Eeva

Suomi nauttii lämpöaallosta – meteorologi Seija Paasosta kiinnostavat pilvet



Suomi nauttii lämpöaallosta – meteorologi Seija Paasosta kiinnostavat pilvet

Meteorologi Seija Paasonen pohti, kuinka hän voisi yhdistää kaksi suurta intohimoaan, sääilmiöt ja taiteen. Lopputulos yllätti.
Teksti Eija Huusari
Kuvat Kirsi Tuura

Seija Paasonen, 58, ei petä mielikuvaa, jonka hänestä on television sääkarttojen äärellä saanut. Hän on juuri sellainen rauhallinen, hieman äidillinen, lämmin ja huumorintajuinen ihminen kuin arvelinkin.

Tapaamme Seijan työpaikalla Pasilassa Yleisradiossa, minne hän on pari päivää aiemmin palannut virkavapaaltaan. Monen kymmenen vuoden haave on nyt toteutunut.

Seija on saanut valmiiksi kirjansa, jossa hän käsittelee maalaustaiteessa esiintyviä sääilmiöitä. Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin ilmestyi toukokuussa.

Opiskeluaikanaan 1980-luvun alussa Seija osallistui kurssille, jolla piti opetella pilvet. Sitä varten hän katseli taivaita ja määritteli erilaisia pilviä.

”Mieleeni tuli, voisiko samaa määrittelyä tehdä maalausten taivaille”, Seija kertoo.

Opiskelu ja työnteko opintojen ohessa veivät kuitenkin hänen aikansa, joten asia jäi. Kunnes hän muutama vuosi sitten piti Järvenpään taidemuseossa esitelmän Eero Järnefeltin tauluissa esiintyvistä pilvistä.

”Monet kuulijat kannustivat minua tutkimaan tauluja lisää.”

Ukkonen jylisee ja salamat välkkyvät

Niin alkoi Seija Paasosen tutkimusretki maalausten taivaisiin. Hän sai apurahoja, joiden avulla hän pystyi ottamaan työstään kahdesti puoli vuotta vapaata kirjan tekemistä varten. Myös matka-apurahoilla oli iso merkitys kirjan synnylle.

Hän tutki Pariisin, Lontoon, Pietarin ja Tukholman taidemuseoita ja kierteli taiteilijoiden asuinalueilla. Hän tarkasteli tauluja, joissa näkyi taivasta.

Vanhin taulu, jonka Seija otti aineistoonsa, on 1400-luvulta ja sijaitsee Eremitaašissa. Tuorein taideteos on 2000-luvulta.

”Antoisimpia taivasilmiöitä löytyi kuitenkin 1800-luvun tauluista, ja niitä olen käyttänyt kirjassani eniten.”

Tietyillä aikakausilla taivaalle maalattiin runsaasti kumpupilviä ikään kuin rekvisiitaksi. Sellaiset maisemamaalaukset oli helppo analysoida.

Niitä kiinnostavampia olivat Seijan mielestä maalaukset, joista aavisti liikkeen. Jotain oli tulossa, tai jotain oli juuri tapahtunut, kuten ukkospilvitilanteessa.

”Maalauksesta huomasi, että iso kuuropilvi oli lähestymässä, pilvessä oli liikettä. Meteorologin mielikuvitus lähti heti kehittelemään: kohta se tulee, ukkonen jylisee ja salamat välkkyvät”, Seija kertoo.

Esimerkiksi suomalainen, 1800-luvulla elänyt Fanny Churberg oli ilmiömäinen kuvaamaan tällaisia tilanteita. Hän sai kankaalle vahvasti voimakkaiden sääilmiöiden tunnun.

Myös Eero Järnefelt maalasi paljon taivaita. John Constable on tunnettu maisema- ja taivasmaalari Englannissa. Seijan mukaan Järnefeltiä voikin pitää Suomen Constablena.

”Järnefelt maalasi paljon pilvitutkielmia ja loihti myös hienoja auringonlaskuja. Hänen tunnetuimpia töitään ovat maalaukset Kolin maisemista.”

Seija Paasonen tutki kirjaansa varten lähes kaksituhatta maalausta.

Pilvien vartioimista heinäpellon laidalla

Seija Paasonen tutki kirjaansa varten yhteensä 1 863 maalausta. Hän ei kokenut kertaakaan epävarmuutta tai huonoja hetkiä. Hän oli kypsytellyt asiaa kolmekymmentä vuotta ja tiesi selkeästi, mitä halusi kaivaa maalauksista esiin.

”Olin utelias: minkälaisia maalauksia löydän ja mitä pystyn sanomaan niistä oman alani termein ja määritelmin. Se oli hieno löytöretki.”

Seija sanoo, että flow-tila vei hänet mennessään. Aamuisin hän heräsi kello kuusi. Hän tiesi, että hänellä oli koko päivä aikaa miettiä, luoda ja kehitellä teoriaa.

”Se oli niin päinvastaista päivätyölleni, joka on sekuntikellotyötä.”

Taivasta ja sääilmiöitä Seija on seurannut pienestä pitäen. Hän varttui Ristiinassa toiseksi vanhimpana maalaistalon viidestä lapsesta, ja niin kuin tapana oli, lapset osallistuivat talon töihin heti, kun kynnelle kykenivät.

”Heinäpellolla katselimme jatkuvasti pilviä. Muistan erityisesti sen vaiheen, kun siirryimme seivästämisestä paalaamiseen.”

Ennen kuin heiniä pystyi paalaamaan, ne piti saada täysin kuiviksi, eli piti olla vähintään neljän päivän poutajakso. Seija muistaa, miten he koko ajan seurasivat, milloin tulee sellainen rako, että heinät saa kuivina paalattua.

Seija matkusti taiteen vuoksi Tukholmaan, Lontooseen, Pariisiin ja Pietariin. Kuvassa John Constablen pilvitutkielma vuodelta 1822. Kuva: Ashmolean Museum / Mary Evans Picture Library / Lehtikuva. Funny Churbergin öljyvärityössä Kaski – Maisema Uudeltamaalta taivas vaikuttaa uhkaavalta. Teos on maalattu vuonna 1872. Kuva: Yehia Eweis / Kansallisgalleria / Lehtikuva.

"Isäni oli lempeä ja kannustava"

Taivaalle katsominen oli luonnollinen olotila. Hyvin pienestä Seijakin ymmärsi, että ihmiset olivat osasia luonnon kiertokulussa ja työn tekeminen onnistui sen mukaan, millaiset olivat säät.

Sää vaikutti kaikkeen elämiseen.

”Kun lähdimme kouluun, säätila oli hyvä tarkistaa. Alakouluun oli kilometri matkaa, ja jos oli kylmä, piti pukeutua lämpimästi.”

Oppikoulu sijaitsi 18 kilometrin päässä, ja matka sujui bussilla. Bussi kulki kuitenkin vain kerran päivässä suuntaansa, ja usein oli tiedossa odottelua.

Kotona pantiin töissä ”ripeästi jalkaa toisen eteen”, kuten Seija ilmaisee. Oli taimien istutusta, kitkemistä, haraamista, heinäntekoa ja perunannostoa.

”Toki osallistuin kaikkiin sisätöihinkin, mutta jos sain valita, lähdin ulos puuhastelemaan. Kuuluin myös 4H-kerhoon ja tein usean kesän ajan innolla puolukanlannoituskoetta. Muistaakseni tuloksia ei syntynyt”, Seija kertoo nauraen.

Hänen kiinnostuksensa taiteiden maailmaan ei syntynyt sattumalta. Hänen äitinsä oli ja on yhä taitava käsistään, ja tämä tartutti taiteellista innostustaan myös lapsiin.

”Käsityöt, kirjoittaminen ja maalaaminen olivat henkireikiä muun työn ohella. Emännän tehtävien lisäksi hän pyöritti pankin paikalliskonttoria.”

Äiti asuu edelleen Ristiinassa kotitalossaan. Seijan isä kuoli jo 57-vuotiaana.

”Isäni oli lempeä ja kannustava, ahkera ja vastuuntuntoinen sodan käynyt mies. Hän kuoli syöpään aivan liian varhain.”

Äidillä ja lapsilla on läheiset välit.

”Tapaamme äidin luona varsinkin juhlapyhinä. Ollessani virkavapaalla teimme äidin kanssa autoretkiä, usein viivyimme yön yli.”

Meteorologin painajainen

Lukiolaisena Seija oli kiinnostunut luonnontieteistä ja kuvaamataidosta.

Helsingin yliopistossa hän opiskeli ensin matematiikkaa, fysiikkaa ja geofysiikkaa. Toisena vuonna hän otti mukaan meteorologian opiskelupohjan laajentamiseksi. Se imaisi mukaansa, ja sille tielle hän jäi.

Jo opiskeluaikana Seija meni Ilmatieteen laitokselle töihin ja teki samalla lyhyitä keikkoja Yleisradion säätiedotuksiin.

”Muistan, miten ensimmäinen televisioesiintyminen jännitti. Siihen aikaan, 35 vuotta sitten, oli tekniikka vallan toinen.”

Sääkartalle laitettiin magneettiläpysköitä, sääsymboleita, ja välillä magneetit valuivat kartalla alas.

”Läpyskät olivat kourassa, ja aina kun otin seuraavan esiin, mietin, oliko se nyt varmasti oikea”, Seija kertoo nauraen.

Sääennusteet kirjoitettiin Ilmatieteen laitoksella kirjoituskoneella ja sääkartat analysoitiin käsin. Aika pian tietokoneet ohjelmineen tulivat käyttöön.

”Olen tyytyväinen, että olen nähnyt alan kehityskaaren. Kuulun viimeiseen joukkoon, joka ’pääsi’ tekemään töitä käsin. Hahmotimme ilmakehän kolmiulotteisuuden nykyiseen verrattuna eri tavalla.”

Seija työskenteli Ilmatieteen laitoksella ennustuspuolen lisäksi tutkimus- ja kehityspuolella sekä päällikkönä. Samalla hän teki töitä Ylelle kahdentoista vuoden ajan.

"Oma äitini on vaikuttanut vahvasti siihen, että olen innostunut taiteiden maailmasta", Seija Paasonen kertoo.

Miksi sää heittelee?

Kun Yleisradioon perustettiin vuonna 1995 oma säätoimitus, Seija Paasonen siirtyi kokonaan sinne, ensin yhden naisen tiiminä. Nyt hän on säätoimituksen esimies. Työntekijöitä on yksitoista, joista viisi on Yleisradion palkkalistoilla.

”Ala on muuttunut kovasti, mutta edelleen meitä meteorologeja tarvitaan. Ilmiö on maailmanlaajuinen, sää on tärkeä osa uutiskanavilla.”

Viime talvi oli osassa Suomea kylmempi kuin vuosiin. Se on mietityttänyt myös sääalan ammattilaisia.

”Meidän leveysasteillamme on luonnostaan vaihteleva säätyyppi, mutta viime kuukausien kylmä sää sopii myös ilmastonmuutosteoriaan. Jos napa-alueiden ilmasto alkaa muuttua, saattavat perusvirtaukset muuttua meilläkin.”

Kun esimerkiksi lämmin virtaus menee sulattelemaan napajäitä, voi kylmää mantereista ilmaa tulla tilalle. Meillä kävi tänä talvena näin. Myös uusia termejä nousi puheeseen, kuten napa- tai polaaripyörre.

Meteorologi sanoo, että kylmät talvet ovat aina kuuluneet ilmastoomme. Pakkasia ei vain aiemmin ole selitetty näillä käsitteillä.

Ammattilainen koettaa olla kieli keskellä suuta ilmastoasioissa.

”Yritän varoa, että en anna liian yksioikoista kuvaa. Kannattaa myös muistaa, että maailmanlaajuiset tarkastelut eivät kerro, mitä saattaa tapahtua alueellisesti eri vuosina tai vuosikymmeninä.”

Seija lisää, että ennusteet ovat aina vaikeita, oli ennusteen pituus mikä tahansa. Ilmastonmuutos on kuitenkin otettava vakavasti.

Tarinankertojan unelma

Seija Paasonen rakastaa vuodenajoista eniten kevättä ja alkukesää. Aiemmin hänellä on ollut tapana valvoa joka kesäkuu koko yö kuunnellen luonnon ääniä ja ihastellen uuden päivän syntyä.

”Viime vuosina olen kuitenkin joutunut työn vuoksi heräämään usein kello 1.45, joten kokonaisen yön valvominen on jäänyt pois”, hän sanoo naurahtaen.

Säätieteilijä on aina ollut ukonilmojen ystävä. Hän sai lapsena nuhteita vanhemmiltaan, kun hakeutui kovillakin ukonilmoilla pihalle räystään alle ilmiötä seuraamaan.

Lapsuuden kokemukset heijastuivat myös Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin -kirjan tekemiseen.

Seija kertoo, kuinka hän ja sisarukset istuivat tuvan pöydän ääressä. Äiti kertoi heille keksimäänsä satua ja piirsi samalla siitä kuvia.

”Hänen piirustuksistaan opin etsimään pieniä yksityiskohtia. Uskon, että visuaalinen silmäni harjaantui jo lapsena.”

Pienten yksityiskohtien etsiminen maalauksista on Seijasta ollut mielenkiintoista.

”Ja minussa taitaa elää samanlainen tarve kertoa tarinoita kuin äidissä. Kirjani myötä olen saanut sitä toteuttaa.”

Julkaistu: 22.5.2018