Eeva

Surusta toipuva Marco Bjurström: ”Vähitellen elämä menee eteenpäin"

Surusta toipuva Marco Bjurström: ”Vähitellen elämä menee eteenpäin"
Marco Bjurström joutui keväällä sulkemaan tilapäisesti yrityksensä, lomauttamaan niiden työntekijät ja hyvästelemään pikkuveljensä Janekin. Marco uskoo, että myös vaikeat asiat voi yrittää kääntää hyviksi.
Julkaistu: 26.10.2020

Viime keväänä Marco Bjurström, 54, kävi läpi tuhansia valokuvia. Vanhimmat niistä ovat hänen edesmenneiden isovanhempiensa ottamia. Lapsuudenkuvissa Marco ja hänen neljä vuotta nuorempi pikkuveljensä Janek Bjurström ovat yhdessä saaristossa, synttäreillä ja laskettelemassa.

Marco halusi ilahduttaa valokuvilla veljeään, joka sairasti pitkälle edennyttä mahasyöpää. Valokuvien järjestäminen oli isoveljelle terapeuttista, sillä paljon muuta hän ei pystynyt enää pikkuveljensä hyväksi tekemään.

Janek nukkui pois toukokuun neljäntenä päivänä.

Kun Marco muistelee veljeään, hänen ajatuksensa kulkeutuvat usein valokuvista tuttuihin lapsuus- ja nuoruusaikoihin, vaikka myös viimeiset yhteiset vuodet olivat tärkeitä.

”Janek oli vekkuli lapsi, vähän rasavilli ja hyvällä tavalla kuriton. Ihminen on lapsena eri tavalla vapaa kuin aikuisena, koska lapsena ihminen ei ole vielä vastuussa kenestäkään toisesta”, Marco kertoo.

Myös vaikeat asiat voi kääntää hyviksi

Veli elää Marcon ajatuksissa ja arjessa yhä vahvasti mukana. Janek omisti vaimonsa Laura Apukan ja Marcon kanssa kaksi Pompier-ravintolaa Helsingin keskustassa. Nyt Laura jatkaa ravintoloitsijana ja Marco on hänen tukenaan.

Janek olisi tästä ylpeä, Marco ajattelee syödessään Pompierissa erityisen hyvin onnistuneen annoksen. Sama ajatus kannattelee yrityksen työntekijöitä.

”Minusta se on hieno ja kaunis tapa tehdä surutyötä. Uskon myönteisyyteen ja siihen, että myös vaikeat asiat voi yrittää kääntää hyviksi.”

Läheisille voimaa antaa mielikuva, jossa Janek katselee heitä pilven päältä ja sanoo, että hyvä, juuri noin.

”Veljeni henki elää hänen ravintoloissaan ja vaikuttaa vielä jonkin aikaa päätöksiin, joita siellä tehdään. Vähitellen elämä menee eteenpäin, ja me kaikki tiedämme sen. Niin sen pitää mennä.”

Lomautukset olivat Marcolle rankkoja

Kevät oli Marcolle vaikeaa aikaa, ja vielä vaikeammaksi sen tekivät ensimmäisen korona-aallon aiheuttamat rajoitukset. Hänen tanssikoulunsa StepUp School jouduttiin sulkemaan maaliskuussa.

Raskasta Marcolle ei ollut ainoastaan omien töiden loppuminen vaan myös se, että hän joutui lomauttamaan koulunsa koko henkilökunnan, yli 50 ­tanssinopettajaa. Parin viikon päästä suljettiin molemmat Pompier-ravintolat, ja myös niiden henkilöstö piti lomauttaa.

”Veljen hiipuminen samaan aikaan oli kauheaa ja julmaa.”

Kun tanssikoulu avattiin uudelleen kesäkuun ensimmäisenä päivänä, voimakas ilo ja onni kertoivat Marcolle, kuinka paljon hän oli kaivannut opettamista.

”Jokainen voi arjessaan kannatella muita”

Nyt Marco harjoittelee oppilaidensa kanssa musikaalia A Chorus Line, joka on tarkoitus esittää ensi toukokuussa Aleksanterin teatterissa Helsingissä. Musikaalien tekemisestä Marco nauttii niiden yhteisöllisyyden vuoksi. Lavalla ei ole kyse vain yhdestä tähdestä vaan koko ryhmän onnistumisesta.

”Puhun paljon kannattelevista näyttelijöistä. Englannissa on hieno sana supporting actor. Kannattelevat näyttelijät tekevät koko jutun mahdolliseksi, ja he nostavat päähenkilön esiin.”

Marcon mielestä muita kannattelevat ihmiset ovat arjen sankareita.

”Jokainen voi arjessaan kannatella muita. Mikään ei ole niin hienoa kuin saada toiset loistamaan.”

Lue Marco Bjurströmin koko haastattelu keskiviikkona 28.10.2020 ilmestyvästä marraskuun Eevasta. Siinä Marco kertoo, miten äidin elämä ja kohtalo vaikuttivat hänen ja veljen tulevaisuuteen sekä valintoihin.

Kommentoi »