Apu

Syksyn sävel kautta aikojen: Mikko Alatalo ja muut voittajat

Syksyn sävel kautta aikojen: Mikko Alatalo ja muut voittajat

Mikko Alatalo on monipuolinen lauluntekijä ja neljän kauden kansanedustaja. Mutta moni yhdistää hänet ennen kaikkea supisuomalaiseen laulukilpailuun.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Onko tv auki? On varmasti!  Eletään vuotta 1978, Martti Vainio on hiljattain voittanut 10 000 metrin Euroopan mestaruuden – sekin on katsottu olohuoneessa koko perheen voimin. Ja nyt Syksyn sävel on koonnut kaikki tuijottamaan, mitä Suomi soittaa seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana.  Mikko Alatalo ilmestyy ruutuun keikistelemään, venyttämään henkseleitä ja laulamaan koko perheen korville sopivaa vonkauslaulua Vicky Lee, joka saa Saludon ja Rymd-mehun nousemaan väärään kurkkuun.  Vicky Lee, miten saisin sinut kii miten kanssasi pääsisin suhteeseen enämpi intiimiin Seuraavana päivänä koulujen pihoilla ja työpaikkojen kahvihuoneissa on yksi puheenaihe yli muiden: Mikko Alatalon hassunhauska uusi kappale. Aika moni aikoo lähettää postikortin MTV:n äänestykseen ja pitää huolen siitä, että 27-vuotias Alatalo voittaa laulukilpailun. 

Voittajan tyyliä 1981: Mikko Alatalo juhli Syksyn sävelessä kappaleella Mummoni ja moukarinheitto.

Kun Mikko Alatalo osallistui Syksyn säveleen vuonna 1978 ensimmäisen kerran, hänen laulunsa oli noin kahden ja puolen miljoonan suomalaisen tiedossa saman tien. 1970-luvulla Syksyn sävel kuului samaan sarjaan Miss Suomi -kisojen, euroviisujen ja yleisurheilun Ruotsi–Suomi-maaottelun kanssa, ne kaikki yhdistivät ”kansan” tv:n ääreen. – Nykyisin ei pysty tavoittamaan sitä yleisömäärää millään, Alatalo sanoo. Nimenomaan 1970-luku oli Syksyn sävelen kulta-aikaa. Laulukisa oli aloitettu vuonna 1968, ja se vakiintui nopeasti osaksi kaupungistuvan Suomen vuodenkiertoa. 

Jo Syksyn sävelen ensimmäiset vuodet olivat sisältäneet kestomenestyjiä.  Irwin Goodman juhli voittajana kahtena vuonna peräkkäin. 1970 kappale oli St. Pauli ja Reeberbahn ja 1971 Poing Poing Poing – taatun rehvakasta Irwiniä Vexi Salmen sanoin molemmat. 1970-luvun Syksyn sävelet muistaville nimi Erkki Liikanen ei välttämättä tuo mieleen Suomen Pankin johtajaa ja entistä valtiovarainministeriä, vaan viipurilaissyntyisen laulaja Liikasen. Hänen Evakkoreki-laulunsa sai vuonna 1975 Syksyn sävelessä taakseen 160 000 postikorttiääntä. Niillä irtosi komea voitto – ja asema sodassa menetetyn Karjalan esittäjänä uudessa valossa: Liikasen laulu oli terapiaa kotiseudultaan lähteneille huumorin, ei siihen asti kuullun kaihoilun kautta.

Mie nousin rekkeen evakon, se pitkä matka ollut on,  mutta hyväst käv,  kun tyttären viereen asetuin,  hää koppas minnuu kättee kii ja vällyn alla pussattii  ja sit myö siinä lemmevalat vannottii.  Tuutha sie vastakii, tuutha sie takasii

Erkki Liikanen voitti Syksyn sävelen kahdesti, vuosina 1975 (Evakkoreki) ja 1976 (Jokkantii).

Voitto tuli Liikaselle, itse vuoden ikäisenä evakoksi lähteneelle laulajalle Karjala-henkisellä Jokkantii-kappaleella seuraavanakin vuonna. Mutta Alatalon kaltaista Mr Syksyn säveltä ei tullut Irwinistä eikä Liikasestakaan.

Alatalo ei uskonut voittoon itse vuonna 1978. Esiinnyttyään kilpailulähetyksessä hän matkusti laulunkirjoittajatoverinsa Harri Rinteen kanssa Yhdysvaltoihin.  – Koko osallistuminen oli tavallaan vitsi. Serkkuni asui San Franciscossa. Matkustimme hänen luokseen ja lähdimme ajamaan kuuluisaa rantatietä Los Angelesiin, Alatalo muistelee. Alatalo oli ennen kisaa arvostettu lauluntekijä. Hän ja Rinne olivat kuuluneet Juice Leskinen &  Coitus Int. -yhtyeeseen jo vuosia aiemmin ja tulleet levyttäneeksi ensimmäisiä suomenkielisiä rocklevyjä aikalaisten, Hectorin, Pekka Strengin ja Dave Lindholmin julkaisujen rinnalla. Alatalo oli laulanut korkealta ja kovaa kappaleita kuten Hengitä sisko. – Soundissa minua pidettiin Suomen parhaana rocklaulajana, Alatalo kertoo tuon ajan kriitikkojen suhtautumisesta.

Myötäkarvaan silittäminen jatkui soolouralla. Alatalo kiersi Tabula Rasa -yhtyeen kanssa ja esitti kunnianhimoisia, progressiiviseksi rockiksi luonnehdittavia kappaleita – ja toisaalta levytti Hasardihommia – popin kaltaisia biisejä, jotka nousivat sosiaalisesti tiedostavista teksteistään huolimatta hiteiksi. Alataloa arvostettiin myös sanoittajana. Maaritille hän kirjoitti sanat muun muassa sittemmin klassikoiksi nousseisiin kappaleisiin Jäätelökesä ja Hymypoika. Hänelle Syksyn sävel oli siis vain yksi tapahtuma kaiken muun touhuamisen keskellä. Sen verran kilpailussa menestyminen kuitenkin kiinnosti, että Alatalo soitti serkulleen tien päältä aika ajoin ja kysyi, onko Suomesta soitettu. – Eräänä päivänä hän sitten sanoi, että on soitettu: ”Pitää lähteä Suomeen, koska olet voittanut Syksyn sävelen!” Rinne jäi Kaliforniaan autoilemaan yksin, Alatalo lensi Suomeen. Voitto muutti hänen uransa kerralla. Rockhenkisten opiskelijapaikkojen lisäksi keikkoja alkoi olla monenlaisissa kylätapahtumissa, konserttisaleissa ja markkinoilla, kiihkeimmillään jopa 300 esiintymistä vuodessa. Yleisön määrä moninkertaistui, mutta kaikkea Alatalo ei saanut. Hän menetti kriitikkojen arvostuksen. – Olinkin äkkiä heidän mielestään Suomen huonoin laulaja. Syksyn sävel koettiin iskelmäkilpailuksi, Alatalo hymähtää.

Voittajan tyyliä 1980: Mikko Alatalo voittokappaleen hengessä – Rikoo on riskillä ruma.

Syksyn sävelestä hyötyivät vuosien mittaan monet artistit, vaikka eivät kisaa Alatalon tavoin voittaneetkaan. Jopa loppukilpailun ulkopuolelle jääneitä kappaleita esitettiin erillisessä Syksyn sävelen satoa -ohjelmassa, ja pääseminen tuohon katsaukseen poiki useille laulajille uran suurimpia hittejä.  Matin ja Tepon Kissankultaa oli duon läpimurtokappale, vaikka ei loppukilpailuun vuonna 1970 selviytynytkään. Jälkeenpäin tarkastellen on myös outoa, ettei esimerkiksi Juha Vainion Vanhoja poikia viiksekkäitä läpäissyt esiraadin seulaa vuonna 1982. Yksi esitys tv:ssä kuitenkin riitti, kappaleesta tuli suomalaisille tärkeä laulu. Juha Vainion kanssa samassa koosteohjelmassa esiintyi myös nuori Kake Randelin. Avaa hakas löysi myös tiensä suomalaisten sydämiin saman tien. Karsiutuneiden esittely antoi myös tilaa outouksille, esimerkiksi näyttelijä Heikki Kinnusen vuonna 1978 esittämälle Saunaan saunaan suomalaiset -vitsille ei ollut sijaa varsinaisessa kisassa, mutta jäännösrallien sekaan se sopi hyvin.

Armi ja Danny eivät päässeet loppukilpailuun vuonna 1977 duetollaan Kaiken sulle antaisin.​

Armi & Danny olivat vuonna 1977 kohuduo, tähtilaulaja Danny ja Miss Suomi Armi olivat hehkuttaneet hitiksi Tahdon olla sulle hellä, ja Kaiken sulle antaisin kuultiin Syksyn sävelen satoa -ohjelmassa. Varsinaisesta kilpailusta kappale diskattiin.  Syksyn sävelen historiaan kuuluvat monenlaiset kohut ja kiistat sääntötulkinnoista. Esimerkiksi joidenkin levy-yhtiöiden väitettiin saaneen kisaan kappaleita kilpailijoitaan helpommin. Jossain vaiheessa ihmetystä aiheutti se, että tekijöiltä sallittiin kilpailuun vain rajoitettu määrä kappaleita – siksi siis Juha Vainion sanoittama Armin ja Dannynkin kappale ”diskattiin” finaalista.  Näihin aikoihin haluttiin tehdä kisasta mahdollisimman monipuolinen ja taata useiden tekijöiden kappaleille mahdollisuus päästä ruutuun. Vuosikymmenessä näkemys muuttui, ja vuonna 1987 Syksyn sävel muutettiin lauluntekijöiden kutsukilpailuksi. Mikko Alatalo oli kutsuttujen joukossa. Hänkin sai hitin Syksyn sävelen satoa -ohjelmasta: Viivy vielä hetki ei päässyt mukaan itse kisaan, mutta kappaleesta on tullut yksi laulajan pitkän uran ikivihreistä, paljon toivottu haikea keikkabravuuri.

Irwin Goodman revitteli postikorttiäänestyksen ykköseksi vuosina 1970 ja 1971. Biisithän olivat St. Pauli ja Reeperbahn sekä Poing poing poing.

Alatalo oli voittanut tuossa vaiheessa Syksyn sävelen peräti neljästi. Vicky Leen jälkeen postikortteihin nuoltiin satoja tuhansia merkkejä, että voittajaksi saatiin  äänestettyä Alatalon kappaleet Rikoo on riskillä ruma (1980), Mummoni ja moukarinheitto (1981) ja Minna (1986). Voittokappaleista kolme ensimmäistä olivat huumoriralleja, joiden kisamenestykseen vaikutti myös repäisevä, suomalaiseen huumorintajuun vedonnut esiintyminen. – Ei niitä paljon suunniteltu etukäteen. Mentiin Maikkarin puvustoon ja otettiin, mikä sillä hetkellä tuntui hyvältä, Alatalo naurahtaa. Huumori oli toki ollut läsnä Alatalon työssä jo rokkivuosina. Hänen Tabula Rasa -yhtyeensä kitaristi oli Heikki Silvennoinen. – Ihan samoja Kummeli-juttuja Hessu kertoi ja kehitteli jo keikkabussissa. Ne meidän Syksyn sävel -jututkin olivat eräänlaista esi-Kummelia, Alatalo arvioi.

Voittojen lisäksi menestystä tuli muutenkin. Vuonna 1982 Alatalo sijoittui toiseksi protestilaululla Taistelija – voiton vei takavuosien Alatalon tavoin pelleillyt Mika Sundqvist Hormoonihiiret-rallilla. Myös Minna oli jotain muuta kuin huumoria ja edusti Alatalon laulaja-lauluntekijäolemuksen toista puolta. Alatalo kuvailee itsenäisen naisen elämänasennetta, ja kappaleessa soi 1980-luvun puolivälin henkeä. Julkiseen keskusteluun olivat tuolloin nousseet ”sinkkunaiset”, jotka eivät määrittäneet itseään miessuhteidensa kautta, vaan tekivät rakkaudessa ja muutenkin elämässä kuten itse tahtoivat. Alatalo menestyi siis Syksyn sävelessä monenlaisilla lauluilla ja monin tavoin, mutta hän koki kisassa myös skandaalinkäryisen diskauksen. – Minulla on aina ollut tapana esittää keikoilla uusia kappaleita tai ainakin otteita niistä ja kokeilla niiden tehoa yleisöön. Mutta Syksyn sävelen säännöt kielsivät, että kilpailukappaleita ei saanut esittää etukäteen, Alatalo muistelee.

Apu seurasi tiiviisti paitsi Syksyn Sävel -kilpailuja, myös ihmisiä niiden ympärillä. Jonnan voitontunnelmista kerrottiin 1983, Rainer Frimanin vuonna 1990.

Ja vuonna 1988 jostain löytyi amatöörivideo todisteeksi, että Alatalon edustuskappaleesta Minen mee uimaan, oli kajahtanut pari riviä jo livenä ennen laulukilpailua. Alatalolle kokemus oli traumaattinen, sillä hän olisi halunnut osallistua kisaan vakavahenkisemmällä kappaleella Ihmiset on särkyviä. Vastoin artistin tahtoa levy-yhtiö kuitenkin ilmoitti kisaan rallin Minen mee uimaan. Se oli sitten siinä, Alatalon ura Syksyn sävelessä. Vaikka MTV:n studio oli vuosikymmenen ajan ollut laulukilpailun kuvausten ajan varsinainen Alatalon sali, vuoden 1988 jälkeen häntä ei kisassa nähty enää kertaakaan.

Kikan Sukkula Venukseen sijoittui vuonna 1990 kolmanneksi.

Syksyn sävel lopetettiin kolmetoista vuotta myöhemmin. Vuonna 2001 Pöllölaaksossa laskettiin, että aika on ajanut ohjelman ohi. MTV3 sijoitti kilpailulliseen musiikkiviihteeseen jatkossakin, mutta panosti mieluummin kesällä Tangomarkkinoihin ja syksyllä kansainvälisiin formaatteihin, Popstarsiin ja Idolsiin. Ne kiinnostivat enemmän katsojia ja mainostajia. Vaikka viimeistä vuosikymmentä ei pidetä Syksyn sävelen kulta-aikana, kisa tuotti silti hittejä. Esimerkiksi voittokappaleet, Kurren Jäit sateen taa (1991) ja Marita Taavitsaisen André (1998) sekä Tauskin toiseksi sijoittunut Sinä vain (1994) ovat esittäjiensä tunnetuimpia kappaleita. Jokaisen ura sai Syksyn sävelestä voimakasta työntöapua.

Tauski lauloi itsensä suomalaisten sydämiin syksyllä 1994 hitillään Sinä vain.

Niin houkuttava ohjelmaformaatti Syksyn sävel lopulta Maikkarille on ollut, että laulukisa palasi ruutuun vielä kolmeksi vuodeksi 2011–2013. Ohjelmasta ei kuitenkaan tullut toivottua menestystä, vaikka mukaan saatiin Suomen ykkösnimiä Jari Sillanpäästä (voittaja 2011 kappaleella En se olla saa) ja Suvi Teräsniskasta (voittaja 2013 Täydellinen elämä) lähtien ja vaikka ohjelmat tuottivat useita hittejä, esimerkiksi Stigin Niks ja Naks ja Jesse Kaikurannan Järjetön rakkaus (voittaja 2012).  2010-luvun kaupallinen tv suosii pisteohjelmien sijaan pidempiä kokonaisuuksia. Yhden esityskauden kestävät draama-, reality- tai kilpailuohjelmat koukuttavat katsojia mainosten ääreen viikosta toiseen, Syksyn sävel vain kerran.

Jonna Tervomaan Minttu sekä Ville oli vuoden 1983 yllätysvoittaja.

Sanapari Syksyn Sävel tuo monille mieleen paitsi tv-ohjelman, myös Juice Leskisen samannimisen laulun, yhden legendaarisen lauluntekijän tunnetuimmista. Alatalo muistelee, että hänen ystävänsä Leskinen suutahti, kun Jyrki Boy ei kelvannut kisaan. Hän päätti kirjoittaa oman Syksyn sävelen. – Olisikohan sitäkään laulua syntynyt ilman Syksyn säveltä? 

Teksti Pasi Kostiainen, kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Julkaistu: 18.10.2017