Supernanny-Pia ihailee miehensä Arin rauhallisuutta: "Olen itse sellainen hypettäjä – Ari osaa sanoa minulle, että nyt riittää"
Henkilöt
Supernanny-Pia ihailee miehensä Arin rauhallisuutta: "Olen itse sellainen hypettäjä – Ari osaa sanoa minulle, että nyt riittää"
Pia ”Supernanny” Penttala on räiskyvä ja sosiaalinen, hänen miehensä Ari taas harkitsevainen ja rauhallinen. Yhteiset arvot ovat hitsanneet heidät niin yhteen, ettei edes työskentely samassa työpaikassa ole koitunut ongelmaksi.
Julkaistu 30.11.2022
Apu

Rakastuminen

Oli vuosi 1995 ja laman jälkeen jälkeen työpaikkoja ei juuri ollut tarjolla. Pia Flinkmanilla sellainen kuitenkin oli. Hän työskenteli Vihdissä kunnan nuorisotyöntekijänä, oli viisivuotiaan Kallen yksinhuoltaja ja opiskeli työnsä ohella lisää. Ari Penttala oli valmistunut kirkon nuorisotyönohjaaksi ja hän oli käynyt armeijasta työhaastattelussa Vihdin seurakunnassa. Siihen aikaan kunnan nuorisotyötä tekivät kirkon ja kunnan nuorisotyöntekijät työparina. Ari sai paikan, vuoden sijaisuuden, ja päätti muuttaa kotikaupungistaan Seinäjoelta Vihtiin töitä tekemään.

– Seurakunnalla oli vissiin unohdettu, että aloitan työt. Nykyinen kirkkoherra kyyditsi minua. Pienviljelijänä hän kävi tutustumiskierroksemme aikana myös siirtelemässä sadettajia pelloillaan. Olin kuvitellut tulevani pääkaupunkiseudulle, mutta kaikki oli peltoa ja välimatkat niiden välissä pitkiä. Ajattelin, että mitähän tästä tulee. Ari sanoo.

Viimeinen pysäkki kiertoajelulla oli kunnan nuorisotalo. Nyt Pia ei ollut työvuorossa, mutta tapaaminen järjestyi samalle päivälle.

– Pomoni soitti, että seurakunnan uusi työntekijä on tullut töihin, että voisinko käydä tervehtimässä häntä. Intin pitkään vastaan, että en todellakaan mene, minulla on vapaapäivä, Pia muistelee.

Lopulta Pia joutui lähtemään käymään töissä, vaikka kodin siivous oli pahasti kesken. Hän lähti matkaan ”aivan järkyttävissä siivousverkkareissa”, vaaleanpunaisessa t-paidassa ja tukka tötteröllä.

– Tuo tuli siihen minun toimistoni oven rakoon,

Pia hymyilee ja katsoo Aria.

– Sen tapaamisen jälkeen olin kuulemma kävellyt suoraan äitini työpaikalle ja sanonut, että tänään tapasin miehen, jonka kanssa menen naimisiin.

Pia ihastui Ariin heti. Töitä tehtiin yhdessä kolmessa eri vuorossa. Arvomaailmat kohtasivat ja hassuja juttuja riitti naurettavaksi.

– Aika pian kysyin tosi rohkeana Arilta, että miten on, lähtisitkö joskus vaikka yhdelle töiden jälkeen? Vastaus oli, että voi ne kaljat juoda himassakin. Olin ihan, että mikä tämä tyyppi oikein on, Pia nauraa.

Ari oli päättäväisenä pohjalaisena vielä siinä ajatuksessa, että hän oli tullut Vihtiin vuodeksi töitä tekemään, ei naisten perässä juoksemaan. Pian kanssa tuli kuitenkin puhuttua puhelimessa pitkään vielä työpäivien jälkeen.

– Meidän juttumme olivat niin samanlaisia, että siitä oli varmaan aika helppo ruveta kauheasti tykkäämään. Yhtäkkiä huomasin, että ei tässä paljon muutakaan ole. Elämässä, Ari sanoo nyt.

"Ari on arkemme sankari. Minulla voi mennä viikkotolkulla, etten käy kaupassa edes maitoa hakemassa tai pane kotona pyykkikonetta päälle."
Pia Penttala

Arki

Nykyään Ari työskentelee yksikön esimiehenä toisessa Pian Vihtiin perustamassa lastensuojeluyksikössä. Hän tekee kolmivuorotyötä pienryhmäkodissa, jossa asuu vakituisesti kuusi tukea tarvitsevaa nuorta. Pia hoitaa hallinnollista puolta, joten yhteisiä työvuoroja ei varsinaisesti ole.

Oma koti on neljän kilometrin päässä pienryhmäkodista ja kesämökki 15 kilometrin päässä. Mökillä vietetään kesät ja talvet asutaan kotona.

Television suositun, lastenhoidon pulmia perheissä ratkovan Supernanny Suomi -tv-ohjelman myötä Pian kalenteri on ollut jo vuosia täynnä, joten arjen sujuvuus on pitkälti Arin vastuulla.

– Teen ruokaa ja syömme aina yhdessä, mutta Ari on arkemme sankari. Minulla voi mennä viikkotolkulla, etten käy kaupassa edes maitoa hakemassa tai pane kotona pyykkikonetta päälle, Pia kertoo.

Arin mukaan järjestelyyn on muitakin syitä. Demariperheessä kasvanut Pia oli nuorena parikymmentä vuotta mukana paikallispolitiikassa ja hän oli kunnan nuorisotyöntekijänä muutoinkin kaikille tuttu. Tunnettuus on vain kasvanut televisio-ohjelman myötä.

– Jos lähettäisin Pian kauppaan, en koskaan tietäisi, milloin hän tulee takaisin. Pia on hyvin sosiaalinen ja keskustelukumppaneita riittäisi. Siellä ne räkättäisivät hyllyjen välissä tuntitolkulla. On vain helpompaa, kun minä hoidan kaupassakäynnin.

Yhteinen aika on parille erittäin tärkeää ja siksi se kalenteroidaan tarkasti.

Vaikka viikolla käydään teatterissa ja muissa kulttuuririennoissa, viikonloput ollaan kahdestaan kotona. Lauantaisin Pia viettää aamupäivät hevostensa kanssa tallilla ja Ari pelaa frisbeegolfia kavereiden kanssa. Iltaisin puuhaillaan mitä puuhaillaan, eikä tehdä mitään erityistä.

– Kun olemme kotona, me oikeasti vain olemme. Tylsä hiljaa yhdessä oleminen on ihan parasta. Se maadoittaa, poistaa stressiä ja tuo ihanan tunteen, että nyt me olemme yhdessä.

Vuosiloman pari pitää vasta talvella. Joulun tienoolla lähdetään kolmeksi viikoksi ulkomaille golfaamaan. Ari päättää paikan ja Pia pakkaa molempien laukut. Usein paikaksi on valikoitunut Thaimaa.

– Muut lomailijat varmaan katsovat, että onpa jännä pariskunta, kun he ovat hiljaa koko ajan. Kun me tulemme golfkentältä, luemme kirjoja aurinkotuoleissa ja sitten menemme nukkumaan. Lämpö ja pelaaminen on lomilla se juttu, Pia kuvailee.

"Se oli yhteisökasvatusmeininkiä parhaimmillaan. Kun yksi lapsi huusi ja kiroili jossain kämpässä, kohta toisestakin kuului ihan sama huuto. Kaikki tunsivat toisensa."
Ari Penttala

Koetinkivi

Perheen omasta pikkulapsiajasta molemmat muistavat parhaiten parkkipaikan, jossa tehtiin vaihto. Parilla oli yksi auto, kolme lasta ja vanhemmat tekivät kolmivuorotyötä eri työpaikoissa.

Yhteinen vapaa viikonloppu osui kohdalle usein vain kerran kahdessa kuukaudessa. Silti kumpikin muistavat lapsiarjen ihanan yhteisöllisenä. He asuivat rivitalossa, jossa oli 28 asuntoa ja yhteensä 56 lasta.

– Olimme hiekkalaatikolla joskus tosi outoihin aikoihin, koska meillä oli erilaiset työajat kuin muilla vanhemmilla. Se oli yhteisökasvatusmeininkiä parhaimmillaan. Kun yksi lapsi huusi ja kiroili jossain kämpässä, kohta toisestakin kuului ihan sama huuto. Kaikki tunsivat toisensa. Kuka tahansa aikuisista sai sanoa, että nyt kakarat ette heittele niitä kiviä, Ari muistelee.

Pia muistaa, että rullaluistimet olivat juuri tulleet muotiin. Miehet jättivät kengät hiekkalaatikolle ja kävivät luistelemassa lenkin, kun naiset jäivät puistoon juttelemaan. Lenkin jälkeen perheet lähtivät koteihinsa saunomaan.

– Lapsemme aina sanovat, että heidän äitinsä ei koskaan huutanut. Oikeasti olen huutanut omille lapsilleni varmaan eniten tässä maassa. He eivät kuitenkaan muista sitä niin, koska olin oikeudenmukainen. Halusimme rakentaa perhe-elämämme sille, että tunteet saa näyttää, lupaukset pidetään ja asiat keskustellaan aina rehellisesti läpi, Pia muistelee.

Kun Pia perusti lastensuojeluyksiköt Vihtiin, Ari oli Lohjalla koulukodin apulaisjohtajana. Ajatus ei alun perin ollut, että Ari tulisi Pialle töihin. Päätöstä pohdittiin pitkään.

– Lähinnä mietimme sitä, menisikö perhe-elämämme pilalle, jos puhuisimme töistä koko ajan, Ari selventää.

Lopulta Ari otti vuoden virkavapaata työskennelläkseen koeluontoisesti Pian paikassa. Se sujui hyvin, eikä mahdollinen vastoinkäyminen lopulta ollutkaan muuta kuin koetinkivi.

– Lapsemme toimivat hyvänä peilinä. Joskus alussa he sanoivat, että nyt te puhutte vain töistä. Otimme heti opiksemme ja rajasimme työt töihin, Pia sanoo.

Intohimo

Pian ja Arin työtä on vastata lasten turvattomuuteen turvallisuudella. Heille se tarkoittaa avoimesti omana itsenään olemista. Se riittää.

Siksi Pia saattaa välillä töissä motkottaa, kuinka hänellä meni taas siihen Penttalaan hermot. Samalla lapset näkevät, ettei sellainen niin kamalaa ole.

Työlapset tuntevat Pian ja Arin omat lapset. Kesäisin työlapset saattavat tulla heidän kesämökilleen uimaan ja iltaa istumaan, vaikka Pia ja Ari eivät itse töissä olisikaan.

Silloin pariskunta on juuri sellaisen näköisenä ja oloisena kuin he sattuvat sinä päivänä olemaan.

– Minusta olisi kummallista, jos en antaisi työlapsilleni itsestäni mitään. Jos en vaikkapa kertoisi, missä asun tai että minulla on lapsia. Katoaisin jonnekin vuoroni jälkeen ja ilmentyisin paikalle taas seuraavana aamuna, Ari kuvailee.

Toisaalta työn ja vapaan välillä on oltava myös selkeät rajat. Parilla on omiakin juttuja. Yksi niistä on golf.

Pia kertoo kilpailuviettinsä olevan niin voimakas, ettei sitä pitäisi koskaan päästää täysin valloilleen. Siksi hän huijaa sujuvasti perhettään lautapeleissä voittaakseen, eikä yhteinen golfharrastuskaan alkanut kovin rauhallisesti.

– Rouvalla oli vaikeuksia ymmärtää, miksi hän joutui lyömään minua lyhyemmällä mailalla. Se meni vähän sellaiseksi itkupotkukiukuksi, Ari myhäilee.

– Ai vähän? Nykyään olen tietysti jo parempi kuin Ari. Syksyllä en edes halunnut käydä pelaamassa, kun hän pelasi niin huonosti. Ei minua kiinnostanut katsoa, mihin ne hänen pallonsa taas lentelevät, Pia selittää.

Unelmat

Arista unelmista puhuminen tuntuu hassulta, koska hänestä elämä tuntuu luonnolliselta ja hyvältä näin, on tuntunut oikeastaan aina.

Pialla on enemmän unelmia ja tavoitteita.

– Arin kanssa olen aina saanut oman tilani. Hänen rauhallisuutensa tuo minulle turvallisuutta, koska olen itse enemmän sellainen hypettäjä. Toisaalta Ari osaa myös sanoa, että nyt riittää. Se on minulle todella tärkeätä.

Viimeiset kolme vuotta Pia on puskenut Arin suuntaan ajatusta Helsingin kantakaupunkiin muuttamisen puolesta.

Kaikki omat lapset asuvat jo omillaan. Sekä koti että kesämökki ovat kahden käyttöön melko isoja, joten nyt voisi olla hyvä hetki elämänmuutokselle.

– Päätimme kuitenkin, että nyt emme tee mitään. Emme lähde hötkyilemään kiireessä mihinkään suuntaan, jotta ei tule tehtyä liian nopeita päätöksiä, Pia sanoo.

Ari olisi voinut olla ylipuhuttavissa, mutta Pia päättikin kuunnella intoilunsa sijaan puolisoaan.

– Minulle olisi tullut paha mieli, jos olisin vuosien päästä tajunnut, että ajamani muutto oli Arille ihan ok. En halua, että yhteinen elämämme on toiselle vain ok. Siksi päätimme katsoa rauhassa, millaisen muodon elämä tässä uudessa vaiheessa lopulta ottaa.

Piia Penttala, 52 

  • Erityistason psyko- ja perheterapeutti. Yrittäjä, kahden ryhmäkodin johtaja. Luennoi, pitää yksityisvastaanottoa, työnohjaaja.
  • Perhe: kolme lasta, puoliso, kaksi koiraa ja kaksi hevosta. Asuu Vihdin Nummelassa.
  • Harrastaa: ratsastusta, golfia, hiihtoa ja laskettelua.
  • Pian tähdittämä Supernanny Suomi -tv-ohjelman 4. tuotantokausi alkaa 30.11. MTV3-kanavalla klo 21.

Ari Penttala, 50

  • Kirkon nuorisotyönohjaaja, yksikön esimies Pian perustamassa lasten­suojeluyksikössä.
  • Kotoisin Seinäjoelta.
  • Perhe: kolme lasta, puoliso ja kaksi koiraa. Asuu Vihdin Nummelassa.
  • Harrastaa: frisbeegolfia ja golfia.

Kommentoi »