oli kuollut arviolta 475 000 sotilasta ja siviiliä. Elokuussa 2017 yli 5,1 miljoonaa ihmistä oli paennut sotaa ulkomaille ja noin 7,6 miljoonaa oli maan sisäisessä evakossa.

Lähde: Human Rights Watch

Julkaistu: 17.4.2018