Mahtoi olla omituinen tunne: heittää maajoukkuepaidassa joukkue johtoon USA:aa vastaan koripallon MM-kisoissa ja räjäyttää Suomen kotihallia muistuttanut täpötäysi Bizkaia-areena korvat särkevään huutoon, jota ei voi kuvailla kuin euforiseksi.
No, lopputulos 114-55 (60-18) kertoi sen eron, mikä hallitsevalla mestarilla ja ensikertalaisella on - mutta Gerald Lee jr saattaa muistaa ottelun avauskorin ikänsä.
Lee otti (tohkeissaan?) peräperää kolme henkilökohtaista virhettä heti alkuminuuteilla. Se ei ainakaan helpottanut Suomen epäsuhtaista taistelua molempien korien alla, vaikka avausneljänneksellä vastustajiaan lähes puolta pienemmät ja kevyemmät Sasu Salin ja Teemu Rannikkokin repivät kaksinkamppailuja itselleen.
Yllätyksenä selkäsaunaa ei voi varsinaisesti pitää, eikä USA:n joukkue ainakaan laji-ihmisille esittelyjä kaipaa - kirkkaimpien NBA-tähtien (LeBron James, Kobe Bryant, Kevin Durant jne.) kieltäytymisistä huolimatta. Tasaisemman ryhmän on arveltu auttavankin aiemmissa arvokisoissa keskinäiseen kukkotappeluun ja roolitusongelmiin kaatuneen joukkueen sisäistä ja pelillistä koheesiota.
Koripallo ei ole painia eikä pikajuoksua, mutta oli tiedossa, millainen fyysinen(kin) ylivoima amerikkalaisilla on. Valmiiksi häviämään ei lähdetä missään ja MM-kisoissa vähiten - mutta vastustajan yksilöiden suuremman korinalusvoiman, taidon, nopeiden hyökkäysten vyörytyksen, ratkaisuvalmiuden ja yleisen atleettisuuden kieltäminen olisi ollut sellaista teoreettis-selittelevää pään puskaan pistämistä, jota Susijengissä ei tähänkään asti ole harrastettu.
- Pystymme pelaamaan tälläisiakin pelejä paremmin, mutta tänään olimme pelokkaita, päävalmentaja Henrik Dettmann kuittasi.
Suomi pyrki saamaan isot miehet liikkeeseen nopeilla hyökkäyksillä pallonriistoista, sivuttaisliikkeillä ja screeneillä - sekä toisaalta turhautumaan ja virhealttiiksi etenkin takamiehiä painostamalla. Tämä onnistui lähinnä avausneljänneksen ensimmäisellä puoliskolla. Etenkin toisella neljänneksellä (29-2) pelkkä palloon kiinni pääseminen oli Suomelle ajoittain vaikeaa, hyökkäyksistä puhumattakaan.
- Ei tämä urani kohokohta ollut, vaikka tietysti olen onnellinen siitä, että olen täällä. Pelasimme kuin koulupoikajoukkue, ottamatta mitään pois vastustajalta. Alku oli hyvä, mutta sitten kokemattomuus alkoi näkyä ja puolustuspelimme sekosi täysin 15 mustaksi minuutiksi, suomalaispelaajista selvästi tuskastunein Hanno Möttölä tokaisi.
USA puolestaan laittoi avausneljänneksellä sekä Petteri Koposen (12 pistettä) että Erik Murphyn (10) vartiointiin paljon puolihuolimatonta perustarkkailua aggressiivisemmin.
- Aika pahasti jäätiin junan alle, mutta huomenna tulee erilainen vastus. Kun saadaan puolustussapluuna kuntoon, sen päälle voi taas rakentaa oman pelin. Faneille kiitos, oli supertyylikästä että he seisoivat takanamme loppuun asti - toivottavasti huomenna voidaan antaa enemmän takaisin, Koponen summasi hikeä pyyhkien.
USA:n ykköstähti Anthony Davis (17/4) pelasi lähes leikitellen itsensä suomalaispuolustuksen ohi, yli ja ali, mutta hyökkäykseen dynamoksi istutettu James Harden ei ollut dominoinnista huolimatta täysin tyytyväinen otteisiinsa.
- On hyvä, että meillä on paljon nuoria ja lahjakkaita kavereita, mutta minun täytyy pystyä nousemaan paremmin esiin, itsekin vasta 24-vuotias Houstonin tähtipelaaja kommentoi tuuhean partansa takaa.
Tasoero on asia, joka tuppaa konkretisoitumaan sitä pidemmälle, mitä ottelu etenee. Levypalloylivoima, parilla kosketuksella kentän puhkoneet hyökkäykset, pomminvarmasti pudotetut kolmoset ja huikeat hyökkäyssommitelmat antoivat kuvansa Yhdysvaltojen kapasiteetista - mutta se ei ole asia, jonka vuoksi Suomen tarvitsi hävetä esitystään.
Kapasiteetti on fakta, jonka kanssa vastakkain joutuvat kaikki USA:n kohtaavat joukkueet. On pitkälti amerikkalaisista itsestään kiinni, kuinka paljon koneesta saadaan lopulta irti.
Mutta Suomi jatkaa turnaustaan ja taistelua jatkopaikasta huomenna toista kisadebytanttia Ukrainaa vastaan, joka kukisti avauksessaan Domikaanisen tasavallan. Ja silloin kyseessä on tosiaan ihan uusi pallopeli.
