Image

Suomi nousussa, yötä päivää



Suomi nousussa, yötä päivää

Sosiaalitanttojen täytyy suojella meitä viinalta, kirjoittaa Reetta Räty.
Teksti Reetta Räty

Luen kansanedustaja Jaana Pelkosen (kok) ja Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen alkoholipoliittisia näkemyksiä ja tunnen itseni sosiaalitantaksi.

Pelkonen kirjoittaa kotisivuillaan, että kieltoihin perustuvan holhoamispolitiikan voi jo nakata roskiin. Häkämies ihmettelee kolumnissaan (Suomenmaa 17.2.), onko suomalaisilla niin erilainen geeni alkoholin suhteen, että kaikki rajoitukset ovat tarpeen. Sääntelyn vastustajien mukaan viinanmyyntiä ei saisi hankaloittaa ”pienen vähemmistön” ongelmakäytön takia.

Heille alkoholi on elinkeinopolitiikkaa. Se liittyy matkailu- ja ravintola-alaan ja verotuloihin – ei oksennukseen, huostaanottoihin, maksakirroosiin, rappioon.

Minustakin olisi mukavaa olla liberaalin alkoholipolitiikan kannattaja. Mutta asun Helsingin Kalliossa, en Roomassa.

Jos haluaa tutustua suomalaiseen alkoholismiin, ei tarvitse mennä AA-kerhoon. Voi tulla tänne Castreninkadun Alepaan. Täällä jengi ostelee olutta reikä päässä, kuset housuissa, rollaattori parkkeerattuna oven viereen. Kassajono lauantaina: joka ainoa ostaa kaljaa. Sixpack, kasipack, 24-pack. Ostoskorillinen Karjalaa, euron tölkki. Onko Suomessa tosiaan liian vaikea saada alkoholia? Olisiko elämä byroslaviassa kepeämpää, jos Alepasta saisi viiniä? Näinkö valtio meitä holhoaa? Holhoaisikin, sillä tuo nainen haisee siltä, että ei ole käynyt viikkoihin suihkussa.

Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk) esitteli helmikuussa alkoholilain kokonaisuudistuksen pohjaesityksen. Se on nyt hallituspuolueiden arvioitavana. Laki pyritään saamaan eduskunnan käsittelyyn kesään mennessä. Kevään mittaan tullaan kuulemaan vaatimuksia väkevien viinojen mainontakiellon purkamisesta ja siitä, että viiniä saisi ostaa mukaan ravintolasta, kuten ihanassa Italiassa. Kalja Ärrälle! Ai niin se on jo!

Vaikeimmasta aiheesta vaietaan: miksi niin moni voi niin huonosti, että pilaa oman ja läheistensä elämän viinalla?

Alkoholin suorat ja välilliset haitat maksavat Suomelle miljardeja vuodessa. Miljardeja. Ehkä viisi, ehkä seitsemän. Ennenaikaiset kuolemat ja eläköitymiset, järjestyshäiriöt, katkaisuhoito, lastensuojelu. Työikäisistä naisista noin joka kymmenes ja miehistä noin joka viides on alkoholin suurkuluttaja. Tilastokeskuksen mukaan 2014 alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen kuoli noin 1 400 miestä ja 400 naista. Siihen nähden, kuinka paljon Suomessa käytetään voimia muiden kulttuurien demonisointiin, meillä puhutaan käsittämättömän vähän oman kulttuurimme ytimiin asettuneesta ongelmasta: alkoholismista.

Kun nuorten alkoholinkäytön huomataan Suomessa vähentyneen, ilahdutaan: Lapset eivät juo joka viikko! Terve suuntaus! Kun suomalaiset hakkaavat toisiaan ja traumatisoivat lapsiaan kännissä, pääministeri ei kutsu koolle hätäistuntoa. Kun maahanmuuttaja neuvoo hiljattain maahan tullutta, hän sanoo: metrossa humalaiset huutaa vitun neekeri, siihen tottuu.

Viina on Suomen suurin turvallisuusuhka, mutta siitä ei puhuta, koska känni on meidän normaali.

Ex-miehen isä joi itsensä hengiltä, toisen exän isä yrittää samaa. Täti kuoli viinaan, kuten naapurikin. Miksi minun pitää juoda karsinassa heidän takiaan?

Kuulun niihin, jotka juovat iloonsa. Raittius ei kiehdo minua vähääkään. Pienpanimoille ja -tislaamoille toivon kaikkea hyvää. Huvittaa festareiden järkkärit: ei lonkero kädessä viivan yli! Mutta ei alkoholipolitiikassa ole kysymys minun hiprakastani. Viina on päihde, ja sitä kannattaa käsitellä päihteenä. Tupakkalaki sen opetti: tulee poltettua vähemmän, kun tantat vähän holhoaa. ■

Reetta Räty harrastaa laatikkoviinejä. Seuraavassa numerossa Ruben Stiller.

Julkaistu: 23.3.2016