Tammikuussa tarkastetussa väitöskirjassasi tutkit suomalaisten äänestyskäyttäytymistä eduskuntavaalitutkimuksien pohjalta ja päädyit jakamaan työväenluokan kolmeen. Voitko eritellä tätä jakoa?

On perinteinen työväenluokka, joka on työväenluokka-ammateissa ja samastuu työväenluokkaan ja äänestää työväenpuolueita. Lisäksi on työväenluokkaisissa ammateissa olevat, jotka samastuvat tai eivät samastu työväenluokkaan. Heissä painottuvat keskustan ja perussuomalaisten äänestäjät. Kolmanneksi on ideologinen työväenluokka, joka samastuu ja kannattaa työväen arvoja mutta on korkeakoulutettuja eikä työväenluokkaisissa ammattiasemissa. Heitä on erityisesti vasemmistossa ja vihreissä.

Miksi jako piti tehdä?

Aloittaessani väitöskirjan tekemistä vuonna 2016 olin kiinnostunut luokkasamastumisesta. Vaalitutkijat olivat huomanneet jo aiemmin, että vuoden 2011 jytkyvaaleissa työväenluokkaiset äänestäjät olivat siirtyneet demareista perussuomalaisten taakse. Julkisesta keskustelusta tuli tunne, että luokka on joko kuollut tai sitä jäsennetään vanhanaikaisesti.

Tutkimuksistakin näkyy, että luokka­äänestäminen vähenee. Aineistoista kuitenkin huomasin, että tosi suuri osa suomalaisista samastuu yhteiskuntaluokkiin. Tutkijana oli tärkeä selvittää, miten äänestäjät määrittävät itse omaa luokkaansa, koska se välittyy heidän puoluevalintaan ja äänestyspäätöksiin.

Millä tavoin yhteiskuntaluokkaa jäsennettiin vanhanaikaisesti?

Varsinkin 1990-luvun alusta lähtien yhteiskuntatieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa on puhuttu, että luokat olisivat heikentymässä. Silti yhteiskuntaluokka on yksi merkittävä ellei merkittävin yhteiskuntatieteellinen käsite. Sitä on tutkittu ja siitä on havaittu yhteyksiä suhteessa niin moneen ilmiöön.

Ihmiset jäsentävät elinpiiriään luokkien avulla. Ne ovat niitä, mihin he samastuvat. Medioissa sen näkee tällaisista ”katso mihin luokkaan kuulut” -jutuista, jotka eivät ole kaukana ”katso mitä naapurisi tienaa” jutuista.

En pyri olemaan luokkateoreetikko tai luomaan uusia luokkia. Haluaisin tutkia enemmän luokkiin liittyviä stereotypioita. Tanskassa on tehty tutkimusta, jossa pyydetään liittämään luonteenpiirteitä luokkaan, jota katsoo itse edustavansa. Tästä me päästään isoon kysymykseen, miten me määritellään luokkia. Eriarvoistuminen tässä yhteiskunnassa on monilla mittareilla kasvamassa. Kaikki tällainen todistaa isossa kuvassa, että luokat ovat olemassa. Mediankin pitäisi ymmärtää se ja päästää irti näkökulmasta, että luokka johtuu pelkästä ammatista.

Miksi luokkaäänestäminen on sitten vähentynyt?

Se johtuu rakennemuutoksista, ammattirakenteen muutoksista ja globalisaatio­kehityksestä. Politiikan tutkijan Ronald Inglehartin klassikoissa 1970–1980-luvuilta korostetaan postmodernien arvojen nousua ja yksilökeskeisyyden korostumista, mikä on koettu haasteeksi perinteisille arvoille. Vasemmistopuolueet ovat olleet joukkopuolueita ja korostaneet kollektivismia.

Pohjoismaat eroavat hieman trendistä. Täällä kehitys on lievempää, koska työväenluokan ääni on institutionalisoitunut paitsi tiettyyn puolueeseen myös ammattiyhdistysliikkeisiin.

Miten yksilökeskeisyys näkyy vaalitutkimuksissa?

Äänestäjien käyttäytyminen on alttiimpaa liikehdinnälle ja siksi vaikeammin ennustettavaa. Yksittäiset arvo- ja asiakysymykset löytyvät yhä voimakkaammin sieltä taustalta, mikä näkyy koko ajan enemmän meidän päivänpolitiikan agendalla. Yksi arvo, maahanmuutto tai vähemmistöjen oikeudet, nousee äänestysperusteena puolue­uskollisuuden ohitse.

Yleinen kertomus on ollut, miten vasemmistoliitto on jakautunut duunareihin ja korkeakoulutettuihin kaupunkilaisiin. Miten tämä railo näkyy tutkimuksessasi?

Objektiivisista luokkamittareista klassisin on ammatti. Niiden suhteen yhteiskunnassa on tapahtunut massiivinen muutos 10 vuodessa tai 100 vuodessa. Luokkasamastuminen on paljon hitaampaa kuin tällainen rakennemuutos.

Nostaisin keskeisimmäksi tekijäksi lapsuudenkodin. Vaikka yksilön luokka-asema nousisi omiin vanhempiin nähden oman elämän aikana, luokkaperintö kantaa sen yli. Se oli tässä tutkimuksessa työväenluokan keskeinen tekijä.

Lisäksi kuvaan astuvat arvot ja asenteet, sosiokulttuurinen ulottuvuus, joka on noussut haastamaan klassista vasemmisto–oikeisto-jakoa. Äänestyspäätös tehdään aiempaa useammin yhden asiakysymyksen pohjalta. Ne taas voivat yhdistää laajemmalta taustalta tulevia henkilöitä. Eri kysymys on, miksi juristi tai lääkäri ja paperityöntekijä kannattavat laajempaa julkista sektoria.

Miten perussuomalaisten aseman vakiintuminen on muuttanut luokka­äänestämistä Suomessa?

Selkeimmin perussuomalaisiin suuntautuneita ääniä selittävä tekijä on ollut EU-kriittisyys ja EU-vastaisuus. Kriittinen EU-suhtautuminen on luokkasamastumisen lisäksi tärkein työväenluokan äänestyspäätöksiä ohjaava tekijä. Tein väitöskirjaa viisi vuotta. Välissä oli vuoden 2019 eduskuntavaalit. Silloin perussuomalaiset liikkui puolueena eri apajille. Se on kiinnostava puolue myös siinä, että se saa houkuteltua äänestäjiä, jotka eivät muuten äänestäisi.

Perussuomalaisten äänestäminen liittyy ensisijassa ammattiin, ei niin voimakkaasti identiteettiin. Todennäköisesti nämä myös eriytyvät. Heidän äänestäjissään korostuvat työväenluokkaisissa ammateissa toimivat, jotka samastavat itsensä keskiluokkaiseksi. Samoin konservatiiviset arvot, kuten suhtautuminen maahanmuuttoon ja ilmastonmuutokseen, painottuvat. Kyse on siitä narratiivista, johon ihmiset kasvavat.

Olet aiemmin tutkinut puoluevalintojen periytymistä. Näkyykö tämä siinä?

Siinä tutkimuksessa kokoomuslaisuus ja keskustalaisuus periytyivät vähän vasemmistolaisuutta voimakkaammin. Se saattoi johtua konservatiivista arvoista ja perinteiden vaalimisesta. Jos ei aikuisiälläkään tiennyt vanhempiensa puoluekantaa, äänesti muita todennäköisemmin perussuomalaisia.

Ovatko äänestäjät kuinka tietoisia kasvatuksen vaikutuksesta?

En usko, että tietoisuus ja epätietoisuus ovat helposti erotettavissa, mutta aika harva pysähtyy miettimään sitä, ajattelenko minä näin, koska kotona ajateltiin näin ja äiti ja isä olivat tällaisissa töissä. Toisaalta vain kaksi sukupolvea sitten meillä oli sisällissota, jolloin poliittinen jako oli hyvin voimakas.

Tutkijana muistutan itselleni, ettei kaiken tarvitse olla niin loogista vaan äänestämisessä on paljon sattumanvaraisuutta. Me tutkijat helposti ajatellaan, että jos ihminen kannattaa isompaa julkista sektoria ja korkeampaa verotusta, se on vasemmistolainen. Äänestäjät eivät ole näin johdon­mukaisia, joten on varottava luomasta liikaa kaavoja.

Millainen on tulevaisuuden työväenluokka?

Sosiologian puolelle menevistä tutkimuksista tiedetään, että työväenluokkaan samastuminen on todennäköisempää vanhemmalla iällä kuin nuorempana. En näe, että työväenluokkainen identiteetti olisi katoamassa mihinkään, vaikka ammattirakenne muuttuu ja ammatillinen työväenluokka kutistuu, minkä vuoksi se on määriteltävä uudelleen. Subjektiivinen ja koettu työväenluokkaisuus muuttuu paljon vähemmän.

Eriarvoistuminen tässä yhteiskunnassa on monilla mittareilla kasvamassa. Kaikki tällainen todistaa isossa kuvassa, että luokat ovat olemassa.

Avaaja-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiötä.