Apu

Vanjärvi Vihdissä on kansainvälisen tason lintujärvi ja suojelukohde – lajien määrä suomalaisittain poikkeuksellisen runsas

Vanjärvi Vihdissä on kansainvälisen tason lintujärvi ja suojelukohde – lajien määrä suomalaisittain poikkeuksellisen runsas
Vanjärvi eli ”Suomen karjalaisin kylä” sijaitsee Uudenmaan maaseudulla. Jos haluaa nähdä isoja hanhiparvia ja muita vesilintuja, tämä kosteikkojärvi on oivallinen kevätretken kohde.
Julkaistu: 22.5.2021

Pitkin mennyttä talvea minua vaivasi krooninen kaipuu pohjoiseen, tuntureille ja lumen kuorruttamiin lakimetsiin. Vaikka kävin kuluneena talvena Lapissa kolme kertaa, kuvausnälkäni ei siitä juuri laantunut.

Kotoani Nurmijärveltä on Lappiin noin tuhat kilometriä, joten sinne ei ehdi eikä pääse niin usein kuin haluaisi. Varsinkin maaliskuussa olin kuin tulisilla hiilillä, koska kotikonnuillani Etelä-Suomessa tuntui olevan niin vähän kuvattavaa.

Huhtikuun alusta lähtien olen taas saattanut näyttää pitkää nenää Lapin-kuumeelleni ja unohtaa talven menetetyt revontulet ja tykkylumimaisemat. Nimittäin aina kevään koittaessa tuntuu, että kiinnostavimmat kuvaus­kohteet löytyvät juuri täältä, etelärannikon tuntumasta.

Vanjärven kartanon historiallisessa kulttuurimaisemassa kelpaa hanhien ruokailla ja kerätä voimia pitkää muuttomatkaa varten.

Naapuripitäjämme Vihti on täynnä kumpuilevia maalaismaisemia ja upeita luontokohteita. Yksi niistä on Vanjärvi.

Nimensä Vanjärven kylä on saanut järveltään, joka on valtakunnallisesti ja jopa kansainvälisesti arvokas lintujärvi. Sen linnusto on poikkeuksellisen runsas, ja järvi kuuluu laajempaan luonnonsuojelualueeseen. Rannassa on lintutorni, laavu ja uimapaikka.

Vihdin kirkon­kylään ja Karkkilan kaupunkiin on Vanjärveltä matkaa kymmenisen kilometriä, ja Helsingin keskusta on 60 kilometrin päässä.

Matalana ja rehevänä järvenä Vanjärvi on kahlaajalintujen kuten lirojen suosiossa. Liro on saanut nimensä soidinlennossa pitämästään ”liro-liro-liro”-äänestä.

Merkittävä kulttuuriympäristö

Olen yleensä käynyt Vanjärvellä nimenomaan lintujen houkuttelemana, mutta kuten alueella toimivien noin kymmenen yhdistyksen ylläpitämillä verkkosivuilla todetaan, tämä kylä on rikas myös kulttuuriltaan.

Rantamilla kohoaa Vanjärven kartano. Se on kylän historiallinen keskus, sillä Vanjärvi oli vuosisatojen ajan kartanokylä.

Toisen maailmansodan jälkeen Vanjärvelle asutettiin Karjalan evakoita, ja siitä muodostui Suomen suurimpia yhtenäisiä asutuskyliä. Vanjärvi tunnetaankin lempinimellä Suomen karjalaisin kylä.

Vanjärven kylä kuuluu Museoviraston listaamiin, valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Suomen kulttuurimaisemat ovat viime vuosikymmenien aikana ikävästi pusikoituneet, ja vanhan ajan avoimia maalaismaisemia on entistä vähemmän. Vanjärvellä sitä ongelmaa ei ole, sillä rannoilla on paljon viljelyksiä ja asutusta, ja maisemat ovat pysyneet avoimina.

Ihmisen ja luonnon yhteiseloa parhaimmillaan!

Arktisille pesimäalueilleen muuttavat tundrahanhet levähtävät Vanjärvellä suurin joukoin. Lajin erottaa metsä- ja merihanhesta nokan tyven valkoisen läikän perusteella.

Kahlaajien paratiisi

Vanjärven rannoilla on runsaasti rantaniittyjä. Ne tarjoavat monimuotoisia elinpaikkoja esimerkiksi kahlaajille.

Birdlifen järjestämässä vuosittaisessa tornien taistossa Vanjärveltä on tunnistettu keskimäärin 80 eri lintulajia.

Järvellä pesii joutsenia, kanadanhanhia, harmaahaikaroita ja paljon muita pienempiä vesilintuja. Usein myös sääksi eli kalasääski kalastelee järvellä.

Läheisellä Vanjärventien vieressä olevalla korkealla kalliorinteellä voi nähdä myös ampuhaukkoja ja nuolihaukkoja. Näiden sirojen jalohaukkojen herkkua ovat muun muassa sudenkorennot, joita lentelee runsaasti rehevän järven rantamilla.

Puolisukeltajien aateliin lukeutuvaa harmaasorsaa tapaa vain parhailla lintuvesillä.

Vanjärvi on merkittävä lintujen kevätmuuton aikainen levähdyspaikka. Hankoniemeltä Pohjanpitäjänlahden kautta sisämaahan suuntautuu arktisten vesi- ja kahlaajalintujen muuttoreitti, jonka varrella kaunis ja idyllinen järvi parahultaisesti sijaitsee.

Vanjärven lintukausi alkaa huhtikuussa, jolloin kevätmuutto on kiivaimmillaan. Aluksi paikalle saapuu siemen- ja sekasyöjälintuja kuten peippoja ja rastaita.

Huhtikuun alkupuolella seudulla kuuluu taukoamaton kajatus, kun tuhannet pohjoiseen muuttavat tundrahanhet saapuvat Vanjärven rantamille levähtämään ja ruokailemaan.

Tundrahanhen pesimäalueet ovat kaukana Koillis-Venäjällä ja Siperiassa. Lajin tunnistaa muun muassa nokan tyvellä olevasta valkoisesta läiskästä.

Peltojen ympäröimä matala Vanjärvi on altis rehevöitymiselle.

Vanjärvi mukana suojeluohjelmassa

Vanjärveä on viime vuosina kunnostettu nostamalla vedenpintaa, sillä peltojen ympäröivä matala järvi on altis rehevöitymiselle. Nyt näyttää siltä, että järvi on toipunut.

Vanjärvi rantasoistumineen ja -niittyineen kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Järven pesimälinnustoon kuuluu parhaiden lintuvesien lajeja kuten heinätavi, luhtahuitti, harmaasorsa ja jouhisorsa. Harmaasorsa on kiehtova laji, sillä monien muiden sorsien tavoin se on juhlapuvussaan todella koristeellinen, varsinkin jos pääsee läheltä katsomaan. Kauempaa katsottuna harmaasorsaa erehtyy helposti pitämään tavallisena sinisorsana.

Huhtikuun alussa Vanjärven rannat avautuvat jäästä yleensä aikaisemmin kuin muut järvet, joten sinne kannattaa lähteä kiikarin tai pitkän teleobjektiivin kanssa tähyilemään. Parhaina päivinä järvellä voi lepäillä tuhat sorsaa ja toistasataa joutsenta. Myös liroja ja suokukkoja levähtää alueella suuria määriä.

Kun ajelen ja kuljeskelen Vanjärvellä siivekkäitä kyttäillen, minulle tulee samanlainen tunne kuin Suomenlahden eteläpuolella Virossa, Maatsalussa. Vanjärven tavoin sekin on vanhaa kartanoympäristöä, jossa on jalopuita ja rehevää kasvustoa sekä monipuolinen linnusto.

Varsinkin nyt koronarajoitusten jatkuessa, kun ulkomaille ei taida koko keväänä olla paljon asiaa, Vanjärven kaltaiset kotimaiset lähiluontopaikat nousevat arvoon arvaamattomaan.

Kommentoi »