Oli syksy 1972 ja Münchenin olympiakisat. Käsikirjoitimme ja suunnittelimme Markku Veijalaisen ja Kai Hyttisen kanssa MTV:n lauantai-illan viihdeohjelmaa Tasaraha.

Juontajana toimi näyttelijä Matti Ranin ja kapellimestarina muusikkolaulaja Eino Virtanen. Siihen aikaan suomalaisille oli tarjolla ainoastaan kaksi mustavalkoista kanavaa, ja ohjelmaa tuijotti joka lauantai yli kaksi miljoonaa katsojaa.

Lasse Virén juoksi kisojen viimeisenä päivänä toisen kultamitalinsa, ja Suomen onnistunutta päivää täydensi Pekka Vasala voittamalla tuntia myöhemmin 1 500 metrin kultamitalin. Koko penkkiurheileva Suomi meni sekaisin.

Edellisestä juoksukullasta oli vierähtänyt kolmekymmentäkuusi vuotta. Silloin vietettiin Berliinin kisoja, ja Suomen mainetta pitivät yllä kultamitalistit Gunnar Höckert, Ilmari Salminen ja Volmari Iso-Hollo. Suomi oli jälleen merkittävä juoksumaa.

Virén ja Vasala pitivät Suomen edelleen kartalla, jonne sen Kolehmainen ja Nurmi olivat aikoinaan juosseet.

Kirjoitin heti kilpailujen päätyttyä kronikan juoksujen tapahtumista, joita ryyditin kertosäkeellä "Me saimme kultaa". Ajoimme saman tien Pakilaan Eino Virtasen luokse ja selitimme hänelle, että haluaisimme tekstiin johnnycashtyyppisen, puoliksi puhutun kantrimelodian.

Eikka nyökytteli päätään ja lupasi toteuttaa kaikki toiveemme. Silloin ei vielä tunnettu käsitettä räppi, mutta jonkinlaisesta esiräpistä laulussa oli kysymys.

Nauhoitushetki lähestyi. Studiossa oli tavanomainen hälinä. Valomiehet kiipeilivät katossa ja suuntasivat spotteja, äänimiehet kokeilivat mikrofoneja ja lattiamanu juoksi paikasta toiseen täyttämässä ohjaajan, Päiviö Pyysalon määräyksiä. Studion pariovista ajettiin sisään musta avolimusiini. Nauhoituksessa siinä istuisivat tuoreet kultamitalistit Virén ja Vasala, jotka olivat lupautuneet ohjelmaan. Studion takimmaisessa nurkkauksessa Eino Virtanen harjoitutti orkesteria ja solistia. Kuulin Eikan sävellyksen ensimmäistä kertaa.

Kai Lind lauloi jatsahtavaa bossanovaa, jonka sumuisiin säveliin tekstin iskevyys katosi. Yökerhoballadi ei pystynyt välittämään juoksujen kiihkeyttä eikä rytmiä.

Juoksin paikalle ja keskeytin harjoitukset. Eikka kääntyi ympäri ja kysyi ihmetellen: "Mikä nyt on hätänä?" "Eihän me tällaisesta sovittu, rytmiikka on täysin väärä", minä vastasin. "Niin minäkin ajattelin", Eikka jatkoi.

"Miksi sitten teit laulusta tällaisen?"

Eikka otti kasvoilleen ylevän ja lähes taivaallisen ilmeen ja tokaisi:

"Illalla kun aloin säveltää, niin suuri henki laskeutui ylleni ja siitä tuli yllättäen tällainen."

Sovimme, että Eikka säveltää tunnissa uuden melodian, sellaisen kuin olimme sopineet, ja Kai Lind laulaa sen tarvittaessa suoraan nuoteista. Laulu valmistui ajoissa.

Kun nauhoitus alkoi ja pariovet avautuivat, limusiini rullasi yleisön eteen kultamitalistit kyydissään yleisön taputtaessa.

Auto pysähtyi keskilattialle. Tanssityttöjen ohjatessa sankarit Matti Raninin haastateltaviksi Kai Lind tunnelmoi vakuuttavasti, ammattilaulajan taidoilla ensiesityksen laulusta Balladi kullasta. Eino Virtasen upouusi sävellys sai heti yli kaksi miljoonaa kuuntelijaa.

PS. Balladi kullasta -biisiä voi kuunnella netissä osoitteessa www.youtube.com. Kappale löytyy kirjoittamalla biisin nimi hakukenttään.