Image

Syväkurkun kuolema

Syväkurkun kuolema

Kolumni | Itä ja länsi kyttäävät kansalaisiaan yksissä tuumin, kirjoittaa Hanna Nikkanen.
Mainos

Vuosituhannen vaihteessa ryhdyimme irrottamaan puhelimista akut, kun suunnittelimme mielenosoituksia. Joku oli kuullut, että viranomaiset voivat kauko-ohjata sammutettujakin kännyköitä ja muuttaa ne salakuuntelulaitteiksi. Olin skeptinen. Ja miksi juuri meitä kierrätysvaatteilta ja maailmantuskalta haisevia tuoreita ylioppilaita vakoiltaisiin?

Tänä vuonna olen käynyt tapaamisissa, joissa puhelimet asetetaan erikoisvalmisteiseen reppuun ja viedään hotellin respaan säilytykseen. Olen ollut lounaalla, jonka lopuksi koodariseuralaiseni pyyhki sormenjäljet ruokailuvälineistä. En enää pidä mitään reaktiota liioitteluna. On hyvä, että ihmiset oppivat varovaisiksi teknologian suhteen. Toisaalta toivoisin, että he eivät opi.

Chilling effect on ilmiö, jossa seuraamusten pelko saa ihmisen vaikenemaan tilanteessa, jossa hänellä olisi laillinen tai moraalinen oikeus ottaa kantaa. 

Klassisen liberalismin isä John Locke pelkäsi yli kaiken paljastuvansa kirjojensa kirjoittajaksi. Kun Two Treatises of Government alkoi olla valmis 1680-luvulla, hätääntynyt Locke kutsui ystävänsä kokoon vannomaan, ettei kukaan kielisi tekijän nimeä. 

Myös Jonathan Swift, Alexander Pope, Thomas Paine, Jane Austen, Lewis Carroll, Syväkurkku, naisten äänioikeuden ensimmäiset kannattajat, homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin vastustajat ja sortovuosien kutsuntakieltäytyjät olivat kaikki omana aikanaan anonyymejä. Heidän nimensä paljastuivat vasta, kun heidän ajatuksiaan ei enää pidetty rikollisina tai julkeina.

Olisiko Locke uskaltanut kirjoittaa, jos Kaarle II:n voudit olisivat seuranneet hänen jokaista liikettään?

Tuskin. Tieto tarkkailun kohteena olemisesta vaikuttaa siihen, miten ihminen käyttäytyy. Jos viranomaiset olisivat aina nähneet kaiken, moni teksti olisi jäänyt kirjoittamatta, vallankumous tapahtumatta ja filosofia kehittymättä. Anonyymejä tarvitaan niin kauan, kun maailma ei ole valmis.

Stasin keräämä urkintatieto täytti aikoinaan kokonaisen kerrostalon Berliinissä. Jos Yhdysvaltain NSA:n keräämä data koottaisiin samalla tavalla, kerrostalot peittäisivät koko Euroopan ja osan Afrikkaa. 

Toukokuussa Tukholman internetfoorumissa Ruotsin ulkoministeriä Carl Bildtiä kovisteltiin vuonna 2008 säädetystä laista, joka sallii Ruotsin viranomaisten valvoa maan kautta kulkevaa puhelin- ja internetviestintää. Datan sieppaamiseen ei tarvita oikeusistuimen lupaa, kunhan viestin kohde on Ruotsin rajojen ulkopuolella. Suurin osa Suomen sähköisestä viestiliikenteestä kulkee Ruotsin kautta. 

”Tämä ei ole kansalaisoikeuskysymys. Ei ole kyse Ruotsin kansalaisista”, Bildt puolustautui. Kun joku mainitsi chilling effects -ilmiön, Bildt vastasi kärsimättömänä:

”Valvonta ei vaikuta ihmisten käyttäytymiseen, jos he eivät tiedä siitä.”

Oli vaikea olla huvittumatta, kun Edward Snowden, äkkiväärä libertaari, joutui asettamaan toivonsa turvapaikasta Venezuelaan, Kuubaan ja Vladimir Putiniin. Ayn Rand -fanille voisi tulla äitiä ikävä Caracasissa!

Snowdenin poliittinen orpous tuntuu merkittävältä uutiselta. Euroopan ja Yhdysvaltain oikeistoliberalismi on hylännyt maailmankuvan, jossa sen vihollinen oli Stasin ja KGB:n edustama kyttäysmentaliteetti. Etelä-Amerikan vasemmistohallitukset eivät nekään oikeasti pidä tietovuotajista; ne tarjoavat Snowdenille puolivillaista tukea vain siksi, että se tarjoaa halvan mahdollisuuden piikitellä Yhdysvaltoja. 

Itä ja länsi, vasen ja oikea, lyövät kättä tärkeän asian suhteen. Yksikään vakiintunut poliittinen ryhmä ei tosissaan tähtää valvontalainsäädännön tai teknisten valvontastandardien muuttamiseen. 

Locken, Swiftin ja Syväkurkun aika on ohi, ne sanovat. Maailma on valmis. ■

Hanna Nikkanen ei pyyhi sormenjälkiään ruokailuvälineistä aterian jälkeen. 

202 | syyskuu 2013

Julkaistu: 2.9.2013