Viime keväänä Suvi Teräsniska, 25, ei osannut aavistaa, että vuodesta 2014 tulisi hänen uransa kiireisin. Vilkkaan keikkakesän lisäksi Suvi järjesteli puolisonsa Simo Aallon kanssa elokuussa pidettyjä häitä.

Kesähelteillä alkaneen etovan olon syykin selvisi, kun Suvi teki positiivisen raskaustestin. Toivotun lapsen laskettu aika on ensi vuoden puolella.

– Vauvan myötä elämään tulee asioita, joista en tiedä hölkäsen pöläystä. Bändiläiset ja lapsia saaneet ystäväni ovat kertoneet minulle ja Simolle, että elämänmuutos on valtava.

Ensi vuodesta on tulossa suositulle laulajalle uudenlainen, sillä Suvi jää joululta ainakin vuoden pituiselle tauolle.

Teräsniskan laulajanura on kestänyt jo seitsemän vuotta. Tänä aikana hän on pitänyt enintään kuukauden pituisia taukoja. Kun ajatus pidemmän tauon pitämisestä vahvistui, Suvi mietti, että siihen saumaan sopisi myös lapsi, jos sellainen heille suotaisiin.

Uuteen elämänvaiheeseen äitinä Suvi suhtautuu nöyrästi.

– Arvomaailma muuttuu, joten en uskalla lähteä arvailemaan, lähdenkö tauon aikana opiskelemaan vai mitä.

Kotikaupunkinsa Oulun Pikisaaressa kuviin asettuvan Suvin vauvavatsaa vielä tuskin huomaa.

Vapaapäivää viettävä laulaja on hyväntuulinen. Väsyttävä alkuraskaus on taipunut keskiraskauden energiseksi oloksi.

Pienokaista varten on tehty jo joitakin hankintoja. Ensimmäiset vaatteet Suvi ja Simo ostivat häämatkaltaan New Yorkista.

Välillä mielessä ovat jo olleet lapsenkasvatukseen liittyvät asiat.

– Juuri aamulla sanoin lehteä lukiessa Simolle, että miten sitä oman lapsen kasvattaisi, ettei se kiusaisi muita. Olin myös lapsena itse huono syömään, joten mietin, tuleekohan lapsestani samanlainen.

– Toivon, että minulla olisi kasvattajana samanlainen hyvä auktoriteetti kuin äidilläni. Äiti piti meille tiukkaa kuria, eikä hänelle sanottu vastaan. Isän pystyi kiertämään pikkusormen ympärille, mutta äidiltä oli turha mankua toista kertaa, pääsenkö kaverille yökylään.

Jos Suvista ei olisi tullut laulajaa, hän olisi opiskellut sairaanhoitajaksi – tai ehkä ambulanssiin ensihoitajaksi.

Oma äiti on työskennellyt vuosia hoitajana vanhustyön parissa ja vanhustyön johtajana Limingan kunnassa. Äidin ja hoitoalalla työskentelevien kavereiden kautta hoitoala on tullut Suville tutuksi.

– Olen elänyt koko aikuisikäni monella tapaa erilaista elämää kuin opiskelijaelämää viettäneet ystäväni. Joskus kun kuuntelen sairaanhoitajaksi opiskelevan ystäväni juttuja, ajattelen, että hitsi, kun tuo työ kuulostaa mielenkiintoiselta.

Koska Suvista sattui kuitenkin tulemaan yksi maan suosituimmista naislaulajista, hoitoalan opiskelu on jäänyt toistaiseksi haaveeksi.

Muutama vuosi sitten hän alkoi haaveilla vapaaehtoistyön tekemisestä – sitä kun voisi tehdä keikkailun ohessakin. Yleensä koulutukset tosin järjestetään viikonloppuisin, jolloin Suvilla on keikkoja.

Talvella Suvin sähköpostiin saapui tieto Oulun lähikunnassa Tyrnävällä järjestettävästä Punaisen Ristin ystävätoiminnan peruskoulutuksesta, joka pidettäisiin kolmena arki-iltana.

– Ilmoittauduin kurssille samantien, vaikka jouduinkin järjestelemään menojani. Minua raivostutti, että jatkuvan kiireen takia olin siirtänyt osallistumista. Vaikka kiire voi olla todellista, niille asioille, joita oikeasti haluaa, löytyy kyllä aikaa.

Ystävätoiminnan peruskoulutuksessa koulutetaan vapaaehtoisia ystäviä yksinäisille maahanmuuttajille, nuorille, vanhuksille tai vaikka vangeille.  

Koulutuksen jälkeen järjestö valitsee listoiltaan ystävän, jonka luona vapaaehtoinen käy aikataulujensa puitteissa. Kylässä voi käydä vaikka vain kerran kuukaudessa, mutta tärkeintä on, että vapaaehtoinen pitää kiinni sovituista tapaamisista.

Suvi painottaa, että sairaanhoitajan haavettaan hän ei tässä hommassa saa toteuttaa, sillä kyseessä ei ole hoivasuhde.

– Kenellekään ei saa lähteä hoitajaksi tai avustajaksi. Parhaimmillaan ystävätoiminnassa syntyy aito ystävyyssuhde. Eräs kahdeksan vuotta ystävänä ollut nainen sanoi, että ei hän enää ajattele kylään lähtiessä, että hänpä lähtee tekemään vapaaehtoistyötä.

Koulutuksen päätteeksi sai esittää toivomuksen, millaista ystävää on etsimässä. Suvi toivoi itselleen ystävävanhusta, sillä äidiltään Suvi oli kuullut, kuinka säästöt vaikuttavat käytännössä vanhustenhoitoon.

Kuten joka puolelta Suomea, Oulunkin seudulta löytyy useita fyysisesti hyväkuntoisia, mutta yksinäisiä vanhuksia.

– Minusta on aina ollut kiva keskustella vanhempien ihmisten kanssa – heidän elämänkokemuksensa laajentaa tällaisen nuoremman ihmisen maailmankuvaa. Oman ystävävanhukseni kanssa aion tehdä aivan tavallisia asioita: jutella, lukea päivän lehden, pelata korttia ja tehdä yhdessä ruokaa.

Vanhusystävää Suvilla ei vielä ole.

Suvi Teräsniskan arvomaailma ja ajatukset eivät kuulosta perinteisimmiltä 25-vuotiaan ajatuksilta. Hän uskoo, että lähimmäisenrakkaus on peruja lapsuudenkodista.

– Lähimmäisenrakkautta ei tuputettu meille, vaan olen kasvanut ajatukseen, että nämä ihmiset ovat minun sukulaisiani ja heistä pidetään huolta.

– Varsinkin äidin puolen suku on todella läheistä. Mummolla on sisarusparvessa kaksitoista lasta ja näiden lapset ja lapsenlapset ovat paljon tekemisissä keskenään. Serkkuja on tosi paljon. Meillä on heidän kanssaan joka kesä serkkufestarit, jolloin kokoonnumme äidin mummolaan ja juhlistamme serkkuuttamme.

Suvi on harrastanut myös sukututkimusta: hänen tietokoneellaan on  10 000 kuvaa sukulaisista. Jokaisen kuvan yhteyteen Suvi on lisännyt kuvattavaan ja tilanteeseen liittyviä tietoja myös edesmenneistä sukulaisista.

Hän myös halusi avioitua elokuussa Kolarin vanhassa kirkossa, jonka hautausmaalle on haudattu Suville rakas vaari ja muita sukulaisia.

Suvin omat isovanhemmat ovat yhä hyväkuntoisia ja nuorekkaita. Heiltä Suvi kuulee paljon tarinoita menneisyydestä.

Suvin mummu oli 10-vuotias, kun hän lähti evakkoon Ruotsiin.

– Mummu rakastaa kuvaa, missä hänen vanha lapsuudenkotinsa näkyy. Saksalaiset polttivat sen Lapin pommituksissa. Sodan loputtua mummu riemuitsi, että hän pääsisi kotiin, mutta kotia ei enää ollutkaan.

Suvin bändin ääni- ja valomiehenä toimiva puoliso Simo aikoo jatkaa työntekoa, kun Suvi jää äitiyslomalle.

– Toisaalta hyvä, jos vauva pitää meidät kiireisinä. Jos olisimme jääneet Simon kanssa vuodeksi kotiin, olisimme kuitenkin tehneet jotain hommia, Simo huoltanut keikkakamoja ja minä hoitanut paperiasioita.

– Tykkään puuhastella kotona, mutta Simosta ei olisi vuodeksi olemaan pelkästään kotona.

Vauvanhoidon lisäksi Suvi on päättänyt järjestää taukonsa aikana aikaa toivottavasti pian löytyvän ystävävanhuksensa tapaamiselle.

– Jos hän asuu kävelymatkan päässä, voin lenkkeillä lastenrattaiden kanssa tapaamaan häntä useamminkin.

Suvin haaveena on, että hän voisi äitiyslomalla viettää pidempiä aikoja myös mummonsa ja isänsä luona Kolarissa. Ehkä täydentää samalla valokuva-arkistojensa tietoja.

– Ensi vuodessa on se hyvä puoli, että minulla on vapaus mennä vauvan kanssa miten itse haluan. Mikään ei estä lähtemästä vaikka kuukaudeksikin Kolariin isän ja mummon luokse.

Ennen pitkää keikkataukoa Suvilla on vielä edessään kolmekymmentä keikkaa. Niistä joulukonsertit ovat rakennettu uuden Joulun henki -albumin ympärille.

Suvin omaan jouluun liittyvät vahvasti läheiset. Tänäkin vuonna pyhiä vietetään Kolarissa ja anoppilassa Kemissä.

– Parasta joulussa on lasten ilo. Omat lapsuudenmuistoni liittyvät mummolaan, jossa me lapsenlapset saimme aina hoitaa joulukoristelut. Pahvitontut sai kiinnittää aivan minne itse halusi.

Jouluna Suvilla on myös perinne käydä haudoilla tervehtimässä edesmennyttä vaariaan sekä tätiä ja setää, jotka ovat hänelle tuttuja lähinnä kuvista ja tarinoista. Haudoille Suvi haluaa mennä yksin, vaalia kynttilöiden sytyttämisen ohessa rauhassa ajatuksiaan.

–  Vaarin läsnäolon muistaa vahvasti juuri jouluisin. Se korostuu jouluisin, kun olemme kaikki yhdessä.

Jos kaikki menee hyvin, ensi vuonna Suvin joululäheisten lukumäärä on karttunut kahdella: yhdellä pienokaisella ja yhdellä ystävävanhuksella.

Teksti: Emilia Saloranta

Kuvat: Vesa Ranta