Kuin viemärijärjestelmä. Sellaiseen voisi verrata ihmisen imusuonistoa, jonka kautta kulkee useita litroja verisuonistosta tihkunutta nestettä joka vuorokausi. Imusuoniston tehtävänä on poistaa neste kudoksista ja kuljettaa se takaisin verenkiertoon. Samanaikaisesti se kerää ja poistaa kudoksista tulehdussoluja, niiden mukana epäpuhtauksia ja taudinaiheuttajia sekä verenkierrosta siirtyneitä valkuaisaineita.

– Imusuonisto on tärkeä osa puolustusjärjestelmäämme, sanoo plastiikkakirurgian erikoislääkäri Pauliina Hartiala Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.

Imusuoniston kudoksista keräämää kuormaa kutsutaan imunesteeksi eli lymfaksi. Imusuonisto palauttaa imunesteen takaisin veren sekaan niin sanotuissa laskimokulmauksissa, jotka sijaitsevat kummankin solisluun alla. Tässä kohdassa kaikkein suurimmat imusuonet yhtyvät verisuoniin.

– Matkalla päätepisteeseensä imusuonisto kulkee useiden imusolmukkeiden läpi. Imusolmukkeet ovat suodatusasemia imusuoniston varrella. Niissä imunesteestä siivilöidään pois sellainen aines, jota ei haluta päästää verenkiertoon, lymfaterapeutti Tom Väisänen Terveystalosta selittää.

Imusolmukkeita on kaikkiaan 600–700, eniten vatsan ja kaulan alueella sekä taipeissa. Yhdessä imusuonten kanssa ne muodostavat imu- eli lymfajärjestelmän. Kun järjestelmä toimii kuin rasvattu, sen merkitystä hyvinvoinnille ei tiedosta. Jos se alkaa syystä tai toisesta tökkiä, raajat tai joskus jotkin muutkin kehon osat voivat turvota.

– Turvotukseen voi liittyä pakotusta ja kömpelyyttä, mutta harvemmin kipua. Kaikki turvotus ei kuitenkaan ole lymfaturvotusta, vaan turvotus voi johtua myös esimerkiksi laskimoiden, sydämen tai munuaisten vajaatoiminnasta tai hormonaalisista syistä, Pauliina Hartiala sanoo.

Imuteiden rakenteelliset häiriöt voidaan jakaa karkeasti kahteen alatyyppiin, primaariseen eli ensisijaiseen ja sekundaariseen eli toissijaiseen lymfaturvotukseen eli lymfaödeemaan. Primaari lymfa­turvotus johtuu harvinaisesta perinnöllisestä geenivirheestä, jonka vuoksi imujärjestelmä voi olla puutteellinen. Joskus imusuonten määrä on normaali, mutta imuteiden läpissä on vikaa. Toisinaan imuteitä on valtavasti, mutta ne eivät toimi kuten pitäisi.

– Primaarissa lymfaödeemassa turvotus voi alkaa jo sikiöaikana tai se havaitaan heti syntymän jälkeen. Tyypillisimmin se ilmaantuu murrosiässä, mutta joskus vasta nuorena aikuisena. Yleensä se oireilee jalkojen turvotuksena. Miehillä voi olla myös voimakasta kivespussien turvotusta, Pauliina Hartiala kertoo.

Sekundaarisessa lymfaödeemassa jokin ulkoinen tekijä on vahingoittanut imujärjestelmää. Tavallisin syy on syöpäleikkauksen yhteydessä tehty imusolmukkeiden poisto ja sädehoito. Tyypillisin tapaus on rintasyöpäpotilas, jolta on poistettu kainalon imu­solmukkeet.

Aiemmin tämä toimenpide tehtiin aina, kun vartijaimusolmuketutkimuksessa todettiin syöpäsoluja tai etäpesäkkeitä. Vartijaimusolmuke tarkoittaa ensimmäistä imusolmuketta matkalla syöpäkasvaimesta imunesteen kertymäalueelle, rintasyöpäpotilailla tavallisimmin kainaloon.

– Nykyään kainalon tyhjennys tehdään harvemmin. Jos vartijaimusolmukkeissa todetaan vain muutamia syöpäsoluja tai pieni etäpesäke, annetaan usein sädehoitoa ilman laajempaa kainalon tyhjennystä. Uusi tutkimusnäyttö tukee tätä tapaa, Pauliina Hartiala sanoo.

Uuden käytännön myötä lymfaturvotuksesta kärsivien rintasyöpäpotilaiden määrä on vähentynyt merkittävästi ja vähenee edelleen. Rintasyöpä ei kuitenkaan ole ainut imuteiden kautta leviävä syöpä. Myös melanooma sekä gynekologiset ja urologiset syövät leviävät niiden kautta. Siksi lymfaturvotusta voi ilmaantua myös näitä syöpiä sairastaville, mikäli sairauden hoito vaatii imusolmukkeisiin kajoamista.

– Imusolmukkeiden poiston jälkeinen sädehoito lisää lymfaturvotuksen riskiä selkeästi ja saattaa nopeuttaa sen ilmaantumista. Myös ylipaino on lymfaturvotuksen osatekijä. Joskus harvoin se voi olla jopa ainoa syy alaraajan lymfaturvotukseen, Pauliina Hartiala kertoo.

Sekundaarista lymfaturvotusta voivat aiheuttaa myös jotkin bakteeritulehdukset, kuten ruusu. Se on useimmiten alaraajassa esiintyvä ihon ja ihonalaiskudoksen vakava infektio.

– Ruusussa tulehdus ulottuu ihon pinnallisiin kerroksiin ja imusuoniin. Siksi se saattaa altistaa imuteiden tuhoutumiselle. Imutiet voivat katketa myös suurehkoissa pehmytkudosvammoissa, kuten avomurtumassa alaraajan alueella, ja pitkittynyt tulehdus saattaa estää niiden korjaantumisen, Pauliina Hartiala sanoo.

Pienemmätkin vammat, esimerkiksi nilkan nyrjähtäminen, voivat aiheuttaa voimakasta turvotusta. Nilkka voi paisua muutamassa minuutissa palloksi.

Turvotus on tavallista myös kaikkien leikkausten jälkeen leikkausalueella. Koska kudosta on vahingoitettu kirurgin viillolla, siihen suodattuu ja kertyy normaalia enemmän nestettä. Kuorma nousee niin suureksi, ettei imusuonisto ehdi poistaa kaikkea.

– Kyse ei ole imusuoniston häiriöstä, vaan siitä, että terveen ja toimivan imusuoniston kyky poistaa nestettä saattaa tietyssä tilanteessa ylittyä. Näin käy myös silloin, kun ihminen ei pysty liikkumaan, ja lihaspumpputoiminta puuttuu. Siksi esimerkiksi pyörätuolissa istuvan jalat usein turpoavat, Tom Väisänen sanoo.

Vammojen jälkeinen turvotus on ohimenevää ja laantuu itsekseen ajan mittaan. Samoin käy leikkausten jälkeen. Tällaista turvotusta ei välttämättä tarvitse hoitaa, mutta toki sen pikainen poistuminen nopeuttaa vamman paranemista.

– Sen sijaan imusolmukkeiden poiston jälkeistä lymfaturvotusta pitäisi päästä hoitamaan mahdollisimman pian. Hoidon aikainen aloittaminen voi monissa tapauksissa pysäyttää turvotuksen tai ainakin hidastaa sen etenemistä, Väisänen sanoo.

Avainsana lymfaturvotuksen hoidossa on kompressiohoito. Se on osa lymfaterapiaa.

– Lymfaterapia on fysioterapian erikoisala, ja sen toteuttaa lymfaterapeutti, joka on erikoistunut turvotuksen hoitoon, Tom Väisänen kertoo.

Mikäli turvotus alkaa pitkän ajan kuluttua syöpäleikkauksesta, voi mennä tovi, ennen kuin se tunnistetaan lymfaödeemaksi.

– Tunnistamisessa auttaa se, että lymfaturvotus on yleensä toispuoleista, Tom Väisänen sanoo.

Esimerkiksi turvonneen käden ympärys voi olla 2–3 senttimetriä suurempi kuin terveen käden ympärys. Kun turvotus on näin selkeää, hoito aloitetaan kompressiosidoksella.

– Käsi sidotaan yleensä sormista kainaloon asti. Ilman kompressiota turvotus ei lähde pois. Sitomalla tuotetaan paine, joka vähentää nesteen suodattumista verisuonista ja voimistaa virtausta niin laskimoissa kuin imusuonissakin.

Ennen sitomista lymfaterapeutti käsittelee turvonnutta raajaa manuaalisesti, jotta imunesteen eteneminen kudoksessa paranisi. Sitten ihon suojaksi laitetaan sideharsoputki, väliin pehmustemateriaalia ja sen päälle varsinainen kompressiosidos.

– Paksu paketti rajoittaa jonkin verran raajan liikettä. Sidos kuitenkin toimii parhaiten, kun raajaa käytetään. Siksi kättä tulisi liikuttaa mahdollisimman normaalisti. Jos jalka on sidottu, tärkeintä on kävellä. Kun kompressio ja pumppaava lihastyö yhdistetään, turvotus poistuu parhaiten, Tom Väisänen neuvoo.

Sidos alkaa yleensä heti vähentää turvotusta. Silloin se löystyy ja on tehtävä uusi sopiva sidos.

– Kun tulosta ei enää synny, hankitaan mittatilaustyönä lääkinnällinen kompressiotuote, esimerkiksi kompressiohiha tai -sukka. Jos turvotus on vain vähäistä, kompressiotuote voidaan joskus hankkia saman tien, Tom Väisänen sanoo.

Lymfaterapiassa olisi syytä käydä hyvin tiiviisti, ensimmäisen viikon aikana jopa päivittäin. Julkisessa terveydenhuollossa lymfaterapiaa saa kuitenkin rajallisesti.

– Sitä suositellaan pääasiassa ”tehostekuurina” juuri ennen yksilöllisen kompressiotekstiilin mittausta, jotta pahin turvotus saadaan ajettua pois, Pauliina Hartiala sanoo.

Useimmiten yksilöllistä kompressiotuotetta käytetään vain päivisin. Yöllä ollaan vaakatasossa, jolloin nestettä kudoksiin ajava paine on pienempi. Silloin turvotus vähenee.

– Kompressiotuotteet kuivattavat ihoa, joten on hyvä, että iho saa välillä hengittää. Ihoa pitää muutenkin hoitaa, koska turvonneella alueella sen puolustusmekanismit ovat heikentyneet. Pienikin ihorikko voi johtaa ruusuun, ja jokainen ruusu heikentää imusuoniston toimintaa entisestään, Tom Väisänen sanoo.

Ihon hoidossa tärkeintä on säännöllinen rasvaaminen. Siitä huolehtiminen on jokaisen omalla vastuulla, kuten myös lihaspumpputoiminnan aktivoiminen ja kompressiotuotteen päivittäinen käyttö.

– Kompressiotuotteiden tuottama paine vähenee käytössä, minkä takia ne tulee uusia viimeistään puolen vuoden käytön jälkeen, mieluummin tiheämmin. Käytössä on oltava kaksi tuotetta kerrallaan, jotta toisen voi pestä, Tom Väisänen sanoo.

Joissakin kunnissa potilas joutuu kuitenkin taistelemaan saadakseen tarvittavan määrän tuotteita. Tämän on valitettavaa, sillä hoito ei ole tehokasta, jos tuotteita ei saa uusittua tarpeeksi tiuhaan.

– On tärkeää hoitaa lymfaturvotusta alusta asti hyvin, jotta säästytään isommilta ongelmilta. Osalla potilaista turvonneeseen raajaan voi kertyä ajan kuluessa ylimääräistä rasvaa. Riski on suurempi, jos kompressiohoito ei ole toteutunut toivotulla tavalla, Pauliina Hartiala sanoo.

Rasvaa voi kertyä huomattavia määriä, jopa 1–2 litraa. Se aiheuttaa kömpelyyttä ja paineen tuntua, eivätkä vaatteet istu päälle. Lisäksi tuki- ja liikunta­elimistön epätasainen kuormittuminen voi aiheuttaa vaivoja.

– Jos rasvaa on runsaasti paikallisesti, esimerkiksi kyynärvarressa, raajaa voidaan pienentää rasva­imulla. Se useimmiten parantaa toiminta- ja työkykyä sekä elämänlaatua. Rasvaimu ei kuitenkaan poista tukitekstiilin käytön tärkeyttä, koska se ei paranna imujärjestelmän toimintaa, Pauliina Hartiala sanoo.

Kirurgisia hoitoja voidaan käyttää myös alkuvaiheen lymfaturvotukseen. Vaihtoehtoja ovat imutielaskimo-ohite ja imusolmukesiirre. Ensimmäisessä imusuonia yhdistetään laskimosuoniin, jälkimmäisessä alavatsalta otetaan imusolmukkeita sisältävä kieleke, joka siirretään kainaloon korvaamaan poistettuja imusolmukkeita.

– Näitä toimenpiteitä voidaan harkita, jos turvotus on alkanut nopeasti ja se vastaa huonosti kompressiohoitoon tai altistaa toistuville ruusuille tai muille infektioille, Pauliina Hartiala sanoo.

Imuteiden kirurgisten toimenpiteiden jälkeen suositellaan manuaalista lymfaterapiaa, jotta imuteihin saataisiin mahdollisimman tehokas virtaus.

– Sen on todettu olevan tärkeää uusien imuteiden kehittymisen kannalta. Kompressiotuotetta käytetään päivin öin ainakin ensimmäiseen vuosikontrolliin, Hartiala kertoo.

Kompressiotuote on lymfapotilaalla yleensä loppuelämän kumppani. Jos se unohtuu kaappiin, turvotus pahenee.

– Joskus lymfaterapia joudutaan tämän vuoksi aloittamaan alusta, Tom Väisänen sanoo.

Ruokavaliolla ei voi suoraan vaikuttaa turvotukseen, joskin on todettu, että painon pudottaminen voi vähentää turvotusta. Myös liikunnan harrastaminen kannattaa, koska se tukee painonhallintaa. Moni kokee sen myös helpottavan turvotusta.

– Lääkehoitoja lymfaturvotukseen ei toistaiseksi ole. Nesteenpoistolääkkeistä ei ole pitkäkestoista apua, koska vika ei ole munuaisissa, Pauliina Hartiala sanoo.

Kompressio on lymfaturvotuksen tärkein hoito, oli sen aiheuttaja mikä tahansa. Kompressio tehoaa myös useimpiin muista syistä johtuviin turvotuksiin.

– Mikä tahansa turvotus voi altistaa imujärjestelmän häiriöille, jos se jatkuu pitkään. Siksi hankala turvotus kannattaa aina hoitaa, Tom Väisänen sanoo.