Rakastettu johtaja Sauli Niinistö (kok) on rullaluistelun maailmanmestari tupakkaa polttavien yli kuusikymppisten entisten valtiovarainministereiden sarjassa. Ei siten ihme, että hän kuvittelee nytkin osallistuvansa luistelukilpailuun eikä siihen toiseen kisaan, jota käydään tämän vesitalven ikipimeässä.

Ajaako Niinistö Suomea Natoon? Kannattaako hän Suomen osallistumista Euroopan vakausmekanismiin EVM:ään, vaikka enemmistöpäätökset tulisivatkin?

Selviä vastauksia ei Niinistöltä ole saatu, vaikka on hohtimilla kiskottu.

Niinistö yrittää miellyttää yhtä aikaa sekä soinilaisia eurokriitikkoja että lipposlaisia eurouskoisia, sekä Nato-jäsenyyden kannattajia että vastustajia. Kun yrittää miellyttää kaikkia, ei miellytä lopulta ketään. Tämä alkanee näkyä myös suosiossa, kunhan kansakin saa silmänsä auki.

Pää pinnan alla

Suuren johtajan Paavo Lipposen (sd) presidenttitaisto on sujunut tähän asti kuin vesipallo – suurimman osan ajasta pää pinnan alla.

Lipposella olisi kokoa ja voimaa jyrätä tietään auki kohti Mäntyniemeä kuin puskutraktori. Hän ei kuitenkaan halua olla traktori, vaan pullantuoksuinen pehmo-Paavo.

Ehkä joku konsultti on antanut väärät neuvot? Parhaiten hän pärjäisi olemalla vanha kunnon oma itsensä.

Kun särmät hiotaan, ei ole enää särmää. Välillä on tuntunut, että Lipponen kärsisi maansa hyväksi tehdystä fyysisestä ja psyykkisestä ylirasituksesta.

Niinistön luistelu sekä Timo Soinin (ps) ja Paavo Väyrysen (kesk) populismi ovat tarjonneet Lipposelle herkullisia iskun paikkoja. On hän niitä käyttänytkin, mutta kovin vaisusti ja kohteliaasti. Joulutauon jälkeen on tyylin pakko muuttua, jotta Lipponen ja Sdp välttyisivät kaikkien aikojen nöyryytykseltä.

Suuret seuraajat

Suuren seuraajan paikasta kamppailevat tasaväkisesti Väyrynen ja Soini.

Väyrynen on löytänyt itsestään uuden Väyrysen

– leppoisan, huumorintajuisen, nokkelan. Hänen kokemuksestaan ja asiantuntemuksestaan ei epäilystä ole ollutkaan. Ei myöskään itsetunnostaan. Mikäli hän tulee valituksi, hän ottaneekin kerralla käyttöön kaikki kolme titteliä: suuri johtaja, rakastettu johtaja ja suuri seuraaja.

Liian monet kuitenkin tuntevat myös sen vanhan Väyrysen. Lohtuna on, että nuorimmat äänestäjät eivät tunne.

Soini on aidompi populisti ja eurokriitikko kuin Väyrynen. Yleensä äänestäjä valitsee aidomman. Soini vain ei taida itsekään haluta presidentiksi. Vielä vähemmän hänen oma puolueväkensä haluaa menettää suuren johtajansa Mäntyniemen avovankilaan.

Pekka Haavistolla (vihr) on parhaat edellytykset kerätä yli puoluerajojen ääniä, jotka jäävät orvoiksi, kun Tarja Halonen poistuu. Haavisto on esiintynyt rauhallisesti ja asiantuntevasti vaaliväittelyissä. Särmikkyyttä saisi olla hänessäkin enemmän, mutta ei sitä kannata väkisin yrittää, ellei sitä luonnostaan ole.

Haavisto voi vielä yllättää. Ainakin sitä toivovat ne, jotka joutuisivat lähes mahdottoman valinnan eteen, mikäli toisella kierroksella olisi Niinistön lisäksi Väyrynen tai Soini.