Eeva

Syöpä pysäytti oopperalaulaja Monica Groopin: ”Pelkäsin, että seuraan äitini polkua”

Syöpä pysäytti oopperalaulaja Monica Groopin: ”Pelkäsin, että seuraan äitini polkua”
Talvella runsaat neljä vuotta sitten oopperalaulaja Monica Groop itki äitinsä haudalla. Hän oli saanut syöpädiagnoosin äitinsä tavoin. ”Onneksi oireeni olivat selvät, ja syöpä huomattiin ajoissa.” Parantuminen on opettanut Monicalle, ettei koskaan voi miettiä tekevänsä jotain vasta sitten vanhempana.
Julkaistu: 28.2.2021
Pellingin saaristoidylli on täydellinen. Punainen talo, alun perin kauppa, kohoaa rantatontilla. Kesätuuli kutittaa kaislikkoa ja rantakoivuja, ja pionit pyöristyvät täyteen kukkaan. Talon takana kasvaa viinimarjoja ja karhunvatukoita. Nurmikenttä on valtava.
”Nurmesta huolehtii robottileikkuri”, huomauttaa oopperalaulaja Monica Groop.
Koteja perheellä tuntuu olevan liiankin kanssa, Monica kertoo nauraen. Hänellä ja lääkäripuoliso Per-Henrik Groopilla on asunnot myös Helsingissä ja Espanjan Andalusiassa.
Monica Groop osti miehensä kanssa talon Pellingistä yli kuusi vuotta sitten. ”Olisin halunnut helppohoitoisemman paikan, mutta nyt rakastan tätä”, Monica Groop sanoo.
Seuraavana päivänä pariskunta on suuntaamassa Närpiöön, jossa odottaa Per-Henrikin eli Perran isän aikoinaan rakennuttama vanha talo. Porvoon saaristossa sijaitsevasta Pellingintalosta on suunniteltu kotia rauhallisia eläkepäiviä ja mahdollisia lapsenlapsia ajatellen.
Monica on nyt 62-vuotias, Perra on täyttänyt 64. Skandinaavisen vaalein ja pehmein sävyin sisustetussa talossa ei toistaiseksi ole nähty hiljaiseloa. Monica käynnisti Pellingin musiikkipäivät vuonna 2016, kaksi vuotta sen jälkeen, kun pari oli ostanut talonsa.
Vuoden 2020 festivaalin kohtaloa jouduttiin jännittämään kalkkiviivoille asti koronaviruksen aiheuttamien rajoitusten takia.
”Onneksi pystymme järjestämään festivaalimme. Konsertti Porvoon tuomiokirkossa jää väliin, mutta esitämme täällä Pellingissä klassista musiikkia ja kansanmusiikkia neljässä eri paikassa”, Monica kertoo.
Monican mezzosopraanoa kuullaan muun muassa Gösta Nystroemin meriaiheisten kappaleiden ja Franz Schubertin laulujen tulkkina.
Laulujen sanoitukset ovat Monica Groopille tärkeitä.

Pitkä ura oopperalaulajana

Monica Groop on tehnyt pitkän ja näyttävän uran maailman oopperalavoilla ja konserttisaleissa. Nykyisin hän opettaa tulevia oopperalaulajia. Myös esiintyvän taiteilijan työ jatkuu, mutta oopperalaulajan ura hiljenee väistämättä iän myötä.
”Oopperalaulajan ja lääkärin ja tutkijan urat ovat tässä vaiheessa hyvin erilaisia. Olemme epäsynkroniassa”, Monica sanoo viitaten puolisoonsa.
FinnDiane-tutkimusryhmän vetäjänä ja professorina työskentelevä Per-Henrik Groop on uransa huipulla. Diabeteksen ja munuaissairauksien yhteyden erikoistuntija on suosittu luennoitsija, ja hänellä on paljon työmatkoja.
”Olisin toivonut, että kun minä hiljennän työssäni vauhtia, mieheni olisi tehnyt samoin. Kun asiasta tulee erimielisyyttä, hän saattaa sanoa, että minä olin meistä se, joka aiemmin matkusti työkseen. Mutta ei se ole sama asia! Nuorena kaikki oli vielä edessä, mutta tässä vaiheessa näkee elämän lopun.”
Tosin aviomies on luvannut rauhoittua, jos perheeseen syntyy lapsenlapsia. Parin ainoa lapsi, Johan Groop, 38, meni naimisiin viime kesänä.
”Olin silloin viisikymppinen, ja työtarjoukseni alkoivat vähetä. Se harmitti, koska koin, että minulla oli vielä paljon annettavaa.”
Monica Groop

”Ajattelin, että lopetan urani ajoissa”

Monica muistelee, kuinka hän oletti tietävänsä, millaista oopperalaulajan uran lopettaminen on. Hän seurasi nuorena ruotsalaista sopraanoa Birgit Nilssonia ja muita oopperataiteen legendoja. Eivätkö he nyt ymmärrä lopettaa, laulu kuulostaa aika pahalta, hän muistaa miettineensä.
”Ajattelin, että lopetan urani ajoissa niin, ettei kukaan pääse sanomaan minulle mitään. Virheeni oli, että kuvittelin itse päättäväni ajankohdan.”
Laulajan karriääri riippuu paljon siitä, kuka istuu ohjaajan tuolilla, kuka on hänen agenttinsa ja kuka orkesterin intendentti. Ajan myötä ihmiset vaihtuvat, ja jokainen haluaa omat joukkonsa ympärilleen.
Monican pääagentuuri Lontoossa vaihtui vuoden 2008 laman aikoihin.
”Olin silloin viisikymppinen, ja työtarjoukseni alkoivat vähetä. Se harmitti, koska koin, että minulla oli vielä paljon annettavaa. Uusi pääagentuuri ei ottanut tehtäväkseen auttaa minua enää mitenkään.”
Samaan aikaan Monica sai tarjouksen ryhtyä Sibelius-Akatemian laulutaiteen professoriksi kaudelle 2009–2014. Hänestä tuntui, että kutsu tuli hänelle liian aikaisessa vaiheessa aktiivista uraa. Hän päätti kuitenkin ottaa työn vastaan: ehkä viiden vuoden kuluttua sitä ei tarjottaisi.
Monica palasi Suomeen Lontoosta, jossa hän ehti asua yhdeksäntoista vuoden ajan. Alun perin perhe oli muuttanut Englantiin aviomiehen työn takia.
”Ääneni ei ole parhaimmillaan, kun pitää tuottaa voimakasta ääntä. Haluan laulaa kauniisti ja melodisesti”, Monica Groop sanoo.
Monica erosi professuuristaan etuajassa, sillä seuraavan kauden professorin rekrytointiprosessin valmistelussa meneteltiin hänen mielestään epäasiallisesti. Uutta professoria alettiin hakea ilman, että siitä kerrottiin Monicalle.
”Se vaihe on kuin kivi kengässäni. Sitten huomasin, että en voi olla uhri koko elämääni, vaan minun täytyy mennä eteenpäin.”
Monica olisi voinut lähteä oppilaitoksesta ja koko maasta ovet paukkuen ja muuttaa kotiinsa Etelä-Espanjaan. Hän päätti kuitenkin jäädä Sibelius-Akatemiaan tuntiopettajaksi. Nykyisin Monica nauttii työstään ja siitä, että saa olla jatkuvasti yhteyksissä nuoriin laulajiin.

”Syöpä tuli aivan yllättäen”

Talvella neljä ja puoli vuotta sitten Monica Groop huomasi, että hänen kohdustaan alkoi tulla pientä vuotoa. Gynekologi ei löytänyt selitystä, ja vuoto jatkui.
Kahden kuukauden kuluttua Monica meni uudelleen lääkäriin. Hän istui kotona keittiönpöydän ääressä, kun lääkäri soitti.
Kohdunrungossa oli pahanlaatuinen kasvain, joka piti leikata heti.
”Syöpä tuli aivan yllättäen. Perheenjäseneni olivat kyllä sairastaneet erilaisia syöpiä, ja äitini oli kuollut keuhkosyöpään kuusi vuotta aiemmin.”
Monica oli silti ajatellut, ettei sairaus osuisi hänen kohdalleen.
”Olin niin vihainen. Menin äitini haudalle ja itkin. Sanoin, etten olisi uskonut, että tulen näin pian hänen perässään. Mietin, loppuuko elämäni siihen.”
”Menin äitini haudalle ja itkin. Sanoin, etten olisi uskonut, että tulen näin pian hänen perässään. Mietin, loppuuko elämäni siihen.”
Monica Groop
Sokin jälkeen selvisi, että syöpä oli hoidettavissa. Monica ei enää pelännyt kuolevansa.
Ensimmäisen leikkauksen yhteydessä kohdusta löytyi toinen pieni nystyrä. Se leikattiin, ja hän sai solunsalpaajahoitoa.
”Oli hyvä, että oireeni olivat niin selvät. Kohdunrungonsyöpä on kavala ja voi muhia pitkäänkin huomaamatta.”

Syöpähoitoja ja turvotusta

Hyvä peruskunto auttoi kestämään syöpähoidot ja toipumaan nopeasti, Monica uskoo.
Maailmalla kiertäessään hänellä oli tapana kuntoilla hotellien kuntosaleilla ja juoksumatoilla. Nykyään Monica ajattelee tarkkaan, mitä suuhunsa pistää. Hän juoksee viiden kuuden kilometrin lenkkejä ja jumppaa kotonaan – ja venyy edelleen spagaattiin asti.
Oopperatähti ei ole koskaan polttanut tupakkaa eikä juonut alkoholia. Ei edes samppanjaa, sillä juoma ei sovi hänen lievään refluksitautiinsa. Vaiva on laulajilla yleinen.
Toisessa leikkauksessa Monicalta poistettiin lymfakudosta lantion ja vatsaontelon alueelta. Se turvotti häntä.
”Olin kuin pieni elefantti. Ensi kertaa elämässäni tunsin, mitä on olla iso. Pystyin olemaan jaloillani vain muutamia tunteja kerrallaan. Makasin jalat ylös nostettuina ja suunnittelin Pellinki-festivaalia.”
”Syöpädiagnoosi tuli minulle yllätyksenä. Kiitän kuitenkin suomalaista terveydenhoitoa. Tänään olen terve”, sanoo Monica Groop.

Monica Groop: ”Syöpään liittyy stigmaa, että kerran sairas on aina sairas”

Koskettava hetki oli, kun Monica alkoi löytää pitkiä, tummia hiuksiaan Pellingin-kodin valkoisilta lattioilta.
”Sitten otin mieheni partakoneen, ajoin pääni sileäksi ja itkin vähän. Herätin hänet ja sanoin: ’katso, millainen olen’.”
Turvallisuutta toi, että oma puoliso on lääkäri. Aina oli joku, jolta kysyä asioita. Monica sanoo kuitenkin, että lääkärin on vaikea hoitaa omaa perhettään, koska asiaan liittyy niin paljon tunteita.
”Tiesin, että miehelläni saattoi olla syövästä tietoa, jota en olisi osannut ajatellakaan. Ehkä hän lääkärinä myös pelkäsi enemmän kuin minä.”
”Otin mieheni partakoneen, ajoin pääni sileäksi ja itkin vähän. Herätin hänet ja sanoin: ’katso, millainen olen’.”
Ulkopuoliset eivät Monican mukaan välttämättä edes huomanneet sairautta. Hän oli hankkinut hyvissä ajoin hyvän peruukin.
”Tukka kasvoi takaisin entiseen mittaansa kahdessa vuodessa.”
Ulkopuolisille Monican sairaus paljastui, kun hän alkoi näyttäytyä uusissa, lyhyissä hiuksissaan. Silloin hänelle itselleen kaikki oli jo takana.
”Syöpään liittyy stigmaa, että kerran sairas on aina sairas. Jos minulle artistina sattuu huono laulupäivä, ajatellaan, että se johtuu syövästä, vaikka asia ei liittyisi siihen mitenkään. Tiedän monia laulajia, jotka ovat esiintyneet syöpähoitojen aikana.”
”Työvaatteeni on ollut iltapuku”, Monica Groop kertoo.

Mezzosopraanon rooli

Laulajatar vaihtaa ylleen liehuvahelmaisen maksimekon, ”ties kuinka vanhan”.
”Työvaatteeni on ollut iltapuku, ja se on melkoinen investointi. En ole voinut päästää itseäni lihomaan.”
Mezzosopraanon ääniala on toinen kehoon liittyvä asia. Monican roolit olivat usein niin sanottuja housurooleja eli nuorehkoja mieshenkilöitä, jolloin muhkea laulaja ei voi olla uskottava.
”Kilpailu on raakaa. Kulisseissa on aina seuraava odottamassa pääsyä paikallesi. Ei riitä, että olet musikaalinen ja osaat laulaa. Pitää olla myös roolinsa näköinen. Jouduin olemaan liikunnallinen myös lavalla, joten minun on ollut pakko pitää huolta itsestäni.”
Miesroolia varten Monicaa on pyydetty näyttämään myös säärensä, minkä hän vuosia sitten teki asiaa kummemmin ajattelematta. Tänään hän sanoisi, ettei käy.
Kun Monica Groop esiintyi maailmalla, hän vietti vapaa-aikaansa usein kuntosalilla. Hänen oli pidettävä huolta itsestään, sillä kilpailu rooleista oli raakaa.
Yhden epätasa-arvon kokemuksen Monica sai työskennellessään Kansallisoopperassa. Kun häntä pyydettiin konsertoimaan ja oopperavierailuille ulkomaille, hän pyysi vakituisesta työstään osittaista virkavapaata. Monica tiesi, että monelle mieslaulajalle oli auennut senkaltainen sopimus.
”Nuorelle mezzosopraanolle se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Jos äänialani olisi ollut matala basso tai korkea tenori, se olisi varmaankin onnistunut.”
Monica ratkaisi asian sanomalla itsensä irti. Matkan varrella hän on myös kuullut, että naisille on tarjottu roolia vastapalveluksia vastaan. Jotkut miehet käyttävät hyväkseen tilaisuutta kosketteluun lavalla – siellä toinen ei voi reagoida, koska esitys on menossa.
”Minulla on kuitenkin aina ollut jokseenkin voimakas koskemattomuus. Minulle ei ole tultu ehdottelemaan.”

”Kukaan Suomessa ei tiedä, millaisen kansainvälisen uran Monica Groop on tehnyt”

Pellingin verannalla Monica Groop sanoo, että hänen kansainvälinen uransa taisi tulla muille yllätyksenä. Hän ei ollut Suomessa voittanut yhtäkään kilpailua mutta pääsi edustamaan Suomea Cardiffin kuuluisaan laulukilpailuun vuonna 1989.
Sitä ennen Monica oli esiintynyt usein Saksassa, koska hän esitti mielellään J. S. Bachin musiikkia. Bach on hänelle mestareista suurin, hänen ikuinen rakkautensa ja uskontonsa.
Avioparia yhdistää rakkaus musiikkiin. ”Kunnioitamme toisiamme. Puolisoni on tukenut minua urallani täydellisesti”, Monica kiittää.
Monica sai esiintyä maailman tärkeimmillä oopperalavoilla ja työskennellä huippuohjaajien ja -kapellimestareiden kanssa. Hänen ääntään on kiitetty, mutta häntä kuvataan kauniisti myös persoonana.
Eräässä haastattelussa kapellimestari Esa-Pekka Salonen totesi, että Monica Groop palvelee musiikkia eikä itseään. Monican mielestä se on kiltisti sanottu.
Puoliso on dokumentoinut Monican uran jokaisen käänteen. Pellingissä on 115 mappia lehtileikkeitä, ja mappiin päätyy tämäkin juttu. Olohuoneen takan vierellä ovat hyllyssä kaikki sata levyä, joilla Monica on laulanut.
”Kukaan Suomessa ei tiedä, millaisen kansainvälisen uran Monica on tehnyt. Hän ei ole diiva, vaan hän on halunnut tehdä musiikkia”, Per-Henrik sanoo.
”Suomessa alkaa saada arvoa vasta, kun on tunnustettu ulkomailla. Olen kyllä saanut kotimaassakin paljon tunnustusta”, Monica pehmentää.
Hän lisää hymyillen, että jossain vaiheessa hänet sekoitettiin usein laulaja Marika Krookiin, joka oli esiintynyt euroviisuissa. Molemmat kun ovat ruotsinkielisiä ja tummatukkaisia.
Monica Groop ja Per-Henrik Groop ovat olleet naimisissa yli neljäkymmentä vuotta. He tapasivat ensi kerran lapsina musiikkileirillä Pohjanmaalla.

Syöpään sairastuminen opetti elämän rajallisuuden

Monica katselee merta ja sanoo, että elämässä kaikella on jokin tarkoitus.
Silläkin taisi olla, että hän yksitoistavuotiaana tapasi musiikkileirillä itseään kaksi vuotta vanhemman pojan. Pientä romanssiakin syntyi nuorten välille.
Sitten tuli muita suhteita, mutta Monica ja Perra kohtasivat myöhemmin uudestaan, saman suomenruotsalaisen ankkalammikon kasvatteja kun ovat, kuten Monica sanoo.
Musiikki on parin yhteinen rakkaus. Per-Henrik on soittanut viulua ja myös laulanut Monican äidin, Astrid Riskan, johtamassa Jubilate-kuorossa.
”Mieheni on tukenut minua urallani täydellisesti. En olisi voinut toivoa parempaa puolisoa”, Monica kiittää.
”Perra on osannut auttaa monessa asiassa, eikä hän koskaan valittanut, kun lähdin esiintymismatkalle. Urani alussa hän sanoi, että jos tämä juttu tehdään, se tehdään kunnolla.”
Per-Henrik ei voinut matkustaa mukana, koska hänellä oli lääkärintyönsä Helsingissä. Hän tuli kuitenkin katsomaan vaimonsa esiintymisiä aina, kun mahdollista, ja silloin perhe vietti myös vapaa-aikaa yhdessä.
”Jokaisella pitää olla joku, joka ottaa kopin, kun tarvitaan tukea.”
”Elämässä kaikella on jokin tarkoitus. ”
Syöpään sairastuminen opetti Monicalle elämän rajallisuuden: koskaan ei saa jäädä miettimään, että tekee jotain vasta sitten vanhempana.
Muutama vuosi sitten pariskunta innostui patikoinnista. He harrastavat sitä Espanjankodistaan käsin. Pellingissä he nauttivat yhdessäolosta ja yhdessä tekemisestä, vaikkapa tontin siistimisestä.
”Teemme kaunista jälkeä, ja sovussa. Olemme hyvä tiimi.”
Kommentoi »